Kesäillan kevyt käsitteellisyys

Oi kesäiltaa, sen illallisuutta

oi sen ihmeiden ilmeistä sillallisuutta,

kun yöhön yhtyy sen laineettomuus

ja ryhtyy ihmiseen paineettomuus.

Oi lehmisyyttä ja ihmisyyttä,

oi värjyvän väreilevyyttä,

viatonten vaarattomuutta

ja laajuuden levollisuutta –

uikun poikasta, viittä, kuutta

ja syvää vettä, sylillisyyttä.

Oi peilitaivaamme sinisen siirtyvyys

ja kuusten latvallisuus, pyhä piirtyvyys,

ja mustan laulajan huiluilevuus.

Sisäkkäisyys, muiluilevuus!

Ja oi joutilaan joutavaa joutavaisuutta

ja oi soutajan sukkulaa soutavaisuutta

lomamatkalla määrättömyyteen

ja oi rannalla onkijan pyyteettömyys,

solvaukseton syyteettömyys,

kun pää on päätynyt jäärättömyyteen.

Suven suuruus, suvi suvi, sen kaikuilevuutta,

saunasauhujen haikuilevuutta, lip lap

laiturillisuus lip, lap kiikuttavuus

ja ihon alaston liikuttavuus

ja korkea kaikujen lokillisuus

ja pihapiirien kokillisuus.

Oi salmisuus, ulappuus, virrallisuus

Oi höyhenenkeveä irrallisuus

ja maan seisminen staatillisuus

ja kesätyvenen paatillisuus.

Oi lehmisyys, ihmisyys, levollisuus,

oi suomenhevosten suopea hevollisuus,

ketunpoikien raikuli revollisuus,

pyiden pyisyys ja kyiden kyisyys,

oi vielä kaukana syys, tyly hyisyys!

Oi mikroskooppinen multava matous,

voikukkien aurinkosatous,

pientarillinen heinyys, sen huojahtavuus

ja juolaheinien mieleenjuolahtavuus

ja suolaheinien suloinen suolaisuus!

Oi kaikki rakkaiden kielellä kuolaisuus,

kuin lemmenvuokkojen tuoksujen vuolaisuus

ja mesiheinien huumaava kiimallisuus.

Ja huulikukkasten melkeinpä liimallisuus

niin, ja onnen laidalla ohdakkeisuus.

Vaan kohta kohdalta kaikkeuden kohdakkeisuus

ja viite viitteeltä vihreä viitteellisyys

soi ihmislaulujen liitteellisyys!

Oi kaikki lehmisyys, ihmisyys, leijallisuus

ja pilvikorkeus, korkeuden laulullisuus

kuin taivashuoneemme huoneentaulullisuus,

oi kesän heijallerii, kaikki heijallisuus!

Ilpo Tiihonen