JOULUA TÖÖLÖSSÄ

Jouluaika, taivaalla

on suuri, kirkas tähti.

Kolme idän tietäjää

matkaan jälleen lähti.

Siitä kertoo meille

vanha, kaunis joulusatu.

Töölökin nyt hiljentyy,

myös Mechelininkatu.

On jouluaattoilta.

Suomi tuoksuu piparilta.

Töölöntorin joulukuusi

loistaa, oksillansa

tuo vihertävä, uskollinen 

havunneulaskansa.

Höyryhäntä kentokone

lentää torin yli.

Seimen lapsen mielipaikka,

oman äidin syli.

On jouluaattoilta.

Suomi tuoksuu piparilta.

Sibeliuksen monumentti,

Topeliuksen puisto.

Tähti loistaa taivaalla

kuin sammumaton muisto.

Työnsä tehnyt joulupukki

tallustelee tiellä.

Valo loistaa sairaalasta.

Joulu on myös siellä.

Jukka Itkonen

Saab.

Siinä vasta miesten auto.

Tosimiesten tosisaab.

Ylöjärvi, Siikalatva, Porvoo, Vantaa ja Espoo.

Sinne ne Saabistit on menneet.

Autotalli piste com.

Jos haluat tavata heitä

anna vapaavaihteen viedä

snakarille.

Ootteko tulleet, ootteko tulleet

sämpylöitänne hakemaan?

Tulukaa

 sitten ensi viikolla,

leipuri on mennyt Ruotsinmaalle

uusia neulomahan ja neulohaman.

Siellä ne on vieläkin.

Kun päättyy tää 

muistokaan ei jää.

Paitsi Saab.

Yours forever.

Svenska Aero Ab.

***

Lentävä matto: Citroen.

Pyörät ne lauloivat Suomeen käy tie.

Ratti kuin kieli. 

Jouset kuin ilmaa.

Erityisesti 43 asteen pakkasella

Sallan Naruskassa 

ranskatar oli parhaimmillaan.

Tunto pois eestä ja takaa.

Muuten vain auto niin vakaa.

Laadun tae: Sitikka.

Sitruuna.

Sitronempi.

Citroenin.

***

Brittiläinen huumori on paradoksi.

Siihen on ulkomaalaisen vaikea päästä sisälle.

Mutta ei hätää:

astukaa 1950-luvun Land Roveriin

ja ajakaa pitkin Vienan Karjalan teitä

kuivalla kelillä

niin ymmärrätte brittiläisen huumorin

syvimmän olemuksen.

Setä oli Lennättimen (nyttemmin Telia Sonera)

Land Roverin autonkuljettajana.

Lantikka oli peto maastossa.

Ei ollut sellaista monttua tai mäkeä

ettei ylösnousemusta olisi tapahtunut,

Lantikka oli lähetyssaarnaajien ja kehitysaputyöntekijöiden

auto syvässä Afrikassa.

Kulki Grönlannissa lumella ja jäällä.

Yksinkertainen neliveto

timantteja brittilandiasta

vähän raakoja mutta väkeviä.

Työjuhta.

Pari savusaunaa Venäjältä

vedimme Suomeen Lantikalla.

Toisella reissulla irtosi pakoputki

ja toisella katkesi akseli.

Ei se Mitään.

Divide et impera.

Yksinkertainen koota

ja melkein yhteensopiva Ladan

 kanssa vaikka ei sinne päinkään.

Mutta Ladamiesten henkinen apu oli puoli ruokaa

ja Vogamiesten toinen puoli.

Ei riemulla rajaa kun Lantikalla ajaa.

Simply clever.

"Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset".

***

Ei oo Ladan voittanutta.

Demokraattisin auto sosialistisesta

neuvostotasavaltojen liitosta.

Pasaalusta!

Paas alusta mutta älä katso alustaa

ainakaan viiden vuoden jälkeen.

Paasaa sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan.

siellä ei ole mitään näytettävää.

Se pyöreälamppuinen VAZ-2101 petojen sukua

(vrt. Fiat 124)

lämmin ja monikäyttöinen.

Suomi nousi pyörille Ladan myötä.

Pappa-Tunturit se jätti latoon ruostumaan.

Äänisen aallot ja Laatokan laineet

sen helmoja hyväeli.

Joskus myös ruoste.

