Odotan toukokuuta

metsän vihreää laulua

humisemaan

silmieni,

korvieni iloksi.

Maaria Leinonen

 Vain pimeässsä näkyvät tähdet

On se Sinullekin annettu

tehtävä

jouluna

ja joulun jälkeen:

iloksi sinutkin

on tarkoitettu

iloa viemään

valoa pimeään 

hymyä

hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä

ettei jaettavaksi

ystävällisyyden lahjaa

kukaan ei niin rikas

ettei sitä tarvitsisi.

Ilo annettu jaettavaksi

valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua

ihmiset -

iloa

valoa

rauhaa.

Maaria Leinonen

Kuin kukkiva omenapuun oksa

tuulta keinuttajaksi

kuin ruusupensas

perhosta, kimalaista

kuin kesätaivas poutapilveä

kuin metsälampi lumpeitaan

sinua odotan. Yhä.

Ja kun tulet 

ne laulavat kaikki

omenankukat ja tuuli,

ruusut ja perhoset,

pilvet ja taivas

ja vesi ja rannat.

Kun tulit

kun tulit

Maara Leinonen

Ovi ystävän tulla

päiviä valitsematta:

juhlamielellä

ilon kukkia kantaen

pimeänä iltana

kivun sanojen kanssa

harmaana aamuna hymyttömänä

sanoja vailla

vaikenemaan.

Sitä varten ystävä olemassa.

Ovi auki ehdoitta tulla

päiviä valitsematta.

Maaria Leinonen

Sitä, mitä kaipaamme

emme menetä koskaan

Sitä, jota rakastamme

kaipaamme aina

Emme menetä koskaan sitä,

mitä rakastamme

Sitä, jota rakastamme 

rakastamme aina.

Claes Andersson

Pysähdy

odota

kuuntele.

Se on tässä lähellä:

perhosen lento

pääskysen kaari.

Ilo.

Ja laulu. Lähellä.

Ihan lähellä. 

Maaria Leinonen

 Ajattelen sinua tänään

Ajattelen sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla.

Vaikka kaukana - 

mutta ajatus ei matkaa mittaa

ei myrskyä pelkää

Ei esteet erota

ei vuodet vieroita

kun ystävä

ainutkertainen

ajatuksenkantaman päässä

Ajattelen sinua tänään

juhlassa ja arjessa ajattelen

ilossa ja kivussa

pettymyksessä ja täyttymyksessä.

Ajattelen sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla

Maaria Leinonen

 

Syksyn viluiset vedet

kesää ikävöivät:

lumpeina

kukkivat vaahtopäälaineet.

Yö. Tyyni. Äänetön.

Perhosen siipi hipaisi

lumpeen kukkaa.

Rannasta rantaan

vavahti lammen pinta.

Ja kaislat

ja kaislat.

Maaria Leinonen

♡

Hengähtää koivu.

Sataa.

Lempeästi, pehmeästi. Suoraan

puiden tummaan syliin.

Hengähtää

jotakin aavistellen

koivu.

Unta

avosilmin

kevätkesän yö.

Lassi Nummi

♡

Suuren onnen hetkenä

kun katsoo peiliin

näkee veden pinnalla

täysikuun, tähdet

ja veneen varjon

kun se lipuu

peilin poikkki, airot

koholla: pisaroita tippuu

aironlavoista

kuuhun, tähtiin, silmiin, suuhun.

Tommy Tabermann

Ilo kuin auringonsäde pilvien raosta

monien harmaiden päivien jälkeen,

ilo kuin räystäsvesien laulu

talvipakkasten jälkeen,

ilo kuin muuttolinnun hullaantunut 

lento 

tulvaniittyjen yllä,

ilo kuin tuulen leikki

hiirenkorvakoivikossa,

ilo kuin ystävän askeleet porraspuulla

pitkän ikävän jälkeen.

Ehjä, kirkas, puhdas ilo.

Odottamatta ja ilman aihetta!

Mistä tämä lahja

kun olin jo ehtinyt unohtaa

että se on olemassa?

Jaksan taas taivaltaa

velvollisuuksien takkuisessa viidakossa

tämän lahjan kanssa.

