Minä olen kesäillassa

olen väistyvässä valossa

hiljaisella taivaalla

silmänräpäyksen ikuisuuden

ennen kuin päivä ehtii tänne

sinä vielä vierelläni

aamu ja illan sarastus

ja sanomaton jota kuuntelemme

meille yhteinen

lyhyessä selkeässä elämässä

Bo Carpelan/Vuodet kuin lehdet

Pikarijäkälä

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan

ja sade täytti sen

ja pisarassa kimalsi taivas

tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle!

Helvi Juvonen

 Eläminen

Se, joka ottaa ajasta vaarin,

tuhlaa tosin

päivänsä, mutta se,

joka kuluttaa aikaansa,

tuhlaa mahdollisuuden

kuluttaa vain aikaansa.

Sellaista on elämä; se täytyy

tuhlata!

Gösta Ågren suom. Caj Westerberg

Tääl, 1989

 Ei elämää

Kun laiva uppoaa

on lähdettävä uimaan

ja unelman upotessa

on pakko etsiä pohjaa

jalkojensa alle.

Mutta päästyäsi rannalle

ala rakentaa uutta laivaa

ja etsi itsellesi uusi unelma -

sillä haaksirikosta voit vielä

hengissä selviytyäkin,

mutta elämä ilman unelmia

ei ole mitään elämää.

Raili Malmberg

 Mikä jää ilmaisematta

Kaikessa parasta on se,

mikä jää ilmaisematta.

Se jää ihmiselle itselleen.

Kaikessa parasta on se,

mikä jää ymmärtämättä.

Se on portti tulevaisuuteen.

Kaikessa parasta on  se,

mikä jää tietämättä.

Se jokin odottaa 

kypsymistään.

Se jokin ajastaan kiertyy

kevyesti auki,

rapsahtaen kuin

siperianherneen palko

syysauringossa.

Siinä elämä on

parhaimmillaan,

kun tieto on tuleentunut

viisaudeksi

ja 

loistaa ihmisestä

ilmaisematta.

Riitta Moder

.

Nukkuvat.

Mitä äidit kaikkina aikoina

ovat lopulta muuta voineet

kuin kohentaa nukkuvien peitettä.

Helena Anhava

Elämä kukittaa ja kivittää.

Äitinä olemiseen tarvitaan voimaa.

Eeva Heilala

Siitä on jo kauan

kun minuun meni metsätähti

ja yhä se kukkii.

Eeva Heilala

Ihmisen lapsi ei ole koskaan niin vanha

kuin vasta syntyneenä.

Arto Melleri

Ja niin ovat toiset meistä vaivoja, jotka tulevat vastaan ilman ajanvarausta.

Ja niin ovat toiset meistä alipalkattuja, toiset kuin pehmeäanturaisia

alpakoita, eivät jätä jälkiä maastoon, kiirettä pidä.

Ja niin ovat toiset meistä levää, kallioon kiinni kasvanutta partaa, hiljaisia

huljuttelijoita, ja toiset ylityöllistettyjä, kuin yöhyönteisiä, tai käteviä

matkatavaroita, mahtuvat istuimen alle.

Ja niin kuulin monta vuotta, väärin, luulin: ihmisen osa on yksin kolhunsa

kestää, sohjossa talsia, illoin haikailla aurinkorantoja, salsaa, litsejä,

mangoja, vermuttia, lasi valkkaria.

Ja niin kuuluin minäkin joukkoon, väärinkäsittäjät, yksinkärsijät, yskää ja

särkyä, selkä suri, paita ei auttanut, elämäni ompeleet, hiukset hajan,

hengetön pitänyt suortuvia kasassa.

Anja Erämaja

Samat varvut, vähemmän mustikoita.

Anja Erämaja

Sanovat, ettei se vaihtamalla parane, kyllä paranee.

Männikön takana rinne sinisenä, sinne.

Näköni terävöityy, muistini herää, mustikka, juolukka, puolukka,

ei tämä tähän jää, muistan mitä käenkaalista sanotaan,

ketunleipä, revonriestka, kukat, jotka jäivät alkukesästä aukeamatta

pölyttävät itse itsensä.

Sanovat, että nuoruus on vaikeaa, mutta kyllä se siitä sitten

helpottaa, ei helpota, kaikki iät ovat vaikeita, kaikki ajat etsikkoaikoja,

kivet jätän kääntämättä.