Se kelpasi yhtä hyvin eskoodeeellän miehelle

kuin kepulaiselle,

Kokoomuslaisille sen jälkeen kun

oli pyyhitty suojeluskuntatakilla.

Sanokaa Lada

kun haluatte oikein hyvää.

Tulisit Suomeen!

Tulisit lopultakin ylitse meren ja maan.

Katso minua maatani vasten,

maatani, vilvasta maisemaa.

Katso minua koivuja vasten,

koivuja tuulessa, silmuissaan.

Katso minua metsiä vasten,

raskaita, vihreitä, puhtaita vasten,

katso vesiä vasten,

kallioiden välissä, metsien sylissä,

kaupunkien kyljissä avautuvia.

Katso lumipälviä ja lumikelloja

ja sinivuokkoa varhain huhtikuussa.

Tulisit Suomeen

ennenkuin katselen maata

leposijana, kotina, sylinä.

Ennenkuin väsyn uneksimaan maasta,

josta en saa askelen alaa,

en runoilijalle en kansalle,

en naiselle

joka tahtoo istuttaa kukkia

kylmillä käsillään 

valkoisilla, ikävöivillä käsillään.

Tulisit Suomeen

tulisit kaupunkiini

ja näkisit köyhät ja ahdistuneet

valkeassa kaupungissa.

Ja työttömät metsämiehet laajalla

puun, puun, kohisevan puun maassa.

Lainaamme mökkiläisen veneen -

hän vuokraa perunamaansa

silmänkantamattomalta vihreältä yhtiöltä.

Sen sylissä ovat erämaajärvet.

Katso minua lahoavaa rantaa vasten.

Puut kaatuvat veteen,

ja kihokit käpertyvät sammalrungolla.

Katso väsyneitä jalkojani

suopursuvaahtoa vasten.

Väkevänä se tuoksuu ja suo

on jo muuraimentietoa täynnä.

Katso minua maatani vasten

katso silmillä,

jotka etelän vuorilla

minulle loistivat -

minulle tai ohitse -

loistivat!

Minä sen näin ja minua vasten

kaartukoon maani kuin mies,

joka minulle kuuluu.

Vaikka aika ruhjoisi,

naava minun hiuksillani

kuusien vanhuuteen liittyisi.

Anja Vammelvuo

***

Marraskuu heittää harmaan viluvaippansa

kaupungin harteille

Kosken lämmin hengitys nousee jäätävään ilmaan:

tehdaskaupungin yö

ja sen himmeät valot

Linnunradan alla.

Viljo Kajava

Suomi

Suomi on suota ja kuokka ja sisu,

Suomi on pettu ja pottu ja nisu.

Suomi on kuusi ja koivu ja petäjä,

punainen tupa ja polku ja veräjä.

Suomi on sauna ja lauantai-ilta,

Suomi on järvellä kuutamon silta.

Suomi on riiuu ja hääyöaie,

totinen mies ja hiljainen nainen.

Suomi on Lapua, Kollaa ja Karjala,

Suomi on Marski ja Rokka ja Koskela.

Suomi on perkele, puukko ja Alko,

sininen risti ja valkoinen salko.

Suomi on itä ja länsi ja pohjoinen,

Suomi on kylmä ja lämmin ja sohjoinen.

Suomi on lapsi ja kehtolaulu,

velka ja mökki ja tikkataulu.

Suomi on Nurmi ja jääkiekkohalli

Suomi on keihäs ja formularalli.

Suomi on Elmo ja voittoa toivoo

eukkoa kantaa ja suksitta sauvoo.

Finland är finska och Finland är svenska

Finland är sami och också fingelska.

Finland är fjärran och Finland är nära,

mobil och global och digi och kära.

Suomi on finska ja suomi on svenska,

suomi on saame ja hieman fingelska

Suomi on kaukana, Suomi on liki,

mobiili, globaali, hitech ja digi.

Suomi on alus ja maine ja infinitiivi,

Suomi on paikka ja verbi ja imperatiivi.

Suomi on koto ja Suomi on vento

ulkotulento ja sisäolento.

Suomi on vapaa, puhdas ja turva,

Suomi on taidetta, metsiä ja puita.

Suomi on sävel, rytmi ja runo,

kunnialla seisoo maa vankka ja sulo.

Suomi on äiti ja isä ja koulu,

Suomi on Muumi ja Rölli ja joulu.

