Näytetään tekstit, joissa on tunniste järvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste järvi. Näytä kaikki tekstit

02/05/2025

KIRKKAAT AAMUT KOHOAVAT

Jokainen kevät  nostaa silmiini kyyneleet
ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.
Järvi  on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,
se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Kirkkaat aamut kohoavat,
päivä ja yö vaihtelevat,
sade ja kuulas ilma.
Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.

Eeva-Liisa Manner



21/08/2024

Puu suhisee,
hiljaisuus säestää.
Ystävykset 
ovat jälleen
tavanneet:
Metsän sini
ja järven
tyven.


Kaukana siintää
väri
vaiko sävel.
Mitään ei maksa
maailman kaunein taulu:
Niittyjen, peltojen,
tähkien täyttämä
elokuun yö.

Einari Vuorela

 

10/12/2022


Hämärtää,
ja hellyys laskeutuu
maan ylle,
peittelee haavat, arvet.
Se minkä on oltava pehmeää
on pehmeää:
järven vesi, kissan selkä, äkillinen katse.
Se minkä on oltava kovaa ja lujaa
on niin kovaa ja lujaa
kuin sen on oltava:
luut, tahto, puu tuulessa, kattila tulella.
Hämärtää hellästi
eikä pimeys kykene olemaan
suurempi kuin hellyys.

Tommy Tabermann / Veren sokeri



24/08/2022



Auton nopeudella

Auton nopeudella
odottamatta yhtäaikaistuu
sivupeilissä pakeneva maisema
edessä se joka ei enää tapahdu.
                 ○○○

Ajan tietosolut

Ajan tietosolut meihin sukupolvittain ja
tekoäly
pisteytetty tietokannaksi:

että kun väreilee järven pinnan pilvi -
kuin vikaan viritetty on sen aaĺlonpituus

ja heti odotamme koska alkaa
TV-kohina
ja lumisade ruudussa.

Kirsi Kunnas

25/06/2022

Minttumaria Ukkonen

Onnen lintu
lentää lentämistään 
ja tekee 
pesänsä ilmaan

Tommy Tabermann/ Ihme nimeltä me

Kun olin hyvin pieni niin järvi oli sininen,
ja rannan kivet lämpöiset.
Kun olin hyvin pieni
äidin käsìvarsi tuoksui aamulta,
kun olin hyvin pieni
unesta uneen kävelin,
nelijalkainen.

Viljo Kajava

11/05/2022

 

Suomalaissuku

Suomalaiset syntyvät järvistä ja kivistä,
he astuvat esiin lähteistä ja puroista.
Kivet maassa ovat heidän luittensa sukua.
He viettävät kuutamohäitä järvinaistensa kanssa,
kaislapalmikkoisten, sulkahiuksisten kanssa.
Suomalaiset naiset ovat sinisiä vesiä, järvinaisia,
linnunmunakuori on heidän luittensa sukua,
lumi on heidän ihana ihonsa,
kuutamo heidän silmänsä.
Heidän verensä ei ole ruusu,
heidän verensä ei ole pilvi eikä ruusu.
He synnyttävät kuunvaloa kolme päivää,
kolme päivää he pitävät kuutamoa vankinaan,
synnyttävät kuulle valon.
Heidän miehensä vapauttavat tähdet kun heitä haluttaa,
he omistavat kuun alttarin ja heillä on lintuarmeija.
Heillä on kurkiset pukimet.
He osaavat haukan hiljaisuuden
suomalaiset ja haukat ovat ääneti kylissä.
Haukkoja he lähettävät hakemaan sanoja kuusta,
kurjen he lähettävät hakemaan äänen pilvestä,
kimalaiset taitavat heidän kielensä
ja kyy heidän syntysanansa.
Suomalaiset rakentavat sankarinsa punaisista kivistä,
heidän sankarillaan on kuun tukka ja pilvien iho.
He somistavat jääkatedraaleja ja lumialttareita,
pitävät sormissaan pohjantähteä.
Suomalaisilla on jääyönsä, kolmen kuukauden pituinen,
silloin aurinko makaa heidän sinisilmäisen jäänaisensa 
ja muuttuu valkearuumiiseksi kuin he itse.
Kun järvinaisensa aukaisevat jääluomensa nukuttuaan
kuukausia morsiusuntaan, heillä on viheriansiniset silmät.
Tuhatsilmäiseksi muuttuvat he.
Maailmassa ei ole kansaa, joka olisi heidän sukulaisensa,
he ovat astuneet järvivaimojensa kohdusta kuin raakunkuoresta,
metsiensä miljoonista neulaisista ovat he syntyneet.
Kävyn suomusta voi lukea heidän sukunsa.
Suomalaiset eivät ole kenenkään sukua.

Helvi Hämäläinen

26/06/2020

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.
Itse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta, autuaina pilvet
uneksivat ilman äärillä.

Kaislat välkkyvät kastepisaroista,
metsä hymyy läpi kyynelten.
Kaukaa, helisten ja värähdellen
rastaan huilu jumalallinen.

Saima Harmaja

31/08/2019


Keinuu järvi, keinuu metsä,
horsmankukat, sinipunervat,
keinuvat pään päällä,
tyynnyttelevät päivät.
Huojuvalla savulla,
heinänkorkuisella käsialalla
niin kuin lapsi
kirjoittaa tämä maa minulle.

Mirkka Rekola

06/06/2018

Yö, pilvet, vihreät tähdet
Tuulee, tyyntyy,
sarastaa,
järvi on taivas.

Kai Nieminen


Ajatukseni
ovat pienet ja onnelliset
kuin sinisiipiperhosen,
eikä sydämelläni ole
enemmän huolta kuin oravanmarjalla,
kuin lapselliset sormet
osoittamaan ihanaa
aurinkoa

Katri Vala

29/08/2015

Sateen ensi siemen tummuvaan
järven pintaan lensi
kukkimaan
vesien pellot pienet sinikellot
soimaan
läpättämään
pisaroimaan
kellojen kielet
mustat ja valkeat nopeat puikot
vilahtelevat
niiden tauot toisissaan kuin
hidas väreily kuin
ei liikettä olisikaan
ikään kuin näkisit etkä näe
kuin kuulisit ja kuulet
sateen
sen sisältä. 

Kirsi Kunnas/Kuun kuva meissä, 1980