Näytetään tekstit, joissa on tunniste taivas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taivas. Näytä kaikki tekstit

12/06/2026

Haarapääskynen!
Viserrys, syöksy ja liito,
pojat ja koti.


Louhoskohdasta
kiven mennyttä aikaa
käsin kosketat.


Kesäyön valo
on täysikuun roolina
yöteatterissa.


Taivaan sinestä 
lyö yllättäen lieska
valaisten kaiken.


Ellen Niit, suom. Kirsi Kunnas/ Maailman pysyvyys 1994, WSOY













Graafinen suunnittelu M-L Muukka

24/05/2026

Kun laine

Kun laine koskettaa rantakiveä,
kun poutapääskyn siipi
piirtyy taivaansineen
tai käsi pysähtyy
arkipäiväin uurtamaan otsaan,
jotakin näkymätöntä tapahtuu.

Tutut näkymät
ovat jälleen avautuneet,
jotakin sulkeutunutta
on pyyhkäisty ihmisestä.

Vijo Kajava



17/10/2025

 kellun rannasta

               värjäydyn

veden taivas
iskee mustaan syvyyteen poimuja
        sormet puiden kasvot
nukkuvien pisaroiden verkko heitettynä
                valoon


Auli Särkiö




15/07/2025

 Kynä

Tänään
kyyhkysenharmaana iltana
kaukana sodista ja vankiloista
maanpaosta ja noitavainoista
istun huoneessani ja kirjoitan runoa.

On lohdullista katsoa maansa sinistä taivasta
ja pientä kynää pöydälläni.

Mikä uhka pienessä kynässä
kun tyrannit hallitsevat.
Mikä uhka pienessä luodissa
kun kenraalit päättävät maan asioista.

Kynä ja luoti
lyijyä molemmat

mutta mikä uhka pienessä kynässä.

Lassi Sinkkonen




18/04/2025

Pikarijäkälä

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen
ja pisarassa kimalsi taivas
tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle!

Helvi Juvonen



18/12/2024

 Koraali

Maa on niin 
sateinen, sumuinen.
Kauniisti kosteat mustat kuuset ja männyt
lepäävät harmauden sylissä
ja siellä suuret tummat talot
ikkunat himmeinä hohtaen hämärän lävitse.
Kaiķki on niin -
Ehkä on jotakin tapahtumassa
juuri nyt. Kuninkaiden kohtaaminen,
tai ehkä syntyy jossakin lapsi,
odotettu.
Paikkahan voi olla mikä tahansa,
tavallinen huone, tai eläinsuoja, luola.
Taivaalta putoilevat
sadepisarat, sadekuurot
pehmeästi hyväilevät maata.
Sadepisarat ympäröivät oviaukon,
putoilevat äidin poskelle.
Eläinten lämmin hengitys
kietoo kaiken harmaaseen vaippaan
kun arat askelet
pysähtyvät ovensuuhun:
joku, mistä lie tullut kedolta,
nyt pysähtyy ovensuuhun
katsomaan lasta.

Lassi Nummi



16/03/2024

 Tykkään susta!

Minä sitten tykkään susta!
Niin kuin yhdellä suksella laskettelusta.
Kun kaatuu ja kierii nauraen,
ja naama on ihan luminen.

Minä sitten tykkään susta!
Niin kuin pikkutyttöjen supattelusta.
Hiirenhiljaista hihitystä,
korvassa kuplivaa kiherrystä.

Minä sitten tykkään susta!
Niin kuin rannan haapojen huokailusta.
Kun kaislat tuulessa taipuu noin,
ja kaukaa veneesi nähdä voin.

Minä sitten tykkään susta!
Niin kuin yöstä kun taivas on melkein musta,
kun tähdet on pieniä pilkkuja vaan
ja sielu on iloa tulvillaan.

Sinikka Svärd

11/02/2024

Näre tässä, leppä tuossa, väpättävät lehdet. Risuja, sammalta joka paikassa,
kauttaaltaan, kivet ripoteltu miten sattuuu, puut sikin sokin, ei asemakaavaa,
järjestystä, menen laskuissa sekaisin. Seison kannolla kuin pylväspyhimys,
koti on jossain tuolla tai tuolla. Muisti tarvitsee paikan, ajatus jalat alleen.
  Enkä minä teiltä neuvoa kysy, te onnekkaat kohtalonne vangit, ymmärrän
liiankin hyvin, että kasvit eivät ota kantaa, ihan sama vaikka ämpärille
puhuisi, ei sano mitään. Ja hyvä niin, onkin jo ehtinyt ärsyttää irvistävät
kurpitsat, laulavat päivänkakkarat, tapa piirtää kasvot, suita puihin, sanoja
niihin suihin, jopa sadetta on ihminen verrannut itseensä, miten sade ylväänä
etenee äänensä sointi märissä korvissaan, kompastuu, menee nokilleen,
näkee lammikossa taivaan.

