Kadehdin metsän puita,
juuret syvällä maassa.
Niiden ei tarvitse ehtiä
minnekään.
Onko olemassa mitään
arvokkaampaa
kuin tämä viilenevä hetki...
Illan lempeät valonsäteet
ovat ystäviäni.
Niiden katselu on kuin
saisi lohdutusta jollekin,
jollekin jonka olemassaoloa
ei edes tiedä...
Tuuli nousee,
hyväilee ohimennessään niskaani.
Sama tuulenhenki
tanssittaa lempeästi
nuorta koivua.
Kaksi elävää olentoa
kesäillassa
tuulen yhdistäminä.
Dokumentti "Kotona kylässä" - Kiti Luostarinen
