NOCTURNE

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Huilunsoittaja

Lomitse puun ja pensaiden

yö loisti hiljaa ikkunaan,

ja pimennosta talon sen

puhalsi joku huiluaan.

Yön halki soitto virtaa vie

niin tuttua, niin valoisaa:

jokainen maa on kotimaa,

perille johtaa joka tie.

Sen laulun alta avautui

salattu mieli maailman,

se hetken syliin antautui

alati läsnä olevan.

Herman Hesse

Maailman kaunein laulu

on lapsen unelma.

Maailman kaunein taulu

on lapsen katseessa.

Maailman kaunein hetki:

Lapsi hymyilee,

Maailman tärkein retki:

Todeksi toive tee.

Anna-Mari Kaskinen

Lapsella on oikeus

elää vapaana.

Lasta ei saa syrjiä

eikä kahlita.

Lapsella on oikeus

saada hoitoa.

Lapsella on oikeus

elää turvassa.

Lapsella on oikeus

käydä koulua,

leikkiä kun aika on,

kasvaa, iloita.

Lapsella on oikeus

omaan uskoonsa,

kunnioittaa toistenkin

vakaumuksia.

Lapsella on oikeus

suojaan, rakkauteen.

Lapsella on oikeus

kasvaa huomiseen.

Anna-Mari Kaskinen

Pysähdy

odota

kuuntele.

Se on tässä lähellä:

perhosen lento

pääskysen kaari.

Ilo.

Ja laulu. Lähellä.

Ihan lähellä. 

Maaria Leinonen

 Toinen hetki

Jossain on toinen hetki,

toisenlainen ilmasto,

toinen meri, toinen saaristo,

jotakin, minkä eläessään aavistaa,

kun syvyyksien vesi heijastaa

aaltoihin sukeltaneet poutapilvet.

Jossain on toinen retki,

tuntematon linnusto,

kevyt ruokosilta yli kesien

ja linnunpesien.

Tyyni taivas, leuto  ilta,

maa, jossa laulut nukkuvat

tähtien reunoilla, ihmeitä pelkäämättä.

Aulikki Oksanen

Syksylle

Se aika sumujen ja satoisuuden,

uskottu kypsyttävän auringon:

kanssansa liittoutuen lastaat, siunaten,

rypälein räystäskorkeen viiniköynnstön,

omenoin painat oksaa sammaleista.

ydintä myöten kaiken kypsennät,

kurpitsan turvotat, ja kuoret pähkinäin

sydämin makein täytät - lisää yllytät

nuppuja mettisille myöhäiskukinnoista,

ne kunnes loppuvan ei lämmön päiväin muista,

kun Kesä kennonsa sai yli äyrähäin.

Ken sua ei nähnyt oisi, viljavarstolla?

Sut ulos mennen joskus oitis havaitsee:

istuksit huoletonna aitan lattilla,

tukkaasi tuuli varoin sormeilee,

tai kesken korjuun olet käynyt uimaan -

unikon huumaamana kai - ja viikattees

seyraavan lakeen säästää kukkineen,

tai, tähkänpoimijana, liikkumatta pään,

sä puron poikki suuntaat askelees,

tai viininpuristimeen katsees, sees,

tunnista tuntiin osuu, tihkuun viimeiseen.

Nyt missä Kevään laulut? Missä niin?

Sä mitä niistä, on sävel oma sulla

kun riekaleiset pilvet pälviin häipyviin 

ruusuisen hohteen valaa sänkivainiolla,

kun sääsket kuoroon valittavaan yhtyy,

kohoten joenvarren pajuin alta,

vaipuen taas kun viri vaimenee,

ja mäkirinteen pulskat lampaat määkyy,

ja pensas-sirkka laulaa, ja vienon-korkealta

viheltää punarinta tarhanperukalta, ja yllä pääskyt visertäen kaartelee.

John Keats (suom. Leevi Lehto)

Vesi ei värähdä.