Anja Erämaja



04/08/2023

 Puu pitää puheen

Arvoisa yleisö, hyvät herrat ja naiset,
nöyrimmästi,
koettakaapa edes hetkeksi unohtaa
mielestänne
selluloosa ja kartonki ja paperiraha,
olkaa niin hyvä,
älkää näin palmusunnuntaina pienten lasten
kuullen
kutsuko minua kuutiojalaksi.
Toki, puuhan minä vain olen, vähän
kierokin,
yksityisajattelija, hyvällä ja huonolla tuulella
humisen huminaani, sitten taas vaikenen
ja seison tyynesti paikallani
hamaan loppuun asti.

Mutta ajatelkaapa että minuun voi kiivetä.
Minun oksilleni voi laittaa pesän.
Minä heitän polullenne vilpoisan varjon
ja minun juurellani viihtyvät
tuoksuvat kukkaset
ja herkulliset sienet.
Ja ajatelkaapa vielä, että minun voimani
ei ole minussa, vaan teidän päässänne
ja käsissänne
ja silmissänne myös, ymmärrättehän;
useimmiten minut huomataan lopullisesti 
vasta sitten
kun minua ei enää ole.

Te voitte lyödä minuun puisen leiman
ja lähettää tänne sahanne,
mutta sallikaa minun kauniiksi lopuksi
lausua omasta ja läheisteni puolesta
pinoon painuvan tervehdys:
Ave Caesar!
Kun arki koittaa, me saatamme olla
tukevasti motissa ja te,
te kenties piirun verran enemmän 
juuuriltanne.

Jukka Itkonen


taivas on autio, äänetön
yksinäinen aurinko vain
omia aikojaan lähestymässä puiden latvoja

äkkiä tyhjästä pyrähtää kymmeniä pääskysiä
avaruus kiehuu tirskauksia, sukelluksia, kaarroksia

ne eivät ole merkkejä, ne ovat merkityksiä,
ne ovat vastauksia
älä kysy, tyydy

ja yhtä pian ne ovat poissa,
joka ainoa,
juuri kun

Kai Nieminen


Kuinka kaikki voikin olla yhtä aikaa tässä
mennyt ja tuleva, tuulen suhina
auringonnousu, rastas kuusen latvassa,
hämähäkki ilmapurjehduksella
ja ryteikössä hirven rytinä.
Mitään ei puutu,
ja kuinka ei mitään puutukaan;
harakka räkättää julkeasti
jonakin aamuna saan siitä selvän.

Kai Nieminen




21/06/2023

Keinulaulu

Pesän sydämellesi teen
ilmaan siniseen,
panen unipuuhun kiikkumaan, sen
latvan tummuuteen.
Värisee lehväin ympärillä aina
mieliajo,
pimenee ilta, mustuu yö ja hohtaa
aamun kajo.
On tuulta täynnä ilma, jos se irti
päästetään  -
mutta keinu, sydän, keinu, älä
säiky ensinkään.
Näetkö, hauska kiikku on tuulen
kämmeneĺlä:
humahtaa suvi ylitsesi rohkea ja
hellä,
luo liitää läntinen -
miten keveästi keinuu pesä
siivellä sen!
Vilua huokuu pohjatuuli, tuskaa,
ikävää -
ohi keinu, sydän, keinu, pian kauas
se jää.
Paha itä puuta ravistaa, lyö
kaakko kohahtain,
mutta oksat eivät murru, ne
keinuvat vain 
Voi myrsky täyttää taivaan, yli
auringon laasta,
mutta lehvää unipuusta ei yhtään
se raasta.
Maan akselissa suoraan kasvaa
ylös unipuu,
kuin  verkko yli avaruuden latva
ojentuu.
Nojata kaikkiin tähtiin voi se oksin
tuhansin.
Pelotta uni keinuu - keinu, sydän,
sinäkkn.

Aale Tynni


15/09/2022


Taivaan kuumentuneen otsan on peittänyt
ilta viileä hunnullansa.
Kimaltavat laivat liukuvat
leikaten timanttien lailla
meren tummuvan peilin.
Lännen taivaan kapea pilvi
kuin näkymättömän soittajan huilu
soi auringon vaimenevaa laulua.

Katri Vala

15/07/2022



 Taivas läikähti tänne, sen kulta.
Kesä, he sanoivat.
Täytyyhän ilolla olla nimi.
 
Eeva Takala
***

Heinäkuun puoliväli. Tyven ilta. Valo.
Puut, pilvet,
koko maa
kuunteĺee.

Lassi Nummi

06/07/2022


Puut lammessa

Täällä on minun lempipaikkani
jossa kaksi lampea yhtyy,
kapea salmi
ja samaa vettä kummassakin.
Kerran  meillä oli koira
joka haukkui heijastuksia.
Minäkään en pysty erottamaan
 kumpi on kumpi näistä kahdesta taivaasta
ja missä on raja josta alkaen
puut muuttuvat lammen todellisuudeksi.

Pääskysten viuhahtelut
villiintyneellä pihamaalla,
koivut ja hopeapajut tuulessa.
Mäellä, aurinkoon
ja kaikkiin ilmansuuntiin
talo nimeltä Villiruusu.