Sanovat, että rehellisyys maan perii, ei peri,

on nähtävä totuuden taakse, osattava valehdella kaikissa väreissä,

maailmankaikkeus on sininen.

Elämä kantaa? Ei kannata kokeilla

siivetönnä lentää, miten tämän nyt selittäisi ja kenelle,

muurahaisella on kovin pienet korvat.

Anja Erämaja

Ei niin yksinäistä harakkaa,

joka ei korkean koivun latvassa

helmikuun pakkasaamuna

tuntisi:

koko kauneus on minun,

koko elämä.

Niilo Rauhala

 TIENVIITTA

Toisessa tienviitassa 

lukee suurin kirjaimin: Sitten

Toiseen on lapsen

horjuvalla käsialalla kirjoitettu: Elämä!

Kumman tien

sinä valitset?

Tommy Tabermann

            

 

Vapauteen

Vastuu jalkoinani kävelen vapauteen ja iloon.

Irja Hiironniemi

 Täällä

En tiedä miten muualla,

mutta täällä maan päällä on paljon kaikkea.

Täällä tehdään tuoleja ja murheita.

Saksia, viuluja, hellyyttä ja transistoreja,

patoja, piloja, kuppeja.

Ehkä jossain muualla kaikkea on enemmän,

mutta jostain tuntemattomasta syystä siellä ei ole maalauksia,

kuvaputkia, piirakoita, liinoja kyynelten kuivaamiseen.

Täällä on lukematomia paikkoja ympäristöineen.

Joistakin voit pitää poikkeuksellisen paljon,

antaa niille lempinimiä

ja suojella niitä pahalta.

Ehkä jossain muuallakin on samanlaisia paikkoja,

kukaan ei kuitenkaan pidä niitä kauniina.

Ehkäpä ei missäään tai ei juuri missään,

täällä sinulla on oma vartalo

ja siihen kuuluvat tykötarpeet,

jotta voit lisätä muiden lasten joukkoon omasi.

Käsistä, jaloista ja hämmästyneestä päästä nyt puhumattakaan.

Tietämättömyys paiskii täällä ylitöitä,

laskee, vertailee, mittaa, koko ajan

tehden siitä omat päätelmänsä ja alkuaineensa.

Tiedän mitä ajattelet.

Täällä ei ole mitään pysyvää,

koska luonnonvoimat ovat aina hallinneet.

Mutta hetkinen - luonnonvoimat väsyvät helposti

ja niiden on joskus levättävä kauankin

ennen kuin ne aloittavat jälleen.

Niin, tiedän mitä vielä ajattelet.

Sotia, sotia, sotia.

Ja kuitenkin niidenkin välillä on taukoja.

Asento! - ihmiset ovat pahoja.

Lepo! - ihmiset ovat hyviä.

Asennon aikana luodaan autiomaita.

Levon aikana koteja rakennetaan otsa hiessä

ja ne asutetaan pian.

Elämä maan päällä tuntuu melko reilulta kaupalta.

Esimerkiksi unista et maksa senttiäkään.

Harhakuvitelmista - maksat vasta menettäessäsi ne.

Ruumistasi maksat vain ruumillasi.

Ja ikään kuin tuossa ei olisi tarpeeksi,

pyörit ilman lippua planeettojen karusellissa,

ja yhdessä sen kanssa matkustat pummilla galaksien välisessä myräkässä

läpi niin huimaavien aikojen,

ettei täällä maan päällä mikään ehdi edes liikahtaa.

Katso vain vähän tarkemmin ympärillesi.

Pöytä seisoo, siinä missä se olikin

sen päällä on paperi samassa paikassa mihin se laitettiin,

raollaan olevasta ikkunasta tulee vain kevyt tuulenhenkäys,

eikä seinissä ole mitään pelottava murtumia,

joiden läpi tuuli tempaisi sinut tyyhjyyteen.