Yö uneksii kauneudesta

hapset silmillään.

Laulut on  kätketty pajuihin

pimeän ajaksi.

Ne nukkuvat ja havahtuvat

ympärillään metsien

siintävät unikuvat.

Einari Vuorela

Taivaan kuumentuneen otsan on peittänyt

ilta viileä hunnullansa.

Kimaltavat laivat liukuvat

leikaten timanttien lailla

meren tummuvan peilin.

Lännen taivaan kapea pilvi

kuin näkymättömän soittajan huilu

soi auringon vaimenevaa laulua.

Katri Vala

 Täydellisyyden maassa

Olin maassa onnekkaassa,
olin täydellisyyden maassa
ja kaikki ihmeet näin;
Se, mikä on täällä väärin,
on siellä oikeinpäin,
on siellä ylenmäärin
mitä täällä vähän on,
mikä täällä on pimeää,
on loistoa auringon
sen kukkakedoilla. Itä
on siellä länsi. Sitä
minä maata vaelsin.

Vaan seikkoja salatuita

sen seudun aavistelin.

Ei soittaen metsän puita

tuuli hymissyt,

yksikään lintu siellä

ei laulua virittänyt.

Olin kummalliseĺla tiellä:

yksikään lintu siellä

ei laulua virittänyt.

P.  Mustapää

Kulttuurijenkka

Kerran kun oltiin me kulttuurisakki

paiskittu töitä ja kiristetty vöitä,

niin silloin me yhdessä päätettiin,

että kulttuuripäiville mentäisiin.

No mitäpäs muuta kuin tuumasta toimeen,

hypättiin vain hattuun ja loikattiin loimeen,

setelit ne lompsahan sullottiin

ja Jyväskylää kohti me marssittiin,

Että kakkula rapsis ja hilipata hoi,

matka se alkoi ja laulu se soi.

Kulttuuri porotteli pintaan

ja uljuutta antoi se rintaan

että joo...

Kaupungissa nähtiin me patsaat ja taulut,

kuultiin me sinfoniat, oopperat ja laulut.

Taide-elämystä siinä ropsahti,

että ihan meiltä sydänjuuret loksahti.

Kulttuuria ymmärtämään kaikki ei yllä,

(eikä moni tosissaan yritäkään kyllä)

mutta sivistyneistö aina eeltä käy,

ja siellä takana ei vielä juuri ketään näy.

Että kakkula rapsis ja hilipata hoi,

aurinko paistaa ja laulu se soi.

Kulttuuri porottelee pintaan

ja uljuutta lykkää se rintaan

että joo...

Arvokaskin ohjelma on aina vihdoin loppu,

ja yleisölle muualle tullut oli hoppu,

oli Sibelius-viikot tiedossa

ja seminaarit luonnon helmassa.

Tämä se on ilo johon kaikki ei yllä,

(seikka joka monen pistää vakavaksi kyllä).

mutta parempi on sanojansa säästellä

eikä turhia ilmoille päästellä.

Että kakkula rapsis ja hilipata hoi,

matka on loppu eikä laulukaan soi.

Pettymys porottelee pintaan

ja väsymystä lykkää jo rintaan

että joo...

Tarkenna äärettömyyteen jos tahdot

kuvata taivasta vasten 

kirsikankukan.

Lassi Nummi

♡

Tein laulun perhosesta 

ja henkäisin.

Se lensi.

Lauri Viita

♡

Tahtoisin sinulle tänään

maljani kohottaa.

Juhlasi olkoon täynnä

iloa hehkuvaa.

Anna-Mari Kaskinen

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.

Itse taivas lepää järvessä.

Liikkumatta, autuaina pilvet

uneksivat ilman äärillä.

Kaislat välkkyvät kastepisaroista,

metsä hymyy läpi kyynelten.

Kaukaa, helisten ja värähdellen

rastaan huilu jumalallinen.

