Minä olen kesäillassa

olen väistyvässä valossa

hiljaisella taivaalla

silmänräpäyksen ikuisuuden

ennen kuin päivä ehtii tänne

sinä vielä vierelläni

aamu ja illan sarastus

ja sanomaton jota kuuntelemme

meille yhteinen

lyhyessä selkeässä elämässä

Bo Carpelan/Vuodet kuin lehdet

Sarastaa. Tai oikeastaan vain vaalenee.

Anna minulle tämä päivä.

Tai

jos se on hyvin harmaa

ota se pois. Anna tilalle

tähtikirkas yö.

Lassi Nummi

KIRKKAAT AAMUT KOHOAVAT

Jokainen kevät  nostaa silmiini kyyneleet

ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.

Järvi  on aina uusi ja erilainen,

rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,

se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.

Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,

sinertävä kuin aamumaito,

sateella sen silkki on harmaa.

Kirkkaat aamut kohoavat,

päivä ja yö vaihtelevat,

sade ja kuulas ilma.

Vuodenaikojen lähtö ja paluu,

lintujen laulu, äänien häipyminen,

aamu ja ilta, kevät ja syksy

alati hämmästyttävät minua.

Eeva-Liisa Manner

Yhdenkoon sukkahousut ovat tyypillinen keksintö.

Mitä iloa niistä olisi jos ne niin

yhden- olisivat.

Mutta nyt yhteen flexiibeliin  kokoon on

pakattu monitilainen vaihteleva avaruus,

jonka maksimaalinen suuruus ei yhtään kuvaa

sen tuhatmuotoista sisältöä ja merkitystä.

Eivät ne koskaan ole yhden eikä koon,

ne hengittävät niin kuin maailmankaikkeus,

laajentuvat harsuuntuessaan kuin metsä,

sipulisäkin tapaiseksi harvaksi verkoksi,

rispaantuvat, sykertyvät, kääritään ja

repeytyvät, kokoansa menettämättä.

Sillä niin ovela on tämän pakkauksen sisältö.

Paavo Haavikko

Nauruloitsu

Tule nauru, nouse nauru

pelasta tämäkin päivä.

Väännä varpaat venkuralle

käännä korvat kiemuralle

muksi maha muhkuralle

silmät kirkkaiksi kiverrä

jalat joutuin juokseviksi.

Poista koukut kielen alta

suorista jokainen solmu.

Kaija Löytty, Prinssi Pipariksi 1985

Uppo-Nalle

Elina Karjalainen

 Ajatukset vaeltavat tuulen teitä,

auringon valoa päin,

puiden latvoja hipoen -

niityn kukkivan syliin.

Perhosten lentoa seuraten;

liitäen, kitäen tuoksuvien apilapeltojen yllä.

Kuunnellen satakieltä -

illan hämyssä, sen vaihtuessa yöhön,

silloin tiedän - tämä päivä oli onnea täysi.

Leena Seppälä

Tuulen vaatteet

Pilvet, 

vastapestyt silkit,

pitkin taivaansineä heitetyt

aamutuulen ylle.

Irja Hiironniemi

 Ole rohkea

Kun olit aikonut aloittaa

jotakin uutta ja ihanaa,

kuulit ehkä kun korvissa soi

ääniä tuolta ja täältä:

"Et sinä osaa!" "Et sinä voi!"

"Et edes uskalla uskaltaa!"

Vaan älä usko! Tietäsi kulje.

Kaikilta luuloilta korvasi sulje.

Elleivät voimasi perille yllä,

matkallakin on mukava kyllä.

Iloisena saatat sanoa nyt:

"Olenhan ainakin yrittänyt!"

Kaarina Helakisa

Nauruloitsu

Tule nauru, nouse nauru

pelasta tämäkin päivä.

Väännä varpaat venkuralle,

käännä korvat kiemuralle

muksi maha muhkuralle

silmät kirkkaiksi kiverrä

jalat joutuin juokseviksi.

Poista koukut kielen alta

suorista jokainen solmu.

Kaarina Helakisa

Kaupunginkanslian ikkunoissa

palaa himmeä valo

värähtämättä,

päivä on tuuleton

pölynharmaa,

niin kuin sisältyisimme

johonkin mietintöön

ja edistyisimme hitaasti.

Jyri Schreck/ Myöhäinen kevät, vahrainen syksy

Kodit kasvavat kodeiksi

Talo ei ole mitään.

Huone pelkkää tyhjää.

Muuta on koti.

Kodit kasvavat kodeiksi,

aikaa myöten.

Kun pihanurmen ratamonlehdet

tai asfalttipihan arat

kulottuneet korret

ovat tarttuneet sydämesi syrjään,

kun sydän on juurtunut

pohjaveteen saakka,

silloin olet kotona.

Kodit kasvavat kodeiksi 

huomaamatta.

Syysillassa lentävien lehtien lävitse.

Nukkuvan maiseman yli

valtavien pilvien lävitse.

Päivästä päivään, vuodesta vuoteen.

Pysyväisen lävitse.

Jonkin katseen,

jonkin kosketuksen lävitse.

Aamusta aamuun

tielle saattajan hyvästelyvilkutusten lävitse.

