Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arja Tiainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arja Tiainen. Näytä kaikki tekstit

14/12/2020

Eivät yhdentekeviä ole
sää ja aika
kun katsoo ja huomaa eikä vain näe.
Ja ihme toteutuu koska siihen uskoit, sitä haluat.
Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskelle.

18/07/2020


Jää minuun
kevään ensimmäinen koivun tuoksu.
Jää minuun lakastuneen puun haju.
Jää minuun lumen maku, saunaillan noki.
Jää minuun, varjona, auringoksi joka palaa.

Niin kuin ilma jota ei hengitä
niin kuin päivä jota ei valvo
jos jätät tarttumatta ojennettuun käteen.

06/02/2015


Että minä menisin ja eläisin täysin.
Enkä ketään kumartaisi turhan syvään.
Enkä ketään en mitään pelkäisi
paitsi omaa jäätymistäni.

Arja Tiainen


Ihan turhaa halveerata lähiötä:
minä pidän tästä, ei, tarvitsen.
Putket, ammeen, hissit, äänet seinien takana,
lapsen itkun, aikuisten riidat,
hanuria, pianoa, nuorten stereot.
Elämä on ääntä, hälyä, yllätystä.
Kun se on ohi, se on ohi, elämä.

Arja Tiainen, Isolde, pakolainen (1980)

13/08/2014

Ihmisten asema on kovin erilainen
Joillakin on paljon menetettävää, jopa kolme autoo.
Eräillä kohtalaisen hyvä, mutta on siitä maksettuki.
Selataan myydään-palstoja, ostetaan se
mihin on varaa. Uneksitaan. Mutta ei tällä tilillä.

Arja Tiainen

24/07/2014

Että elämä olisi kuin automainos
Otetaan toinen vaihde, uneksitaan ihanista autoreissuista.
Tie vie, matka joutuu, Päijänne kimaltaa.
Valkoiset purjeet, kultaiset veet.
Laiturilla juhlakansa. Hilpeä puheensorina, sininen drinkki.
Että elämä olisi kuin automainos.

Arja Tiainen

Kehu ihminen päivässä,
eihän se mitään maksa.
Onpa sulla kiva bleiseri.
Kehu pihan pikkulapset.
Jestas ku teillä on hieno mäkiauto.

Arja Tiainen