Sydämeni on raskas

onnesta. Hellyydestä.

Otan kuvan ilmasta: joulupuun oksa

tuossa lähellä.

Keveänä kultainen pallo leijuu sen varassa.

Toinen oksa on saanut koristeekseen

omenan. Oikean.

Nykyaikaan toden totta sopimaton koriste:

rikkoo lumon, keveyden sopusoinnun.

Painaa

oksan

lähelle maata.

Oksan

onnesta raskaan.

Lassi Nummi

Sarastaa. Tai oikeastaan vain vaalenee.

Anna minulle tämä päivä.

Tai

jos se on hyvin harmaa

ota se pois. Anna tilalle

tähtikirkas yö.

Lassi Nummi

Maailma

myös kukkii,

karu laidunrinne. Kun et muuta voi,

rakasta.

Lassi Nummi

Levottomasti liikkuu

joulukuusi

parvekkeella

tammikuun tuulessa.

Kiihkeästi pimeys

syleilee valon kantajaa.

☆

Yön tullen syttyvät juhlavalot.

☆

tammikuun viimassa

hetken humisi kevät

Lassi Nummi

 Koraali

Maa on niin 

sateinen, sumuinen.

Kauniisti kosteat mustat kuuset ja männyt

lepäävät harmauden sylissä

ja siellä suuret tummat talot

ikkunat himmeinä hohtaen hämärän lävitse.

Kaiķki on niin -

Ehkä on jotakin tapahtumassa

juuri nyt. Kuninkaiden kohtaaminen,

tai ehkä syntyy jossakin lapsi,

odotettu.

Paikkahan voi olla mikä tahansa,

tavallinen huone, tai eläinsuoja, luola.

Taivaalta putoilevat

sadepisarat, sadekuurot

pehmeästi hyväilevät maata.

Sadepisarat ympäröivät oviaukon,

putoilevat äidin poskelle.

Eläinten lämmin hengitys

kietoo kaiken harmaaseen vaippaan

kun arat askelet

pysähtyvät ovensuuhun:

joku, mistä lie tullut kedolta,

nyt pysähtyy ovensuuhun

katsomaan lasta.

Lassi Nummi

Pituus, leveys, korkeus

Joulun moniulotteinen  tila.

Kolme kertaa kolme, neljä kertaa neljä:

pituus, leveys, korkeus. Ja aika.

Näkö, kuulo, tunto. Ja mieli.

Paikka, aika, liike. Ja sointi.

Muistot, odotukset, pyrkimykset. Ja luopuminen,

tyhjä avartuva tila

jonkin tulla,

jos joku

Lassi Nummi

 

 Kellertyvässä notkelmasssa

Elokuun keinuva ruoko:

täällä solisi, kimalsi kevät.

♡

Omenapuu,

elokuu. Ikävä.

♡

Yhä uudelleen kuljen saman tien.

Unessakin tahdon löytää tämän maIseman.

Lassi Nummi

♡

Nyt on elokuu ja minä olen viljaa.

Juice Leskinen

 Taivas läikähti tänne, sen kulta.

Kesä, he sanoivat.

Täytyyhän ilolla olla nimi.

 

Eeva Takala

***

Heinäkuun puoliväli. Tyven ilta. Valo.

Puut, pilvet,

koko maa

kuunteĺee.

Lassi Nummi

 

Aamusta iltaan kesä,

illasta aamuun kevät: 

toukokuun yö.

Aamulla palmikkotyttö juoksee vastaan

rantatiellä. Päilyy, päilyy

takana tummat saaret. Siintää

sinisyyttään

ulappa, vesi

loputtomiin, lapsuuteen

- sinne, missä kauneus

on jokapäiväinen asia nimeä vailla.

Lassi Nummi 

Yö. Tyyni. Äänetön.

Perhosen siipi hipaisi

lumpeen kukkaa.

Rannasta rantaan

vavahti lammen pinta.

Ja kaislat

ja kaislat.

Maaria Leinonen

♡

Hengähtää koivu.

Sataa.

Lempeästi, pehmeästi. Suoraan

puiden tummaan syliin.

Hengähtää

jotakin aavistellen

koivu.

Unta

avosilmin

kevätkesän yö.

Lassi Nummi

♡

Suuren onnen hetkenä

kun katsoo peiliin

näkee veden pinnalla

täysikuun, tähdet

ja veneen varjon

kun se lipuu

peilin poikkki, airot

koholla: pisaroita tippuu

aironlavoista

kuuhun, tähtiin, silmiin, suuhun.

Tommy Tabermann

"Leveäharteinen kaupunki hengittää aamun keuhkoihinsa ja aloittaa uuden aikakauden"

Tampereen Kivikirjasto/Viljo Kajava

***

Kaupunki meren äärellä

Kaupunki meren äärellä.

Kaupunki vuorten välissä.

Aurinkoinen kaupunki

jonka virrat lävistävät,

kuin monikärkinen atrain

- jonka virrat virvoittavat eloon

kuin hyväilevät sormet.

Sisämeren poukamaan saapuu laiva.

Ohitsemme liukuvat saaret

mäntyihoiset, kallioraajaiset.

Kukkulan laelta avautuu näkymä:

talojen meri, taustalla 

vuoria, joissakin sivulla

horisontin taipuisa melodia.

Miten sijoittaisin tähän aamuun,

tähän lauluun

tämän kaupungin nimen.