06/03/2022


Lumimaisema

Kun pilvet laahaavat raskasvatsaisina täynnä lunta, räntää,
mustiin koivunlatvoihin, keltaisille pelloille,
putoavaa harmautta,
silloin hyvin väkevää suomalaista punaista rakastan.
Rakastan talvikuuta,
korkealla keskellä taivasta valkoinen suuri talvikuu
leimahtelee pakkasessa kuin ukkonen
ja lainehtii hangilla.
Hankia rakastan, joissa syttyy sininen tuli ,
lumisalamia, hankien valkeita pakkas-salamia rakastan,
harmaata taivasta koko suomalaisella
lumenrakastaja-sydämelläni,
pakkasenrakastaja-järjelläni,
pimeän yön ja valkean kuun sydämelläni.
Rakastan lumimaisemia, joissa kaikki askeleeet ovat sinisiä,
sinisiä ketun ja harakan ja kansani jalanjäljet.

Helvi Hämäläinen  (1957)


08/05/2021

 Mutta ihmisen poikasella
on ohut iho, ei höyheniä,
ei karvaa
Se tarvitsee suojaa,
suojaa,
suojaa.

Eeva Kilpi

Äiti, olet minulle kaikki keski-ikäiset naiset
punaisissa tuulipuvuissa
kaikki stereolaitteet päässä huhkivat sauvakävelijät
kaikki Liza Marklundia lukevat 160 senttiset pullukat
kaikki naisellinen liha
kaikki jotka haluaisivat minut synnyttää
kaikki salkkarifanaatikot
kalakeiton tuoksu ja Pelle Miljoona
maitoa tihkuvat rinnat
kaikki hiilipiirustuskurssille haluavat, mutta väsyneet
kaikki huulet minun korvaani

Miki Liukkonen/Elisabet


Lapset juoksevat pois.
Mutta äidit
kulkevat vaiti kotipihassa.
Minunkin äitini kantaa ikuisesti
tuhkaämpäriä marjapensaan juurille.
Lapset juoksevat, juoksevat pois.
Mutta äidit
istuvat yhä jossain kuistilla.
Minunkin äitini kuorii ikuisesti
multaisia perunoita kuistin nurkassa.
Maa murtuu, taivas jäätyy.
En löydä tietä avaruuden ääriin.
Mutta äiti, hän on pihalla,
hän kulkee elokuisen illan halki
peittämään kurpitsapääni pyyheliinalla.

Aulikki Oksanen

13/11/2020


Omaisuuteni

Mitä voin tehdä palasella sinistä taivasta, jonka omistan.
Yö tietää tehtävänsä: Koristaa sineä tähdin.
Vesi tietää sen,
puut kannattavat sineä latvoillaan,
lumi värjää sillä pukunsa.
Palanen taivaansineä on mimun omaisuuttani,
voinko tehdä siitä hameen niinkuin lumi.


Syyspäivät

Syyspilven puna valmistuu kuin puna puolukan,
syysiltapäivät punaiset on kuin nokkosperhoset,
hämärä syyspäiväin valmistuu kuin harmaa lintu,
vaikka iltaruskon siivet on raa'an ruskeat ja palavat.
Jo tähkä ja kuu ovat keltaiset ja nummen puolukka punertuu,
pesät lintujen tyhjentyvät.
Paras aika vuodesta on kun mansikan raakile vihertyy,
nuput voikukan vasta on vihreät,
pesät täyttyvät lintujen.

26/06/2020

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.
Itse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta, autuaina pilvet
uneksivat ilman äärillä.

Kaislat välkkyvät kastepisaroista,
metsä hymyy läpi kyynelten.
Kaukaa, helisten ja värähdellen
rastaan huilu jumalallinen.

Saima Harmaja

16/06/2020

Koivikko läikkyy aurinkoa
perhonenko lehahti? Vai lehti?
Varjo häivähti ruohikossa.

Brita Polttila

Lumous
sinä, joka lennätät ja nostat,
läikytät sielua
kuin vettä,
älä koskaan katoa.

Aulikki Oksanen

Ja kun kohta linnut
alkavat laulaa,
taivas valkenee,
kuu katoaa
enempää ei voi kukaan
saada,
vähempään ei pidä kenenkään
tyytyä.

Kai Nieminen

Ajatuksissani metsän halki aukean reunaan,
siinä kohotin katseeni
ja läpi sydämen 
kesä.

Lassi Nummi

19/01/2020

Olen rikas,
rahani tallessa
pimeällä taivaalla.

Risto Rasa

Lehdet putoilevat ja lumi yhtaikaa
Älä sure mennyttä kesää:
se on edessäpäin.

Risto Rasa

02/08/2019


Kuin tilkkutäkki
sineä ja vihreää.
Ja havupeitteen
keskeltä päivänsäde,
siipipeili välähtää.

Arto Lappi/ Kärpäshäiriö


Taivas on kirkas
ja lammen pinta tyyni:
vierekkäin kivi
ja tähti ja kivien
keskellä tähdenlento.

Arto Lappi/Oravanportaat