Syksylle

Se aika sumujen ja satoisuuden,

uskottu kypsyttävän auringon:

kanssansa liittoutuen lastaat, siunaten,

rypälein räystäskorkeen viiniköynnstön,

omenoin painat oksaa sammaleista.

ydintä myöten kaiken kypsennät,

kurpitsan turvotat, ja kuoret pähkinäin

sydämin makein täytät - lisää yllytät

nuppuja mettisille myöhäiskukinnoista,

ne kunnes loppuvan ei lämmön päiväin muista,

kun Kesä kennonsa sai yli äyrähäin.

Ken sua ei nähnyt oisi, viljavarstolla?

Sut ulos mennen joskus oitis havaitsee:

istuksit huoletonna aitan lattilla,

tukkaasi tuuli varoin sormeilee,

tai kesken korjuun olet käynyt uimaan -

unikon huumaamana kai - ja viikattees

seyraavan lakeen säästää kukkineen,

tai, tähkänpoimijana, liikkumatta pään,

sä puron poikki suuntaat askelees,

tai viininpuristimeen katsees, sees,

tunnista tuntiin osuu, tihkuun viimeiseen.

Nyt missä Kevään laulut? Missä niin?

Sä mitä niistä, on sävel oma sulla

kun riekaleiset pilvet pälviin häipyviin 

ruusuisen hohteen valaa sänkivainiolla,

kun sääsket kuoroon valittavaan yhtyy,

kohoten joenvarren pajuin alta,

vaipuen taas kun viri vaimenee,

ja mäkirinteen pulskat lampaat määkyy,

ja pensas-sirkka laulaa, ja vienon-korkealta

viheltää punarinta tarhanperukalta, ja yllä pääskyt visertäen kaartelee.

John Keats (suom. Leevi Lehto)

Autumn

Season of mists and mellow fruitfulness,

Close bosom-friend of the maturing sun;

Conspiring with him how to load and bless

With fruit the vines that round the thatch-eves run;

To bend with apples the moss'd cottage-trees,

And fill all fruit with ripeness to the core;

To swell the gourd, and plump the hazel shells

With a sweet kernel; to set budding more,

And still more, later flowers for the bees,

Until they think warm days will never cease,

For Summer has o'er-brimm'd their clammy cells.

Who hath not seen thee oft amid thy store?

Sometimes whoever seeks abroad may find

Thee sitting careless on a granary floor,

Thy hair soft-lifted by the winnowing wind;

Or on a half-reap'd furrow sound asleep,

Drows'd with the fume of poppies, while thy hook

Spares the next swath and all its twined flowers;

And sometimes like a gleaner thou dost keep

Steady thy laden head across a brook;

Or by a cyder-press, with patient look,

Thou watchest the last oozings hours by hours.

Where are the songs of Spring? Ay, where are they?

Think not of them, thou hast thy music too -

While barred clouds bloom the soft-dying day,

And touch the stubble-plains with rosy hue;

Then in a wailful choir the small gnats mourn

Among the river sallows, borne aloft

Or sinking as the light wind lives or dies;

And full-grown lambs loud bleat from hilly bourn;

Hedge-crickets sing; and now with treble soft

The red-breast whistles from a garden-croft;

And gathering swallows twitter in the skies.

John Keats