Yritän sanoa sen hiljaa.

Yritän olla

kuin en kuulisi. Hiroshima.

Lassi Nummi 

 

 

Aaltojen kalastaja

Yhäkö yritän  
vangita sanoiksi 
sen mitä näen? 
Keulaa vasten 
aalto aallon jälkeen 
ohi.

Lassi Nummi

Tarkenna äärettömyyteen jos tahdot

kuvata taivasta vasten 

kirsikankukan.

Lassi Nummi

♡

Tein laulun perhosesta 

ja henkäisin.

Se lensi.

Lauri Viita

♡

Tahtoisin sinulle tänään

maljani kohottaa.

Juhlasi olkoon täynnä

iloa hehkuvaa.

Anna-Mari Kaskinen

Kun sammutat ison valon,
pienet alkavat loistaa.
Kynttelikkö ikkunalla, kuusi parvekkeella.
Itse asiassa
ne loistivat koko illan. Et vain katsonut,
et nähnyt.
Eivätkä ne oikeastaan ole pieniä,
eivät lainkaan, ne vain näyttävät,
koska niiden valo tulee
syvemmältä
pimeydestä.
Mutta ne ovat täyttä valoa,
täydempää
niin kuin kuiskaus.
Joskus vahvempi
kuin huuto.

Lassi Nummi

 esineet,

ihmiset,

merkityksen:

jokainen

nuotti soi

Lassi Nummi

                         

  ***

    Olen kuin juna

joka jo kauan on törmäillyt

kaupunkiin Kyllä

ja kaupunkiin Ei.

Hermoni on jännitetty

kuin langat

Kyllä-kaupungin 

ja Ei-kaupungin välille.

Kaikki on kuollutta, pelokasta Ei-kaupungissa.

Se on kuin murheella vuorattu huone.

Siellä jokainen esine kyräilee sulkeutuneena.

Siellä jokainen muotokuva tuijottaa epäluuloisesti.

Aamuisin siellä kiillotetaan parketit sapella.

Siellä sohvat ovat petosta, seinät epätoivoa.

Turhaan odotat sieltä hyvää neuvoa

tai kukkakimppua tai vaikka hyvänpäiväntoivotusta.

Kierjoituskoneet takovat monenkertaista vastausta:

Ei-ei-ei...ei-ei-ei...ei-ei-ei...

Ja kun valot sammuvat kokonaan

haamut alkavat synkän balettitanssin.

Ennen pääset, piru vie, hengestäsi

kuin mustasta Ei-kaupungista.

Mutta Kyllä-kaupungissa on elämä kuin rastaanlaulu.

Se kaupunki on seinätön kuin linnunpesä ikään.

Taivaalta hankkivat tähdet tulla käteen.

Häpeilemättä kurottuvat kaikki huulet huulillesi,

kuiskuttavat vain hiljaa:"Kaikki on hölynpölyä".

Härnäten pyytää reseda tulla poimituksi

ja lehmilaumat tyrkyttävät ammuen maitoaan

eikä epäluuloista ole puhettakaan

ja minne ikinä haluat, oitis sinut sinne

kiidättävät junat, laivat, lentokoneet

ja lorisee, solisee vesi kuin vuodet:

Kyllä-kkyllä-kyllä...kyllä-kyllä-kyllä...kyllä...

Mutta joskus, suoraan sanoen, on ikävää

kun saa niin paljon melkein ilman työtä

siinä monihohtoisessa Kyllä-kaupungissa...

Parempi kun minua  heittelee ikäni kaiken välillään

kaupunki Kyllä ja kaupunki Ei!

Olkoot vaan hermoni jännitetty kuin langat

Ei-kaupungista 

Kyllä-kaupunkiin!

Jevgeni Jevtusenko

        

  Nyt vasta koivikko, se taakse jäänyt

se melkein unohdettu

kerää valon, sävyt. Kullan.

  Lassi Nummi

Aurinkomaisemat

ikkunan ohi

toistensa lomitse

toistensa lomitse

ilo ja kaipaus

ja toistensa lomitse

muistin läikkyvät 

kuvat ja kuvat 

tästä, läheltä,

se mikä palaa

ja se mikä ei.

Vehmaus ja virrat

suihkulähteet ja

aukiot, kasvot.

Kaukaiset keväät.

Lassi Nummi

Koivikko läikkyy aurinkoa

perhonenko lehahti? Vai lehti?

Varjo häivähti ruohikossa.

Brita Polttila

♡

Lumous

sinä, joka lennätät ja nostat,

läikytät sielua

kuin vettä,

älä koskaan katoa.

Aulikki Oksanen

♡

Ja kun kohta linnut

alkavat laulaa,

taivas valkenee,

kuu katoaa

enempää ei voi kukaan

saada,

vähempään ei pidä kenenkään

tyytyä.

Kai Nieminen

♡

Ajatuksissani metsän halki aukean reunaan,

siinä kohotin katseeni

ja läpi sydämen 

kesä.

Lassi Nummi

Me olemme elämä.

Se tapahtuu juuri nyt.

Lassi Nummi

Syvempi, kevyempi, mikä

sinisen sävyistä onkaan rauhoittavin.

Pienen, kaukaisen pilven valinta

kulkeakseen, hajotakseen.

Arto Lappi

♡

Kaiken tämän talven alla meissä

näin paljon kevättä?

Lassi Nummi