Katoavat, katoavat tyttövuosien kaukaiset päivät.

Lapseni kantavat ne kaikkialle.

Lapseni sekoittavat ne omiinsa.

Ne eivät enää ole minun.

Ja osan niistä olen antanut sinullekin, rakkaani,

sinitäpläiset linnunmunat,

ihonlämpimät, höyhenlämpimät.

Ne ovat nousseet lentoon suurelta lämpimältä

kämmeneltäsi.

Hyvää matkaa! Hyvää matkaa!

Yli kotoisen kivisen aavan

lentää pois visertävä parvi.

Hyvää matkaa!

Ellen Niit, suom Brita Polttila

Maailman pysyvyys 1994, WSOY

Kaikki takanani olevat ovet olen jättänyt

auki

tuulen käydä

kulkijoiden  harppoa sisään ja viedä

mennessään mitä haluavat

lasten juosta huoneesta toiseen.

Edessä olevat uudet ovet ovat verhojen 

peitossa

ja auringon valo siivilöityy niiden läpi.

Ne heilahtavat kun joku katsoo taakseen ja

vinkkaa minulle:

tule jo, joudu!

Marja-Leena Toukonen

Aika ottaa uuden muodon, joka murtaa maailman, jotta voisi rakentaa sen jälleen.

Välissämme ei ole mitään muuta kuin rauhaa ja lepäämme tässä hetkessä.

Puiden oksilla vuodet kiertyvät silmuille ja käpertyvät vain kasvaakseen jälleen, ja niiden takana taivas on tyyni ja rikkumaton.

Ajan ja muutoksen kosketus.

Emmi Itäranta/Kudottujen kujien kaupunki

Kannamme sisällämme kotia, niitäkin, joita ei enää ole, jotta meillä olisi jotain minne palata.

Menneisyys on tie, jonka olemme tehneet maisemaan. Kartan voi piirtää uusiksi, mutta vuorta ei voi muuttaa mereksi tai merta autiomaaksi, ihmisen jälkiä ottaa pois sieltä, minne ne on kerran jätetty.

Emmi Itäranta/Kuunpäivän kirjeet

Imuroin maton.

Neljä vuosikymmentä arkea.

Ja tiskit odottavat keittiössä.

Tuntuu juhlalliselta.

Arto Lappi

Pienenä maailma oli

turvallinen, isä tiesi aina kaiken.

Samaa huttua olen

keittänyt omille lapsilleni.

Arto Lappi

Niin hellävaroin

ettei suotta perhosta

säikäyttäsi

lauha tuuli puhaltaa

nuoren vehnän ylitse.

     ~

Pajujen aika

laulaen ja nauraen

ystäväin kanssa:

näin on laidasta laitaan

iloa kevään päivä.

Tuomas Anhava

Eihän perhonen

edes tiedä siivistään,

sehän lentää vain:

kukista ja tuulesta

juopunut kevään lehti.

Arto Lappi

Lapseni pöydän ympärillä:

nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu

olemaan hyvä.

Eeva Kilpi

Pilvettömiä päiviä, pääskysiä, huolettomuutta

toivon sinulle.

Lapsuuden kesien lämpöä,

kiireettömiä askeleita

minne menetkin

tänään, huomenna, ensi vuonna

luokseni tai luotani pois

Pia Perkiö

Saunan kynnyskivi,

vihdan tuoksu,

hyttystanssi,

niittokoneen raksutus

sinisen salmen takana.

Pihlaja kummulla kukassaan,

vihdan tuoksu,

hyttystanssi,

lasten leikki pihlajan alla.

Arvo Turtiainen

Uni rauhankyyhkystä

Oli kyyhkynen, oli kyyhkynen

valtakunnan kokoinen.

Se otti siivelleen perhosen

ja varpusen

ja hevosen

ja vihdoin ihmisen.

Oli varpuspoika ja varpustyttö.

Perhosnainen ja perhosmies. Kaikkia oli kaksittain.

Ja kyyhkynen lensi etelään.

Näkyi kyyhkysen lävitse aurinko

ja itään ja länteen ja pohjoiseen 

nokki vihaiset pilvet rikki ja puhki.

Laittoi villoistaan lapsille lentokeinun

ja vuoteita väsyneille.

Näkyi kyyhkysen lävitse aurinko.

Sen sydän se oli se aurinko.

Oli kyyhkysen nokka kuin vuoren portti

ja jokainen höyhen suuri kuin puu.

Nokassa oli vihreä lehti, öljypuun lehti,

lehti niin suuri, että aamu ehti

ennen kuin lehden päästä päähän 

jalan pääsi juuri.

Oli lapsilla tilaa lehdellä juosta

ja ilakoida.