Saima Harmaja

Oli huhtikuun ilta

oli kuutamo.

Kevät kampasi hiuksiaan

vihreänvälkkyvällä kammallaan,

kuvaansa kuun peilistä katsellen.

Oli huhtikuun ilta

oli tähti kevään otsalla.

Kevät lauloi laulua

josta ei tiennyt

oliko se iloinen vai surullinen.

Oli hiljaista hiljaisempaa

ja kivet ja kummut

ja nuput puissa

kuuntelivat.

Rakkaani, rakkaani,

sinunko vuoksesi tähti otsallani,

sinunko vuoksesi hiuksani kampaan.

Arvo Turtiainen

 

Puut luovuttavat syyskuun taakan

ja katsovat etäisyyksiin;

oi selvänäköisyyttä.

Valoa, tumma metsä, autius,

ja kaiken alla pohjaton ikävyys.

Siis unohtakaamme, käykäämme kevyesti

läpi outojen aikojen, vaihtuvan hämärän,

syyspäivien havisevain ja tuntevan metsän

surua moittimatta. Se on meidän, ja yhä lämmin.

Eeva-Liisa Manner

Minne aamut menevät

Vihreä aamu lankeaa alas puista,

puiden lehtien läpi, linnut pudottavat laulunsa

puiden lehtien läpi.

Aamut putoavat, linnut, laulut,

sateet satavat; pilvet, taivaan paimentolaiset

hajoavat tuuleen.

Vauodenajat kääntyvät, syksy

kulkee korjuuvaunulla ohi

läpi hiljaisten laaksojen.

Talvi avaa vaippansa, peittää peltojen ruudut.

Eeva-Liisa Manner

                                         

Ilma toi tuulen mukana laulun

istutti sen koivun oksaan

ja aurinko paistoi siihen.

Jyrki Pellinen

Ihmisen laulu - Nazim Hikmet

Ihmisen laulu on ihmistä kauniimpi,
ihmistä toiveikkaampi,
ihmistä murheellisempi,
ihmistä kestävämpi.
Eniten ihmisessä olen rakastanut ihmisen laulua,
ilman ihmisiä pystyin elämään,
en koskaan ilman ihmisen laulua.
Sattui että petin rakastettuni,
hänen lauluaan en koskaan pettänyt.

Laulun minä ymmärsin
kaikilla kielillä laulettuina.
Kaikesta mitä maailma tarjosi syödäkseen, juodakseni
kaikilla matkoilla, kaikilla retkillä,
kaikesta mitä elämäni aikana kuulin ja näin,
kaikesta mitä tunsin ja kosketin,
ei mikään, ei mikään
tehnyt minua niin onnelliseksi
kuin ihmisen laulu...

Nazim Hikmet

Onnenpoika on se, joka kulkee

lauluja taskussaan,

orvokintuiketta silmissä

ja ruohoa hiuksissaan.

Hän tahtoo pienen siemenen

ja kupillisen multaa

tuhat kertaa mieluummin

kuin ison kasan kultaa.

Pia Perkiö

Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on valoa,

joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,

pienet peilit taittavat äänen tuhannesti,

ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat…

paljailla oksilla;

jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.

Eeva-Liisa Manner

Tämä maa
tämä pohjoinen
miten tuoksuukaan havumetsiltä
hiirenkorvakoivuilta
suopursuilta vanamoilta

miten maistuu rukiiselta leivältä
lakkasoilta lähdevedeltä
ja kyyneliltä
ja kyyneliltä
surun ja ilon

Tämä maa
tämä pohjoinen
miten siniseltä se näyttää
järvenselkien nuotiosavujen

isäni silmien siniseltä
tuomenkukkien hankien valkoiselta
havumetsien vihreältä
havumetsien
täynnä unia ja lauluja

Muuta väriä
muuta maata
en tunnusta
vain tämän
vain tämän

Maaria Leinonen