Wislawa Szymborska/Täällä

 Tilastollisia huomioita

Jokaisesta sadasta ihmisestä on

niitä, jotka aina tietävät paremmin

- viisikymmentäkaksi;

epävarmoja jokaisesta askeleestaan

- melkein kaikki loput;

valmiita auttamaan,

ellei se kestä kauan

- neljäkymmentäyhdeksän;

aina hyviä,

koska eivät voi muuta olla

- neljä, no, ehkä viisi;

taipuvaisia ihailemaan kadehtimatta

- kahdeksantoista;

väliaikaisesti nuoruuden

harhaan johtamia

- plus miinus kuusikymmentä;

niitä, joiden kanssa ei ole leikkimistä

- neljäkymmentä ja neljä;

niitä, jotka jatkuvasti pelkäävät

jotakuta tai jotakin

- seitsemänkymmentäseitsemän;

kykeneväisiä onneen

- reilut parikymmentä korkeintaan;

harmittomia yksin,

mutta villiintyvät joukossa

- takuulla yli puolet;

julmia,

kun olosuhteet sitä vaativat

- parempi olla tietämättä

edes suurin piirtein;

vahingosta viisastuneita

- ei juurikaan enempää

kuin ennalta viisaita;

niitä, jotka eivät saa elämältä muuta kuin tavaraa

- kolmekymmentä,

vaikka haluaisinkin olla väärässä;

kumaraisia, tuskien vallassa

ja vailla valoa pimeydessä

- kahdeksankymmentäkolme

ennemmin tai myöhemmin;

oikeudenmukaisia

- aika paljon, kolmekymmentäviisi

mutta jos ymmärtäminen vaatii ponnistelua

- kolme;

myötätunnon arvoisia

- yhdeksänkymmentäyhdeksän;

kuolevaisia

- sata sadasta.

Tämä luku ei toistaiseksi ole vaihdellut.

Wislawa Szymborska

Joka hetki jossain

aurinko

taivaalle nousee,

joka hetki jossain

kukkaniityt kesätuulessa,

joka hetki jossain

kultalinnut,

oksilta oksille lentävät,

joka hetki jossain

kevät

jossain 

elämä kaunis.

Arvo Turtiainen

Annon Hemulimukin pois

Elämä ei ol Muumilaakso

ja see o iha mu oma syytän

mut tämä ei

mist mää tiärän kui näit koneit käytetä

kui mee tääl olla (emmää tän pyytän pääst)

ja kosk mennä liia lähel hiakkakuapa reuna.

Jumalavit. Sanon sen vaa yhden kerran. Jumalavit.

Heli Laaksonen

Lapseni,

maailmalle minä sinut synnytin,

että hymyilisit hymyn heidän ilmeettömille kasvoilleen,

antaisit kukastasi tuoksun ja värin heidän arkeensa,

laulaisit hiljaisuutta heidän kiireeseensä,

nauraisit iloa heidän tyhjyyteensä,

menisit heidän luokseen sateisina päivinä.

Menisit,

katson kun menet

ja sylini ikävöi sinua,

mutta elämälle minä sinut synnytin, 

elämää rakastamaan,

lapseni,

en itselleni.

Helinä Siikala

Kun mikään ei onnistu

sinä sanot:

Kaikki järjestyy,

huomiseksi luvattiin

lempeää tuulta.

Ja aamun helisevissä oksissa

tuuli jo antaa

aavistaa itseään.

Kun elämä hymyilee

kuin armonlaakson aurinko,

sinä sanot:

Tätä täytyy juhlia,

tiesin, että hyvin käy.

Enkä minä osaa muuta kuin

hymyillä.

Ystävä, kiitos että olet.

Sinikka Svärd

Me olemme elämä.

Se tapahtuu juuri nyt.

Lassi Nummi

Lyhin matka

on äidin ja lapsen välinen

ei sitä edes mitata

se on ihoakin ohuempi

elämän mittainen.

Eeva Heilala/

Punaposkipuolukoita,

Valitut runot

Älä odota kunnes kaikki on täydellistä, ennen kuin päätät nauttia elämästäsi.

Joyce Meyer

Niinkuin meri

on ihmisen elämä,

tyynet ja tyrskyt

siinä vaihtelevat,

ja vaahtopäiden vaimentuessa

kimaltelee aurinko

kirkkaampana kuin koskaan.

Uljaasti ja täysin purjein

on elämän merelle uskallettava mennä,

sillä kootuin purjein

satamassa lepäävä laiva

on vain surullinen sivustakatsoja

elämän suuressa seikkailussa.

 Raili Malmberg