Huilunsoittaja

Lomitse puun ja pensaiden

yö loisti hiljaa ikkunaan,

ja pimennosta talon sen

puhalsi joku huiluaan.

Yön halki soitto virtaa vie

niin tuttua, niin valoisaa:

jokainen maa on kotimaa,

perille johtaa joka tie.

Sen laulun alta avautui

salattu mieli maailman,

se hetken syliin antautui

alati läsnä olevan.

Herman Hesse

Sarastaa. Tai oikeastaan vain vaalenee.

Anna minulle tämä päivä.

Tai

jos se on hyvin harmaa

ota se pois. Anna tilalle

tähtikirkas yö.

Lassi Nummi

Levottomasti liikkuu

joulukuusi

parvekkeella

tammikuun tuulessa.

Kiihkeästi pimeys

syleilee valon kantajaa.

☆

Yön tullen syttyvät juhlavalot.

☆

tammikuun viimassa

hetken humisi kevät

Lassi Nummi

Puu suhisee,

hiljaisuus säestää.

Ystävykset 

ovat jälleen

tavanneet:

Metsän sini

ja järven

tyven.

◇

Kaukana siintää

väri

vaiko sävel.

Mitään ei maksa

maailman kaunein taulu:

Niittyjen, peltojen,

tähkien täyttämä

elokuun yö.

Einari Vuorela

 

Jos voisin jäädä tähän, 

kun kaikkialla soi, 

kun niitty usvan alla 

hiljaa unelmoi. 

Jos voisin jäädä tähän, 

kun laulaa kesäyö, 

kun tuoksuu tuore heinä 

ja uinuu tuulen työ. 

Ja vaikka en voi jäädä, 

se kaikki minuun jää, 

yökehrääjän ääni 

ja kaislan hento pää. 

 Anna-Mari Kaskinen

 Tähdet

Yön tullen

minä seison portailla

kuuntelemassa,

tähdet parveilevat

puutarhassa

ja minä seison pimeässä.

Kuule,

tähti putosi

helähtäen!

Älä astu ruohikolle paljain

jaloin:

puutarhani on sirpaleita

täynnä.

Edith Södergran

 Tykkään susta!

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin yhdellä suksella laskettelusta.

Kun kaatuu ja kierii nauraen,

ja naama on ihan luminen.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin pikkutyttöjen supattelusta.

Hiirenhiljaista hihitystä,

korvassa kuplivaa kiherrystä.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin rannan haapojen huokailusta.

Kun kaislat tuulessa taipuu noin,

ja kaukaa veneesi nähdä voin.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin yöstä kun taivas on melkein musta,

kun tähdet on pieniä pilkkuja vaan

ja sielu on iloa tulvillaan.

Sinikka Svärd

Olet lähellä

ajatusten lämmössä,

unen suojassa

Vaikka matka on pitkä,

etäisyyttä ei ole.

Anna-Mari Kaskinen

Valo on väkevämpi

yötä ja hämärää,

lempeys on kestävämpi

pahuutta pimeimpää.

Rakkaus on loistavampi

synkkyyden keskellä,

ystävyys rohkeampi

kovuuden vierellä.

Heikoin on täynnä voimaa,

vahvin on avuton.

Hyvyyden valtakunta

pienten ja heikkojen on.

Anna-Mari Kaskinen

R

Kissani on minulle rakas kuin

R

sillä se on rahtusen runollinen,

rajattoman rauhaarakastava,

reilu, rehellinen, rohkea ja railakaskin.

Se ei rohmua rahaa eikä rehentele.

Se onkin ristitty Rauha Frede-Riikaksi.

Se asuu rannikolla, Raumalla.

Se syö rapuja, retikoita, riisipuuroa,

ruutanoita, ruusunmarjoja ja räätikkälootaa.

Se vihaa rettelöitä ja rumuutta.

Se rupattelee rattoisasti

ja sen rinnassa roihuaa rakkaus.

Kaarina Helakisa

ST

Kissani on sangen tavallinen, siis kuin

S ja T

sillä se on silmittömän sävyisä, saamaton ja sovinnainen.

tavattoman totinen, tarkka aj toistaitoinen.