Pitkään. Kevyemmin.

Maaria Leinonen

Ensimmäiset lokit

kirkuvat kalarannassa;

terva tuoksuu.

Joka kevät

tiaisen kolmirauta

ilahduttaa sydäntäni,

kirjoittaa insinööri

postikorttiin.

Joka päivä

Maanmittauskonttorin seinustalla

kasvaa pälvi.

Risto Rasa

Tämä koskematon metsä

tämä maisema

sanoinkuvaamaton.

Tuulikin

pidättelee henkeään.

Sananjalka sanoja vailla.

Maaria Leinonen

Ilo sen pitäisi olla -

jokaisen uuden aamun

valon määrästä 

väristä riippumatta

pilvinen tai aurinkoinen

sinihämäräinen

epätoivonharmaa

mikä tahansa

mutta uusi päivä

mahdollisuuksia täysi!

Ehkä juuri tämä on se päivä

jota et koskaan unohda

jonka jälkeen kaikki on toisin -

Maaria Leinonen

Tänään aukeni aamu

kevään kirkkaaseen päivään.

Kukkien tuoksussa

sinun ilosi

ja sinua kantava kiitoslaulu.

Huomenna on aika 

avata työn portteja,

löytää arkipäivän rikkaus

uusien tehtävien keskeltä.

Huomennakin kiitoksen aika.

Marjut Vannes

♡

Huomisen ovi raottumassa.

Eilisen jo lukittu.

Elä tätä päivää varoen ettei sen varjo

himmennä huomisen valoa.

Jokaisella päivällä

oma varjonsa, valonsa,

riittävä.

Maaria Leinonen

Valoisia muistoja

kohdatuista maisemista,

kohdatuista ihmisistä.

Eletyistä tunteista.

Ei riistä tuuli.

Eivät vuodet.

Eivät ne koskaan hylkää.

Seuraavat, kulkevat mukana.

Kantavat, suojelevat.

Yli pahan päivän.

Yli huomisen pelon.

Maaria Leinonen

Marraskuu

Kun viimeinenkin vapiseva

viluinen lehti

pudonnut lokakuun kämmeneltä

kahisemasta

maisemaa peittämästä

miten hiljaista

valoistunutta

avaraa.

Pilvissä kudotaan jo kuuraharsoja 

ja ennen pitkää marraskuu-kaaso

levittää hohtavan hunnun kaiken yli.

Jäätyvät aallot 

hääkelloina heläjää.

Maaria Leinonen

Kun kuljet

tässä kesässä

tässä maisemassa

vielä tässä maisemassa

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen.

Maaria Leinonen

Olkoon lempeä hymy vene

purjehtikoon usein kasvoille.

Jääköön vaikka ankkuriin -

ja tulkoon tyynet, tulkoon tuulet.

Arto Lappi/Lumiputous

♡

Pilvet tulevat 

menevät

Päivä nousee 

laskee

Aina aukeaa 

yön viitta

raskas

aamuun

Ellei yötä olisi

et näkisi tähtiä

et niitä rakastaisi

Et niiden puhetta kuulisi

♡

Kevyesti kevyesti

keinuvat ilon kukat

lumpeet

raskailla laineilla

syvien vesien yllä

Maaria Leinonen

Valosta kiitän.

Valo on siemen,

josta kasvavat ilo

ja toivon sitkeä puu,

joka siipinä, siltana

yli päiväsi ojentuu.

Maaria Leinonen

Tämä maa
tämä pohjoinen
miten tuoksuukaan havumetsiltä
hiirenkorvakoivuilta
suopursuilta vanamoilta

miten maistuu rukiiselta leivältä
lakkasoilta lähdevedeltä
ja kyyneliltä
ja kyyneliltä
surun ja ilon

Tämä maa
tämä pohjoinen
miten siniseltä se näyttää
järvenselkien nuotiosavujen

isäni silmien siniseltä
tuomenkukkien hankien valkoiselta
havumetsien vihreältä
havumetsien
täynnä unia ja lauluja

Muuta väriä
muuta maata
en tunnusta
vain tämän
vain tämän

Maaria Leinonen