Kadehdin metsän puita,

juuret syvällä maassa.

Niiden ei tarvitse ehtiä 

minnekään.

Onko olemassa mitään

arvokkaampaa

kuin tämä viilenevä hetki...

Illan lempeät valonsäteet

ovat ystäviäni.

Niiden katselu on kuin

saisi lohdutusta jollekin,

jollekin jonka olemassaoloa 

ei edes tiedä...

Tuuli nousee,

hyväilee ohimennessään niskaani.

Sama tuulenhenki

tanssittaa lempeästi

nuorta koivua.

Kaksi elävää olentoa

kesäillassa

tuulen yhdistäminä.

Dokumentti "Kotona kylässä" - Kiti Luostarinen

Lapsi sytyttää kynttilän

- nyt, nyt hän sytyttää.

Katsokaa hänen kasvojaan: hän keskittyy, tahtoo,

hänen vapaa tahtonsa pusertuu

tulitikun ympärille ja rasian

- katsokaa hänen silmiään,

niissä jo loistaa ja valonsäde

silmästä osuu laatikkoon, katso, valo syttyy

säpsähtäen omaa voimaansa ja kirkkauttaan

pysähtyy ilmaan. Ja nyt se liikkuu

hiljaa ja kevyesti niin kuin taivaan kappale

se liikkuu nämä valovuodet taaksepäin lapsuuteen,

sen lapsuuteen joka katsoo ja näkee,

sen joka syntyi, sinne missä valo syntyi

nämä valominuutit, valosekunnit

se liikkuu eteenpäin tässä, rajattomassa nykyhetkessä

vailla tulevaa mennyttä

ja nyt

linnunradalta linnunradalle, 

avaruuden äärestä ääreen

kynttilä syttyy

Lassi Nummi