Linnut eivät marraskuussa juuri enää liiku.

Tulee kuivaa ja hiljaista,

paljailla puilla on oranssit reunat.

Uimarannan hiekka on kuin hiillos,

jota pitkin kiipeilytelineet kipittävät.

Juhani Ahvenjärvi

KIRKKAAT AAMUT KOHOAVAT

Jokainen kevät  nostaa silmiini kyyneleet

ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.

Järvi  on aina uusi ja erilainen,

rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,

se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.

Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,

sinertävä kuin aamumaito,

sateella sen silkki on harmaa.

Kirkkaat aamut kohoavat,

päivä ja yö vaihtelevat,

sade ja kuulas ilma.

Vuodenaikojen lähtö ja paluu,

lintujen laulu, äänien häipyminen,

aamu ja ilta, kevät ja syksy

alati hämmästyttävät minua.

Eeva-Liisa Manner

Linnut heräilevät,

tuuli kerää

kukkien tuoksuja.

Airo kolahtaa

rannan hämärissä.

Vene häipyy 

ulapalle.

Yksinäinen ääni

etsiskelee kuulijaa.

Metsien hiljaisuudessa

vakuuttelevat

yö ja päivä

toisilleen

ikuista uskollisuutta.

Einari Vuorela

Ja päivä nytkähti eteenpäin kuin bussi, se lähti pysäkiltä kohti seuraavaa. 

Ihmiset heilahtivat vähän.

Anja Erämaja

AIKA

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä:

Kun aamua odotan, puoless' onpi jo päivä,

kun puolehen odotan, ehtivi kohta jo ilta;

vaan illoin siintävi silmiin aamuinen taivas.

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä.

J. H. Erkko

             ~

Pysäkillä valo helisee

      puitten pihkalehdillä

bussin ikkunasta tuijotamme kaikin

      tienpuolen valkoista päärmettä:

                                  vuokot kukkivat

korkealla korkealla

           liukuvat linnut sinistä mäkeä

Aulikki Oksanen

 Toinen hetki

Jossain on toinen hetki,

toisenlainen ilmasto,

toinen meri, toinen saaristo,

jotakin, minkä eläessään aavistaa,

kun syvyyksien vesi heijastaa

aaltoihin sukeltaneet poutapilvet.

Jossain on toinen retki,

tuntematon linnusto,

kevyt ruokosilta yli kesien

ja linnunpesien.

Tyyni taivas, leuto  ilta,

maa, jossa laulut nukkuvat

tähtien reunoilla, ihmeitä pelkäämättä.

Aulikki Oksanen

Onni mahtuu 

pariin riviin.

Joskus jopa niiden väliin.

Pekka Kytömäki

              ~

Happiness can fit into

a couple of lines.

Sometimes even between them.

Donald Adamson

              ~

Kastua sateessa, kuivua auringossa.

Vaikeinta yksinkertaisin,

ettei pelmahtaisi täyteen tuulta,

mahtailisi väreillä ja kuoseillaan.

Arto Lappi

                ~

To get wet in the rain, dry in the sun.

The most difficult thing, and the simplest,

not parading around or being puffed up,

boasting, shouting, waving colours and flags.

Donald Adamson

                ~

Omenapuiden

kukat avautuvat

kuin sateenvarjot,

niiden kauneudelta

on mahdotonta suojautua.

Arto Lappi

                ~

The apple blossom,

opening up

like umbrellas.

There's no sheltering

from such beauty.

Donald Adamson

                 ~

Tyyneyden väri: myrskyävän meren valkoinen.

Niklas Salmi

                ~

The colour of calm: the white of an ocean growing stormy.

Donald Adamson

                ~

Linnut näkevät 

muovisen perintömme.

Ihme että ne

vielä laulavat meille.

Pekka Kytömäki

                ~

The birds can see

what we've bequeathed -

plastic. It's a wonder they still

sing to us.

Donald Adamson

Minä kuuntelen ukkosen aikaan

miten linnut visertävät hiljaa

mäntyjen korkeilla oksilla

Jyri Schreck

HEINÄKUU

Hämärän kehto syntyy heinäkuussa,

kun morsiamen mekko hulmahtaa.

Makean veden helmet helähtävät suussa,

ja kuusenkerkät soittaa kitaraa.

Hiilenä hehkuu öinen heinäkuu.

Hauelta maistuu miehen leukaluu.

Tulinen tyttö, palava poika,

lempeät liittolaiset.