Ja pelata

ja lentomatkalla korkealla

pilvipalloja viskoa.

Ja kyyhkynen kylvi nokastaan, kylvi nokastaan

ilon jyviä.

Sydämen muotoisia ilon jyviä.

Rauhan siemeniä sydänten peltoon.

Iloa ihmisten peltoon.

Kaarina Helakisa

Ojassa vehka.

Ole oma lamppusi,

minulle kuiskaa.

Risto Rasa

♡

Kuka tietää

Käenrieskaa, ketunleipää

rinteet tulvillaan.

Mistä kummasta ne saivat 

jauhot taikinaan?

Ester Ahokainen

♡

Kuule!

Kuuluu iloisten kesäpäivien sorina.

Niin monet muistot, jotka olet

unohtanut.

Lapset huutavat unessa:

Kesä on tullut!

Bo Carpelan/Elämä jota elät

 Mutta ihmisen poikasella

on ohut iho, ei höyheniä,
ei karvaa
Se tarvitsee suojaa,
suojaa,
suojaa.

Eeva Kilpi

♡

Äiti, olet minulle kaikki keski-ikäiset naiset

punaisissa tuulipuvuissa
kaikki stereolaitteet päässä huhkivat sauvakävelijät
kaikki Liza Marklundia lukevat 160 senttiset pullukat
kaikki naisellinen liha
kaikki jotka haluaisivat minut synnyttää
kaikki salkkarifanaatikot
kalakeiton tuoksu ja Pelle Miljoona
maitoa tihkuvat rinnat
kaikki hiilipiirustuskurssille haluavat, mutta väsyneet
kaikki huulet minun korvaani

Miki Liukkonen/Elisabet

Lapset juoksevat pois.
Mutta äidit
kulkevat vaiti kotipihassa.
Minunkin äitini kantaa ikuisesti
tuhkaämpäriä marjapensaan juurille.
Lapset juoksevat, juoksevat pois.
Mutta äidit
istuvat yhä jossain kuistilla.
Minunkin äitini kuorii ikuisesti
multaisia perunoita kuistin nurkassa.
Maa murtuu, taivas jäätyy.
En löydä tietä avaruuden ääriin.
Mutta äiti, hän on pihalla,
hän kulkee elokuisen illan halki
peittämään kurpitsapääni pyyheliinalla.

Aulikki Oksanen

Me, jotka olemme kokeneet monta joulua

tiedämme kirkkaita tähtiä on harvassa,

harvat ovat myös

kirkkaat ja onnelliset päivät.

Me, jotka katsomme lastemme kasvoja kynttilöiden loisteessa,

heidän kirkkaita silmiään,

me tiedämme kirkkaat päivät eivät lopu,

kuuset versovat, tähdet tuikkivat,

joulun sanoma ei unohdu,

se kuuluu kaikille,

kaikille.

Lassi Sinkkonen 

Annetaan lapsille päiväksi maapallo,

kuin kirjava ilmapallo,

että he saisivat leikkiä,

leikkiä ja laulaa tähtien seassa.

Annetaan lapsille maapallo,

kuin jättiläisomena tai lämmin leipä,

että he olisivat kylläisiä edes yhden päivän.

Annetaan heille koko pallo,

että maailma edes yhden päivän saisi tuntea,

mitä on ystävyys.

Meidän käsistämme lapset ottavat maan

ja istuttavat siihen kuolemattomia puita.

Nazim Hikmet, suom. Brita Polttila

Meristä kaunein

on vielä purjehtimatta.

Lapsista kaunein

on vielä kehdossaan.

Päivistä kauneimmat

ovat vieä elämättä.

Sanoista kaunein

jonka haluan sinulle sanoa,

se on vielä sanomatta.

Nazim Hikmet   suom, Brita 

Polttila

En muista,

loistiko siinä kodissa

tiskipöytä,

mutta loistivat

lasten silmät

Pirkko Liisa Linjama

Puutarhan pienen ja syrjäisen

sain haltuuni maailmasta,

ja latvojen alla tuulisten

nyt juoksee kaksi lasta.

Oi haapa, sydämeni puu,

sinä kuuntele tuulta ajan!

Sinun laillasi levottomaksi saa

minut ankara tuuli ajan.

Voin lasten suojaksi rakentaa

vain lauluni lehtimajan.

Aale Tynni

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi

he ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.

He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta

ja vaikka he ovat sinun luonasi,he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,

sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,

sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, jonne sinulle ei ole pääsyä,

ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,

mutta älä yritä heistä tehdä

itsesi kaltaista,

sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.

Kun taivut jousimiehen käden voimasta,

taivu riemulla.

Kahlil Gibran