Tykkään susta!

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin yhdellä suksella laskettelusta.

Kun kaatuu ja kierii nauraen,

ja naama on ihan luminen.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin pikkutyttöjen supattelusta.

Hiirenhiljaista hihitystä,

korvassa kuplivaa kiherrystä.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin rannan haapojen huokailusta.

Kun kaislat tuulessa taipuu noin,

ja kaukaa veneesi nähdä voin.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin yöstä kun taivas on melkein musta,

kun tähdet on pieniä pilkkuja vaan

ja sielu on iloa tulvillaan.

Sinikka Svärd

 Ajattelen sinua tänään

Ajattelen sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla.

Vaikka kaukana - 

mutta ajatus ei matkaa mittaa

ei myrskyä pelkää

Ei esteet erota

ei vuodet vieroita

kun ystävä

ainutkertainen

ajatuksenkantaman päässä

Ajattelen sinua tänään

juhlassa ja arjessa ajattelen

ilossa ja kivussa

pettymyksessä ja täyttymyksessä.

Ajattelen sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla

Maaria Leinonen

Mutta maailma on niin esittävä

että nuo vuodenajat

ovat tuttavat.

Tässä he istuvat samassa pöydässä.

Meitä on viisi, yksi joka ei asetu

kenenkään kumppaniksi

vaikka istuu tässä nyt kevättä

vastapäätä.

Siitä on syksy

kun he istuivat kahden,

he olivat toisia silloin

ja nyt hän on vieras.

He kattoivat pöydän 

ja siinä on kaikenlaista:

lammasta, ruusukaaleja, marjoja

vaikka on  talvi ja sataa lunta.

Ja hän ojentaa viisi sormeaan,

nostaa lasin ja juo:

tämä on hyvää viiniä, kuule

tämä maistuu mullalta

tässä on kevään ensimmäisten

aamujen maku.

Mirkka Rekola

Rakastan teitä, oi ystävät

teitä, jotka ette kuuntelemään väsy,

teitä, jotka osaatte seisahtumisen, viipymisen,

vaitiolon kallisarvoisen taidon,

rakastan teitä, jotka olette kaivoja

salaisuuksen loiskahtaa upoksiin,

rakastan teitä, runoilijaihmiset,

suloiset hullut, jotka huutoonne vastaatte

kuutamolla ja raesateella,

tyynellä ja tuulella matkaan lähdette.

Teitä minä rakastan, ystävät,

teitä, jotka minut repaleisenakin hyväksytte,

ja maailman töykkimänä vastaanotatte,

teitä, jotka aukenette ja käden annatte

pöydän yli, ovella,

hymyn maassa.

Satu Marttila

 Onni

Tule pian

sinä kirjoitit,

odotan sinua.

Jaakko Hämeen-Anttila

Näre tässä, leppä tuossa, väpättävät lehdet. Risuja, sammalta joka paikassa,

kauttaaltaan, kivet ripoteltu miten sattuuu, puut sikin sokin, ei asemakaavaa,

järjestystä, menen laskuissa sekaisin. Seison kannolla kuin pylväspyhimys,

koti on jossain tuolla tai tuolla. Muisti tarvitsee paikan, ajatus jalat alleen.

  Enkä minä teiltä neuvoa kysy, te onnekkaat kohtalonne vangit, ymmärrän

liiankin hyvin, että kasvit eivät ota kantaa, ihan sama vaikka ämpärille

puhuisi, ei sano mitään. Ja hyvä niin, onkin jo ehtinyt ärsyttää irvistävät

kurpitsat, laulavat päivänkakkarat, tapa piirtää kasvot, suita puihin, sanoja

niihin suihin, jopa sadetta on ihminen verrannut itseensä, miten sade ylväänä

etenee äänensä sointi märissä korvissaan, kompastuu, menee nokilleen,

näkee lammikossa taivaan.

Anja Erämaja

Ja päivä nytkähti eteenpäin kuin bussi, se lähti pysäkiltä kohti seuraavaa. 

Ihmiset heilahtivat vähän.

Anja Erämaja

AIKA

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä:

Kun aamua odotan, puoless' onpi jo päivä,

kun puolehen odotan, ehtivi kohta jo ilta;

vaan illoin siintävi silmiin aamuinen taivas.

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä.

J. H. Erkko

             ~

Pysäkillä valo helisee

      puitten pihkalehdillä

bussin ikkunasta tuijotamme kaikin

      tienpuolen valkoista päärmettä:

                                  vuokot kukkivat

korkealla korkealla

           liukuvat linnut sinistä mäkeä

Aulikki Oksanen