Suomi on netti ja mese ja tsätti,

ihku ja fantsu ja namu ja nätti.

Jukka Ukkola

Kesäillan kevyt käsitteellisyys

Oi kesäiltaa, sen illallisuutta

oi sen ihmeiden ilmeistä sillallisuutta,

kun yöhön yhtyy sen laineettomuus

ja ryhtyy ihmiseen paineettomuus.

Oi lehmisyyttä ja ihmisyyttä,

oi värjyvän väreilevyyttä,

viatonten vaarattomuutta

ja laajuuden levollisuutta –

uikun poikasta, viittä, kuutta

ja syvää vettä, sylillisyyttä.

Oi peilitaivaamme sinisen siirtyvyys

ja kuusten latvallisuus, pyhä piirtyvyys,

ja mustan laulajan huiluilevuus.

Sisäkkäisyys, muiluilevuus!

Ja oi joutilaan joutavaa joutavaisuutta

ja oi soutajan sukkulaa soutavaisuutta

lomamatkalla määrättömyyteen

ja oi rannalla onkijan pyyteettömyys,

solvaukseton syyteettömyys,

kun pää on päätynyt jäärättömyyteen.

Suven suuruus, suvi suvi, sen kaikuilevuutta,

saunasauhujen haikuilevuutta, lip lap

laiturillisuus lip, lap kiikuttavuus

ja ihon alaston liikuttavuus

ja korkea kaikujen lokillisuus

ja pihapiirien kokillisuus.

Oi salmisuus, ulappuus, virrallisuus

Oi höyhenenkeveä irrallisuus

ja maan seisminen staatillisuus

ja kesätyvenen paatillisuus.

Oi lehmisyys, ihmisyys, levollisuus,

oi suomenhevosten suopea hevollisuus,

ketunpoikien raikuli revollisuus,

pyiden pyisyys ja kyiden kyisyys,

oi vielä kaukana syys, tyly hyisyys!

Oi mikroskooppinen multava matous,

voikukkien aurinkosatous,

pientarillinen heinyys, sen huojahtavuus

ja juolaheinien mieleenjuolahtavuus

ja suolaheinien suloinen suolaisuus!

Oi kaikki rakkaiden kielellä kuolaisuus,

kuin lemmenvuokkojen tuoksujen vuolaisuus

ja mesiheinien huumaava kiimallisuus.

Ja huulikukkasten melkeinpä liimallisuus

niin, ja onnen laidalla ohdakkeisuus.

Vaan kohta kohdalta kaikkeuden kohdakkeisuus

ja viite viitteeltä vihreä viitteellisyys

soi ihmislaulujen liitteellisyys!

Oi kaikki lehmisyys, ihmisyys, leijallisuus

ja pilvikorkeus, korkeuden laulullisuus

kuin taivashuoneemme huoneentaulullisuus,

oi kesän heijallerii, kaikki heijallisuus!

Ilpo Tiihonen

Suomi, Suomi

vedenpirstoma synnyinmaani,

miten katselet minua järvisilmilläsi!

Kuulaassa, kuulaassa yössä

yhä vaeltaa lumottu valo

ulapalta ulapalle, ääriään tunnustamatta.

Sydän kulkee vaiti syvän kirkkauden halki,

taivas kahlaa rantavesissä

alasti ja ehdoitta kuin kaunein nuoruus.

Mitä etsit väsymättä, sinä sammumaton valo?

Kansani sieluako, talven kohmettamaa?

Vai tulitko vihittäväksi rantojen tulien kanssa

vannomaan uskollisuutta elämänrohkeudelle?

Suomi, Suomi, veden pirstoma synnyinmaani,

miten katselet minua järvisilmilläsi! ...

.

.

Aulikki Oksanen

Tämä maa
tämä pohjoinen
miten tuoksuukaan havumetsiltä
hiirenkorvakoivuilta
suopursuilta vanamoilta

miten maistuu rukiiselta leivältä
lakkasoilta lähdevedeltä
ja kyyneliltä
ja kyyneliltä
surun ja ilon

Tämä maa
tämä pohjoinen
miten siniseltä se näyttää
järvenselkien nuotiosavujen

isäni silmien siniseltä
tuomenkukkien hankien valkoiselta
havumetsien vihreältä
havumetsien
täynnä unia ja lauluja

Muuta väriä
muuta maata
en tunnusta
vain tämän
vain tämän

Maaria Leinonen