Näinä syyskesän öinä,
jolloin pimeys lainehtii talojen ympärillä
kuin musta meri
ja ikkunoista pyrähtelee lamppuja kohden
kalpeita perhosia,
näinä öinä
muistelen kesän palavia päiviä.

Katri Vala

Puutarhassa on valkoinen marmoriallas

ja sen ympärillä tulipunaisia gladioluksia.

Takana korkea kukkula

yleensä mustien orvokkien peitossa.

Kaukaisten magnoliain tuoksu

keinuu korkeitten palmujen alla

ja täplikkäät tiikerinliljat värisevät.

Tietä peittää valkoinen santa.

Altaasta hehkuvat gladiolusten kuvat

ja syöksyy korkea suihku

kuultavanpunaisena laskevasta auringosta.

Kohta on aivan pimeää.

Katri Vala

Onnenpoika on se, joka kulkee

lauluja taskussaan,

orvokintuiketta silmissä

ja ruohoa hiuksissaan.

Hän tahtoo pienen siemenen

ja kupillisen multaa

tuhat kertaa mieluummin

kuin ison kasan kultaa.

Pia Perkiö

Kuohunsa nostavat

vaahtoavat

kukkameren maanalaiset rönsyt.

Aalto aallolta kaatuvat kukat edelliset

jälkimmäisten niskaan.

Voikukat harmaat leinikkien jalkoihin.

Siivin sinisin siitä nousevat orvokit.

Niin kukkaset kiiruhtaa

niityn aikataulua noudattain.

Järjestys on mullan alla

sävellys hienonhieno.

Ensin lehtilesken sitten kukka valkea vuokon.

Niitylle kukat melodian luovat.

Ajallaan kilahtaa kukin kukkanen

oktaavina ylös ja alas

koko sävellyksen nuotit ylimmästä

alimpaan.

Nuotit lukemalla niityt

kukkiin pukemalla sen soittaa.

Sävelasteikossa

järjestys on tiukka.

Ensin lehti lesken sitten vuokko valkoinen

kielo orvokki ja ruusu.

 Kaarina Valoaalto