Oksakäden lävitse joka koputtaa ikkunaan

tyhjänä ja lehdettömänä, huurteessa ja lumisena,

nupuilla, kukassa ja lehtivänä

ja syksyisin omenat kämmenellään.

Myös talot juurtuvat

ja huoneet kasvavat versoja.

Myös talot kukkivat.

Myös talot varistavat siemeniä

kun ovat kasvaneet kodeiksi.

Ellen Niit

suom. Brita Polttila

Maailman pysyvyys, 1994

 Syyspilven alta kullanvaalean

lehahtaa jälleen kirkas päivä esiin,

ja kylmän-tuulisiin ja tummiin vesiin

taas taivas lainaa sinen loistavan.

Vie auringosta polku pimeään.

Mut värit hohtaa hajuhernemaassa

levossa, hellyydessä autuaassa,

ja kaikki kukkaniityt niissä nään.

Saima Harmaja/Suven mentyä

Jää minuun

kevään ensimmäinen koivun tuoksu.

Jää minuun lakastuneen puun haju.

Jää minuun lumen maku, saunaillan noki.

Jää minuun, varjona, auringoksi joka palaa.

♡

Niin kuin ilma jota ei hengitä

niin kuin päivä jota ei valvo

jos jätät tarttumatta ojennettuun käteen.

Kun pysähtyy kuuntelemaan

jotain liikahtaa,

koskettaa toisen maailmoja

muovaa päivän polkua

huomista. 

Raili Mantila

Ilo sen pitäisi olla -

jokaisen uuden aamun

valon määrästä 

väristä riippumatta

pilvinen tai aurinkoinen

sinihämäräinen

epätoivonharmaa

mikä tahansa

mutta uusi päivä

mahdollisuuksia täysi!

Ehkä juuri tämä on se päivä

jota et koskaan unohda

jonka jälkeen kaikki on toisin -

Maaria Leinonen

Tänään aukeni aamu

kevään kirkkaaseen päivään.

Kukkien tuoksussa

sinun ilosi

ja sinua kantava kiitoslaulu.

Huomenna on aika 

avata työn portteja,

löytää arkipäivän rikkaus

uusien tehtävien keskeltä.

Huomennakin kiitoksen aika.

Marjut Vannes

♡

Huomisen ovi raottumassa.

Eilisen jo lukittu.

Elä tätä päivää varoen ettei sen varjo

himmennä huomisen valoa.

Jokaisella päivällä

oma varjonsa, valonsa,

riittävä.

Maaria Leinonen

Joka päivä/Aknestik

....
maanantaina,
tiistaina
jokaisena päivän tuntina
maailma on avoinna
ja se odottaa

kuuntele lasten porinaa
kuuntele meren kohinaa
niin silloin näät
ja tuut tietämään
mikä on tärkeää
ei ole mitään enempää
ei ole mitään vähempää
jos tahdot niin
jos toimit niin
ja luotat vaan vaistoihin

maanantaina...

joka päivä on sun
joka päivä on mun
joka päivä on sun,
jos tahdot niin
mitä ikinä teet
mihin ikinä meet,
se on…

Joka päivä edessä

tyhjä lehti

minä kirjoitan

ja pidän sen avoimena.

Mirkka Rekola

Olkoon lempeä hymy vene

purjehtikoon usein kasvoille.

Jääköön vaikka ankkuriin -

ja tulkoon tyynet, tulkoon tuulet.

Arto Lappi/Lumiputous

♡

Pilvet tulevat 

menevät

Päivä nousee 

laskee

Aina aukeaa 

yön viitta

raskas

aamuun

Ellei yötä olisi

et näkisi tähtiä

et niitä rakastaisi

Et niiden puhetta kuulisi

♡

Kevyesti kevyesti

keinuvat ilon kukat

lumpeet

raskailla laineilla

syvien vesien yllä

Maaria Leinonen

tähän aikaan elämästä,

tähän aikaan vuodesta,

tähän aikaan päivästä tuntuu, 

että maailma on kaunis 

ja elämä ihanaa

olen onnellinen ja täysi 

ja niin on aina ollut ja on aina oleva

uskon tähän tunteeseen,

ja vaikka en uskoisi, 

maailma on kaunis ja elämä ihanaa

ja hetki lakkaamaton,

ei se ole uskon asia

Kai Nieminen

Näin kaunis päivä

eikä enää mitään

mitä osaisin toivoa.

Kaikki pientareet

auringon lämmössä.

Että ilo kohoaisi.

Viileänä, raikkaana,

syvältä.

Lassi Nummi

Vain olla näin

Vain olla näin
ja katsella pilveä, kukkaa.
Kääntyä pois siitä mitä odottaa,
laskea kätensä ja olla vailla pelkoa,
vain odottaa

kun päivälilja iltaan vaipuu
ja varjon kätkee
- ei ole mitään niin kaunista,
ei mitään niin kirkasta kuin tuuli
joka pilven vie
ei mitään niin rauhallista
kuin vesi - jo päivä laskee
ja katse on löytänyt pohjan ja kaipaus jää

kääntyä kohtaamaan hänet
joka saapuu viileätä ruohoa pitkin,
niin että uusi hetki ja uusi liike tulevat liki
siirtyvän katseen kanssa

Vain olla näin -
jää yöhön pilvi, kukka.

Kirsi Kunnas