Onni mahtuu 

pariin riviin.

Joskus jopa niiden väliin.

Pekka Kytömäki

              ~

Happiness can fit into

a couple of lines.

Sometimes even between them.

Donald Adamson

              ~

Kastua sateessa, kuivua auringossa.

Vaikeinta yksinkertaisin,

ettei pelmahtaisi täyteen tuulta,

mahtailisi väreillä ja kuoseillaan.

Arto Lappi

                ~

To get wet in the rain, dry in the sun.

The most difficult thing, and the simplest,

not parading around or being puffed up,

boasting, shouting, waving colours and flags.

Donald Adamson

                ~

Omenapuiden

kukat avautuvat

kuin sateenvarjot,

niiden kauneudelta

on mahdotonta suojautua.

Arto Lappi

                ~

The apple blossom,

opening up

like umbrellas.

There's no sheltering

from such beauty.

Donald Adamson

                 ~

Tyyneyden väri: myrskyävän meren valkoinen.

Niklas Salmi

                ~

The colour of calm: the white of an ocean growing stormy.

Donald Adamson

                ~

Linnut näkevät 

muovisen perintömme.

Ihme että ne

vielä laulavat meille.

Pekka Kytömäki

                ~

The birds can see

what we've bequeathed -

plastic. It's a wonder they still

sing to us.

Donald Adamson

Lävitse silmieni lintu lensi,

lävitse sydämeni laulu sen.

Ja tuulen hevoslauma,

vaahtosuinen,

laukkaa yli meren, säkenöi

kavioitten kulta.

Lammaskatras taivaan lakeen kiitää

temmeltää

ja pöllähtää kultapilvi

kukkasiin. Hahtuvat

merenneidot, metsänneidot,

kuun ja pilven neidot

ja havahtuu maan nainen nousten

sokaistunein silmin.

Lävitse silmieni lintu lensi,

lävitse sydämeni laulu sen.

Kirsi Kunnas

Myrskyn silmässä kevyt untuva

Myrskyn silmässä kevyt untuva,

utua pilven seinä

keinut korsi

huojut heinä,

irtoaa hauras tuokio

rauhalta tuntuva.

Kirsi Kunnas

 A boat, beneath a sunny sky,

Lingering onward dreamily

In an evening of July -

Children three that nestle near,

Eager eye and willing ear,

Pleased a simple tale to hear -

Long has paled that sunny sky:

Echoes fade and memories die:

Autumn frosts have slain July.

Still she haunts me, phantomwise,

Alice moving under skies

Never seen by waking eyes.

Children yet,the tale to hear,

Eager eye and willing ear,

Lovingly shall nestle near.

In a Wonderland they lie,

Dreaming as the days go by,

Dreaming as the summers die:

Ever drifting  down the stream  -

Lingering in the golden gleam -

Life, what is but a dream?

Alice's Adventures  in  Wonderland/Lewis Carroll

 Puu pitää puheen

Arvoisa yleisö, hyvät herrat ja naiset,

nöyrimmästi,

koettakaapa edes hetkeksi unohtaa

mielestänne

selluloosa ja kartonki ja paperiraha,

olkaa niin hyvä,

älkää näin palmusunnuntaina pienten lasten

kuullen

kutsuko minua kuutiojalaksi.

Toki, puuhan minä vain olen, vähän

kierokin,

yksityisajattelija, hyvällä ja huonolla tuulella

humisen huminaani, sitten taas vaikenen

ja seison tyynesti paikallani

hamaan loppuun asti.

Mutta ajatelkaapa että minuun voi kiivetä.

Minun oksilleni voi laittaa pesän.

Minä heitän polullenne vilpoisan varjon

ja minun juurellani viihtyvät

tuoksuvat kukkaset

ja herkulliset sienet.

Ja ajatelkaapa vielä, että minun voimani

ei ole minussa, vaan teidän päässänne

ja käsissänne

ja silmissänne myös, ymmärrättehän;

useimmiten minut huomataan lopullisesti 

vasta sitten

kun minua ei enää ole.

Te voitte lyödä minuun puisen leiman

ja lähettää tänne sahanne,

mutta sallikaa minun kauniiksi lopuksi

lausua omasta ja läheisteni puolesta

pinoon painuvan tervehdys:

Ave Caesar!

Kun arki koittaa, me saatamme olla

tukevasti motissa ja te,

te kenties piirun verran enemmän 

juuuriltanne.

Jukka Itkonen

taivas on autio, äänetön

yksinäinen aurinko vain

omia aikojaan lähestymässä puiden latvoja

äkkiä tyhjästä pyrähtää kymmeniä pääskysiä

avaruus kiehuu tirskauksia, sukelluksia, kaarroksia

ne eivät ole merkkejä, ne ovat merkityksiä,

ne ovat vastauksia

älä kysy, tyydy

ja yhtä pian ne ovat poissa,

joka ainoa,

juuri kun

Kai Nieminen

Kuinka kaikki voikin olla yhtä aikaa tässä

mennyt ja tuleva, tuulen suhina

auringonnousu, rastas kuusen latvassa,

hämähäkki ilmapurjehduksella

ja ryteikössä hirven rytinä.

Mitään ei puutu,

ja kuinka ei mitään puutukaan;

harakka räkättää julkeasti

jonakin aamuna saan siitä selvän.

Kai Nieminen