Suomalainen on sellainen, joka grillaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei grillata, ei vastaa kun grillataan,
sellainen, joka eksyy tieltä, grillaa rannalla
ja vastarannalla grillaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja grillaa, on tässä ja grillaa,
tuonne menee ja grillaa, on kuin löylyssä ja grillaa
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella grillaajalla on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on grillaaja.
Eikä grillaajaa erota grillistä mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.
Alkuperäinen runo: Jorma Etto "Suomalainen", runon muuttanut/päivittänyt Juha Siro