Hämärän äiti, surulta suojaa

ihanat rakastavaiset!

Pedoista julmin heltyy heinäkuussa.

ja ihmismieli armahduksen saa.

Himmeä saunan savu liehuu illansuussa,

ja järvenselkä hohtaa hopeaa.

Hiilenä hehkuu öinen heinäkuu.

Hauelta maistuu miehen leukaluu.

Tulinen tyttö, palava poika,

lempeät liittolaiset.

Hämärän äiti, surulta suojaa

ihanat rakastavaiset!

Aulikki Oksanen

 Pietarin laulu toivosta

Toivo on tähdissä,

toivo on maassa,

vanamon maljassa varjokkaassa.

Toivo on unissa kuultavissa,

niittyvillassa, 

hiutaleillassa,

toivo on siementen uumenissa.

Toivo on alkukodissa, meressä,

toivo on lempeiden eläinten saatossa,

toivo on sydänten kuumassa veressä,

toivo on huomisen kirkkaassa aatossa.

Toivo on hopeakylkikalassa,

toivo on vastaisen rakkauden valassa.

Kerätkää toivoa, kylväkää sitä.

Itäinen länteen, ja länteen itä!

Älkää pitäkö toivoa salassa.

Toivo on tummassa silkkijoessa

maiseman lävitse matavassa,

mustien lintujen  höyhenten noessa,

sumuhunnussa satavassa.

Toivo on alkukodissa, meressä,

toivo on sydänten kuumassa veressä.

Toivo on lempeiden eläinten saatossa,

toivo on huomisen kirkkaassa aatossa.

Toivo on hopeakylkikalassa,

toivo on vastaisen rakkauden valassa.

Älkää pitäkö toivoa salassa.

Kaarina Helakisa 

Puut: tuhat vihreää siipeä, lentoon pyrähtämässä,

supussa aueten,

jäädäkö vai lähteä? silkinläikkyvä toivo,

levossa levottomuus,

puut, tuhat vihreää siipeä, nousu ja lasku,

uskallus, empiminen,

tuulet tuolta tänne ja täältä sinne,

juurien rauha,

mahlan äänettömyys,

puut, tuhat vihreää siipeä - 

ohi ja yli

parvet tummien lintujen, liitäen taukoamatta,

liitäen lakkaamatta, parvet lintujen valkeain -

Aale Tynni

***

Hilpeä tuuli -

sinne tänne taipuvat

puheliaat puut

Riitta Rossilahti

 Kevättä

Aallot solisevat. Tahtomattaan 

sydämeni myötä hyräilee.

Niinkuin puro pienen vesirattaan,

niin tuo laulu minut villitsee.

Kuplaa, poreilua, kaikkialla.

Vettä. Tuulta. Kiepun villinä.

- Järki harhaa puron rantamalla

soiden kevään pajupillinä.

Eila Kivikk'aho

Linnut ja pilvet

Lentävät, lentävät

maan yli, pään yli

linnut ja pilvet, laulut ja kuvat.

Ah, kenpä sais nuo

vapaat, kirkkaat

sävelet kiinni ja tuulentuvat!

Lentävät, lentävät

yön yli, työn yli

haaveiden hohtava saatto ja soitto,

lähellä, kaukana,

kuin sydänhelke,

kuin sinihanhien havina loitto.

Maan yli, pään yli...

Eivätkä kuule

kuinka jos kutsun: helmaani tulkaa!

Saan vain kaivata,

kaukaa katsoa

purppuranpilveä, hohtavaa sulkaa.

L. Onerva

Runo uudelle lukijalle

Laulu oravasta

Onnellisesti orava

makaa kodin sammaleissa.

Koira ei pure siellä,

eikä metsästäjä löydä

sieltä koskaan.

Korkeasta kodista 

hän katselee maailmaa.

Alapuolella on monta taistelua.

Hänen yläpuolella heiluu

kuusen oksa kuin rauhanlippu.

Mikä onnellinen elämä

keinua kodissa!

Siellä heiluu orava

rakkaan kuusen sylissä.

Metsän soitin soi.

Orava melkein nukkuu siellä,

pienellä ikkunalla.

Linnut laulavat taivaan alla.

Ne saattavat hänet illalla

unien Kultamaahan.

Aleksis Kivi

***

Pajupilli

En ole lipunkantaja,

en kotkansydäminen tiennäyttäjä

matkallanne aamun maahan.

