Mansikankukka, sinä -

monen lumen alla

lämmin kesä

Jyri Schreck

 TÄMÄ ILTA

Oksilta varisee kelta,

kuu leviää

kahisten ruoholle,

ilta on tullut

lehmusten kujaa,

tämä ilta

lähempänä kuin eilinen.

Jyri Schreck

MYÖHÄÄN

Ilta kahlaa puihin,

tiheiköstä lintu

kiitää kylmän halki,

mustia neulasia varisee

yöntäysi.

TÄMÄ ILTA

Oksilta varisee kelta,

kuu leviää

kahisten ruoholle,

ilta on tullut

lehmusten kujaa,

tämä ilta

lähempää kuin eilinen.

Jyri Schreck

Mitäpä 

maailman pölystä harteilla,

kun matkallaan on nähnyt kaikki

tienvarren hohtelevat lehtoniityt

ja itse lähteensilmän.

Jyri Schreck

Rikkauteni, 

ei omaisuuteni: 

rakkaani, kaikki.

Pertti Nieminen

Minä kuuntelen ukkosen aikaan

miten linnut visertävät hiljaa

mäntyjen korkeilla oksilla

Jyri Schreck

HEINÄKUU

Hämärän kehto syntyy heinäkuussa,

kun morsiamen mekko hulmahtaa.

Makean veden helmet helähtävät suussa,

ja kuusenkerkät soittaa kitaraa.

Hiilenä hehkuu öinen heinäkuu.

Hauelta maistuu miehen leukaluu.

Tulinen tyttö, palava poika,

lempeät liittolaiset.

Hämärän äiti, surulta suojaa

ihanat rakastavaiset!

Pedoista julmin heltyy heinäkuussa.

ja ihmismieli armahduksen saa.

Himmeä saunan savu liehuu illansuussa,

ja järvenselkä hohtaa hopeaa.

Hiilenä hehkuu öinen heinäkuu.

Hauelta maistuu miehen leukaluu.

Tulinen tyttö, palava poika,

lempeät liittolaiset.

Hämärän äiti, surulta suojaa

ihanat rakastavaiset!

Aulikki Oksanen

Veden ilta on viileä jo,

kottarainen viheltää

rannalta päin

voikukan höytyvät

tuuleen

Jyri Schreck

Jos heitä pitäisi luonnehtia

musiikillisin termein

toinen olisi sottiisi

ja toinen polska

kummallakin

saparot

katrillilla.

Kaarina Valoaalto

Kevättä katsellessa

tulee usein syksy mieleen,

kumpikin on yhtä paljas,

toinen alkaessaan,

toinen päättyessään.

Jyri Schreck

Kaupunginkanslian ikkunoissa

palaa himmeä valo

värähtämättä,

päivä on tuuleton

pölynharmaa,

niin kuin sisältyisimme

johonkin mietintöön

ja edistyisimme hitaasti.

Jyri Schreck/ Myöhäinen kevät, vahrainen syksy