Näytetään tekstit, joissa on tunniste suvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suvi. Näytä kaikki tekstit

06/12/2019

Minä rakastan tätä maata, 
se on karu ja kaunis niin.
Minä rakastan tätä maata
meren saarilta tunturiin.
Minä rakastan pohjoista maata,
kesän loistoa häikäisevää.
Sanoin kuvata en sitä saata,
sitä sydän vain ymmärtää.

Minä rakastan tätä maata,
syksyn hehkua kirpeää.
Minä rakastan tätä maata,
kun on sielussa routa ja jää.
Ja kun puhkeaa sinisiin tähtiin
kevään huumassa hohtava maa,
sitä unohda en mitä nähtiin,
tahdon kiitoksen kohottaa.

Minä rakastan tätä maata,
kädenjälkiä ihmisten.
Minä rakastan tätä maata,
ikiaikojen lauluja sen.
Minä rakastan hiljaista maata,
jossa soi metsän yksinäisyys,
ikihongissa laulava tuuli,
suven kirkkaus, yön hämäryys.

Anna-Mari Kaskinen


06/07/2019


Aika on syödä
ja aika on juoda,
aika on astiat tiskata.
Aika on kiviä kerätä
ja aika ne menemään viskata.
Aika on ottaa löysin rantein
ja aika olla sitkeä,
aika on nauraa kippurassa
 aika on myöskin itkeä.
Aika on olla pitkällään,
aika on nousta jaloilleen,
aika on kiertää maailmalla
ja aika on jäädä aloilleen.
Aika on tulla vanhemmaksi,
aika on olla nuoria,
aika on olla hiekanmuru,
aika on siirrellä vuoria.
Aika on lausua hyvää päivää,
aika on sanoa hyvästi,
aika on liitää pintaa pitkin,
aika on kokea syvästi.
Aika on olla erämaa,
aika on olla katuna,
aika on olla aikataulu,
aika on olla satuna.
Aika on laittaa reppu selkään,
aika on päättää retkensä.
Kaikella yhteisen auringon alla
on omat määrähetkensä.

Jukka Itkonen



Anna-Mari Kaskinen


28/05/2019

Valon meri rajaton
kun rajat, ääriviivat
tulevat näkyviin;
huikaiseva 
valon vuori.

Lassi Nummi


Pienen pisaran verran
suven muistoja talletan.
Yli syksyn tummien öiden
niiden varassa vaellan.

Raili Heikkilä

07/07/2017

Kesäillan kevyt käsitteellisyys

Oi kesäiltaa, sen illallisuutta
oi sen ihmeiden ilmeistä sillallisuutta,
kun yöhön yhtyy sen laineettomuus
ja ryhtyy ihmiseen paineettomuus.
Oi lehmisyyttä ja ihmisyyttä,
oi värjyvän väreilevyyttä,
viatonten vaarattomuutta
ja laajuuden levollisuutta –
uikun poikasta, viittä, kuutta
ja syvää vettä, sylillisyyttä.
Oi peilitaivaamme sinisen siirtyvyys
ja kuusten latvallisuus, pyhä piirtyvyys,
ja mustan laulajan huiluilevuus.
Sisäkkäisyys, muiluilevuus!
Ja oi joutilaan joutavaa joutavaisuutta
ja oi soutajan sukkulaa soutavaisuutta
lomamatkalla määrättömyyteen
ja oi rannalla onkijan pyyteettömyys,
solvaukseton syyteettömyys,
kun pää on päätynyt jäärättömyyteen.
Suven suuruus, suvi suvi, sen kaikuilevuutta,
saunasauhujen haikuilevuutta, lip lap
laiturillisuus lip, lap kiikuttavuus
ja ihon alaston liikuttavuus
ja korkea kaikujen lokillisuus
ja pihapiirien kokillisuus.
Oi salmisuus, ulappuus, virrallisuus
Oi höyhenenkeveä irrallisuus
ja maan seisminen staatillisuus
ja kesätyvenen paatillisuus.
Oi lehmisyys, ihmisyys, levollisuus,
oi suomenhevosten suopea hevollisuus,
ketunpoikien raikuli revollisuus,
pyiden pyisyys ja kyiden kyisyys,
oi vielä kaukana syys, tyly hyisyys!
Oi mikroskooppinen multava matous,
voikukkien aurinkosatous,
pientarillinen heinyys, sen huojahtavuus
ja juolaheinien mieleenjuolahtavuus
ja suolaheinien suloinen suolaisuus!
Oi kaikki rakkaiden kielellä kuolaisuus,
kuin lemmenvuokkojen tuoksujen vuolaisuus
ja mesiheinien huumaava kiimallisuus.
Ja huulikukkasten melkeinpä liimallisuus
niin, ja onnen laidalla ohdakkeisuus.
Vaan kohta kohdalta kaikkeuden kohdakkeisuus
ja viite viitteeltä vihreä viitteellisyys
soi ihmislaulujen liitteellisyys!
Oi kaikki lehmisyys, ihmisyys, leijallisuus
ja pilvikorkeus, korkeuden laulullisuus
kuin taivashuoneemme huoneentaulullisuus,
oi kesän heijallerii, kaikki heijallisuus!

Ilpo Tiihonen