Olen virran partaalla paju,

jonka lävitse tuulet puhaltavat,

josta maailman kapinallinen henki

taittaa yksinkertaisen pillin

soittaaksensa sävelmän,

jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta,

ja hiukan aamunsarastusta.

Katri Vala

Ja he halusivat omistaa täällä kaiken; 

purjehtija meren, ornitologi linnut, 

kalastaja luodot, suntit ja laiturinnokat

ja he puhuivat hartaasti kuin saarnastuolista,

he tiesivät kaiken

veneväylistä, kareista, veden korkeudesta syksyisin,

lintujen latinankielisistä nimistä, lajimäärityksistä

ja vuosittaisista pesimäpaikoista

he tunsivat saariston koko

tieteellisesti syvimmän olemuksen mittoineen

ja määreineen

mutta minä en halunnut omistaa täällä mitään,

opiskella kokijaksi, näkijäksi tai tietäjäksi,

tahdoin osaksi

veneiden kansilta ja kiikarilinssien läpi havainnoitavaa

kokonaisuutta

heittäytyä merelle

yötuulen irti repäisemien kaslojen vanavedessä

Jenni Haukio

Koivikko läikkyy aurinkoa

perhonenko lehahti? Vai lehti?

Varjo häivähti ruohikossa.

Brita Polttila

♡

Lumous

sinä, joka lennätät ja nostat,

läikytät sielua

kuin vettä,

älä koskaan katoa.

Aulikki Oksanen

♡

Ja kun kohta linnut

alkavat laulaa,

taivas valkenee,

kuu katoaa

enempää ei voi kukaan

saada,

vähempään ei pidä kenenkään

tyytyä.

Kai Nieminen

♡

Ajatuksissani metsän halki aukean reunaan,

siinä kohotin katseeni

ja läpi sydämen 

kesä.

Lassi Nummi

Puut luovuttavat syyskuun taakan

ja katsovat etäisyyksiin;

oi selvänäköisyyttä.

Valoa, tumma metsä, autius,

ja kaiken alla pohjaton ikävyys.

Siis unohtakaamme, käykäämme kevyesti

läpi outojen aikojen, vaihtuvan hämärän,

syyspäivien havisevain ja tuntevan metsän

surua moittimatta. Se on meidän, ja yhä lämmin.

Eeva-Liisa Manner

Minne aamut menevät

Vihreä aamu lankeaa alas puista,

puiden lehtien läpi, linnut pudottavat laulunsa

puiden lehtien läpi.

Aamut putoavat, linnut, laulut,

sateet satavat; pilvet, taivaan paimentolaiset

hajoavat tuuleen.

Vauodenajat kääntyvät, syksy

kulkee korjuuvaunulla ohi

läpi hiljaisten laaksojen.

Talvi avaa vaippansa, peittää peltojen ruudut.

Eeva-Liisa Manner

                                         

Joulurauhan julistus eläimille

Täten julistetaan kaikille eläimille; metsän eläimille, koti- ja karjaeläimille, taivaan linnuille, jyrsijöille, pikkueläimille ja lemmikkieläimille, joulurauha.

Ja älköön kukaan tulko mistään syystä tämän eläinten joulurauhan rikkojaksi.

Sillä se, joka tämän eläinten joulurauhan rikkoo ja eläinten joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

Himmeänvalkoisia öitä, 

lehdokit avautuvat yöhön, 

suovesi kiiltää, 

pursujen tuoksussa on huumaava unohdus, 

arat linnut havahtuvat pesissään 

huomenkoiton kasteenraikkauteen. 

Minä rakastan, rakastan tätä maata.

Mika Waltari

Laulu oravasta - Timon laulu

Makeasti oravainen

Makaa sammalhuoneessansa;

Sinnepä ei Hallin hammas

Eikä metsämiehen ansa

Ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta

Katselee hän maailmanpiirii;

Taisteloa allans`monta

Havu-oksan rauhan-viiri

Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen

Keinuvassa kehtolinnas`

Siellä kiikkuu oravainen

Armaan kuusen äitirinnass`:

Metsolan kantele soi.

Siellä torkkuu heiluhäntä

Akkunalla pienoisella

Linnut laulain taivaan alla

Saattaa hänet iltasella

Unien Kultalaan.

Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä 1870

Lintujen

hiljaisuuden

kuulee nyt

Lassi Nummi

Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on valoa,

joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,

pienet peilit taittavat äänen tuhannesti,

ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat…

paljailla oksilla;

jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.

Eeva-Liisa Manner