Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helvi Hämäläinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helvi Hämäläinen. Näytä kaikki tekstit

11/05/2022

 

Suomalaissuku

Suomalaiset syntyvät järvistä ja kivistä,
he astuvat esiin lähteistä ja puroista.
Kivet maassa ovat heidän luittensa sukua.
He viettävät kuutamohäitä järvinaistensa kanssa,
kaislapalmikkoisten, sulkahiuksisten kanssa.
Suomalaiset naiset ovat sinisiä vesiä, järvinaisia,
linnunmunakuori on heidän luittensa sukua,
lumi on heidän ihana ihonsa,
kuutamo heidän silmänsä.
Heidän verensä ei ole ruusu,
heidän verensä ei ole pilvi eikä ruusu.
He synnyttävät kuunvaloa kolme päivää,
kolme päivää he pitävät kuutamoa vankinaan,
synnyttävät kuulle valon.
Heidän miehensä vapauttavat tähdet kun heitä haluttaa,
he omistavat kuun alttarin ja heillä on lintuarmeija.
Heillä on kurkiset pukimet.
He osaavat haukan hiljaisuuden
suomalaiset ja haukat ovat ääneti kylissä.
Haukkoja he lähettävät hakemaan sanoja kuusta,
kurjen he lähettävät hakemaan äänen pilvestä,
kimalaiset taitavat heidän kielensä
ja kyy heidän syntysanansa.
Suomalaiset rakentavat sankarinsa punaisista kivistä,
heidän sankarillaan on kuun tukka ja pilvien iho.
He somistavat jääkatedraaleja ja lumialttareita,
pitävät sormissaan pohjantähteä.
Suomalaisilla on jääyönsä, kolmen kuukauden pituinen,
silloin aurinko makaa heidän sinisilmäisen jäänaisensa 
ja muuttuu valkearuumiiseksi kuin he itse.
Kun järvinaisensa aukaisevat jääluomensa nukuttuaan
kuukausia morsiusuntaan, heillä on viheriansiniset silmät.
Tuhatsilmäiseksi muuttuvat he.
Maailmassa ei ole kansaa, joka olisi heidän sukulaisensa,
he ovat astuneet järvivaimojensa kohdusta kuin raakunkuoresta,
metsiensä miljoonista neulaisista ovat he syntyneet.
Kävyn suomusta voi lukea heidän sukunsa.
Suomalaiset eivät ole kenenkään sukua.

Helvi Hämäläinen

06/03/2022


Lumimaisema

Kun pilvet laahaavat raskasvatsaisina täynnä lunta, räntää,
mustiin koivunlatvoihin, keltaisille pelloille,
putoavaa harmautta,
silloin hyvin väkevää suomalaista punaista rakastan.
Rakastan talvikuuta,
korkealla keskellä taivasta valkoinen suuri talvikuu
leimahtelee pakkasessa kuin ukkonen
ja lainehtii hangilla.
Hankia rakastan, joissa syttyy sininen tuli ,
lumisalamia, hankien valkeita pakkas-salamia rakastan,
harmaata taivasta koko suomalaisella
lumenrakastaja-sydämelläni,
pakkasenrakastaja-järjelläni,
pimeän yön ja valkean kuun sydämelläni.
Rakastan lumimaisemia, joissa kaikki askeleeet ovat sinisiä,
sinisiä ketun ja harakan ja kansani jalanjäljet.

Helvi Hämäläinen  (1957)


15/10/2021


Kuukasvoinen virta
upotan sinuun kaipauksen.
Kaipaan puhtaita vesiä,
joissa kylpevät tummien kuusten varjot.
Koivulle tahtoisin kirjoittaa tänään
ja lumelle, jonka puhtaudesta 
voimme ylpeillä,
lumen ja kuutamon jalokiville,
joita meillå on niin paljon.
Niitä ei voi haudata yhdenkään
 ruhtinaan mukana,
ne tulevat aina uudelleen
kuin kukat.

Helvi Hämäläinen

13/11/2020


Omaisuuteni

Mitä voin tehdä palasella sinistä taivasta, jonka omistan.
Yö tietää tehtävänsä: Koristaa sineä tähdin.
Vesi tietää sen,
puut kannattavat sineä latvoillaan,
lumi värjää sillä pukunsa.
Palanen taivaansineä on mimun omaisuuttani,
voinko tehdä siitä hameen niinkuin lumi.


Syyspäivät

Syyspilven puna valmistuu kuin puna puolukan,
syysiltapäivät punaiset on kuin nokkosperhoset,
hämärä syyspäiväin valmistuu kuin harmaa lintu,
vaikka iltaruskon siivet on raa'an ruskeat ja palavat.
Jo tähkä ja kuu ovat keltaiset ja nummen puolukka punertuu,
pesät lintujen tyhjentyvät.
Paras aika vuodesta on kun mansikan raakile vihertyy,
nuput voikukan vasta on vihreät,
pesät täyttyvät lintujen.