Se on siisti ja siveä, säikky ja silkinhieno,

ei tuhri eikä tunkeile tahi touhota.

S syö soosia, soppaa, silavaa ja siskonmakkaroita,

torjuu tuulihatut ja torvisienet,

timjamit ja tyrnimarjat.

Sen nimi on Seppo Tarvainen

ja se asuu Seinäjoella tai Tampereella.

Se ei suosi taiteita eikä suuremmin tunteita.

Suomalaiseksi tapaukseksi

se taitaa olla sngen tuttu.

 

UV

Kissani on urhea ja verraton kuin 

U ja V

sillä se on uneksija, vaikkakin valoisa.

Uhmakkaasti se vihaa väkivaltaa ja voroja,

ja uhraa voimiaan urkumusiikille ja Vivaldille.

Se muuttaa uuden vuoden vaihteessa

Unajan Vähäkylästä Villikkalaan.

Se syö uutispuuroa ja unelmatorttua,

vihanneksia ja valkosipuliperunoita

saadakseen unia, uutta uskoa, voimaa ja vitamiineja.

Juoko Ulrika Vilhelmina vettä vai viiniä,

onko ujo vai vilkas, unelias vai valpas...?

Voi vain uumoilla...

XYZ

Kissani on ylivoimainen kuin

X, Y ja Z

koska se yleissivistyksellään

ylittää yhteiskuntatieteiden ylioppilaat,

on yritteliäs ja ylistää ystävyyttä

ynnä yhteishengellään yllättää yhdistykset.

Se asuu ypöyksin kylmässä pytingissä

Yölinnun kylässä, yli yhdeksän kilometriä Ylemmäisiltä.

Se ylenkatsoo ylettömästi ylellisyyttä

ja on yksinomaan ylevä.

Sen nimi on Zoraida Yvonne Zilliacus,

Se ynisee ja juo yrttiteetä yöllä

eikä syö yleensä yhtään mitään.

Ä Ö

Kissani on ällistyttävä kuin

Ä ja Ö

sillä se on vähän väliä äärettömän äreä ja äksy,

tämän tästä ällikällä lyöty ja pöllämystynyt,

mutta tänään täysin äidillinen.

Se syö yöllä lämmintä mämmiä

ja mässää päivällä äitelillä ässillä.

Se kävelee milloin Äkäslompolosta Östersundomiin,

milloin Äetsästä Öllölään.

Äskettäin se väänsi jälkimmäisen nimensä

Äijälästä Ämmäläksi, mutta se on päättänyt

järjestää lähiaikoina häät

erään nöpönenäisen Östermanin kanssa.

Kaarina Helakisa

Minä kuuntelen ukkosen aikaan

miten linnut visertävät hiljaa

mäntyjen korkeilla oksilla

Jyri Schreck

HEINÄKUU

Hämärän kehto syntyy heinäkuussa,

kun morsiamen mekko hulmahtaa.

Makean veden helmet helähtävät suussa,

ja kuusenkerkät soittaa kitaraa.

Hiilenä hehkuu öinen heinäkuu.

Hauelta maistuu miehen leukaluu.

Tulinen tyttö, palava poika,

lempeät liittolaiset.

Hämärän äiti, surulta suojaa

ihanat rakastavaiset!

Pedoista julmin heltyy heinäkuussa.

ja ihmismieli armahduksen saa.

Himmeä saunan savu liehuu illansuussa,

ja järvenselkä hohtaa hopeaa.

Hiilenä hehkuu öinen heinäkuu.

Hauelta maistuu miehen leukaluu.

Tulinen tyttö, palava poika,

lempeät liittolaiset.

Hämärän äiti, surulta suojaa

ihanat rakastavaiset!

Aulikki Oksanen

Keinulaulu

Pesän sydämellesi teen

ilmaan siniseen,

panen unipuuhun kiikkumaan, sen

latvan tummuuteen.

Värisee lehväin ympärillä aina

mieliajo,

pimenee ilta, mustuu yö ja hohtaa

aamun kajo.

On tuulta täynnä ilma, jos se irti

päästetään  -

mutta keinu, sydän, keinu, älä

säiky ensinkään.

Näetkö, hauska kiikku on tuulen

kämmeneĺlä:

humahtaa suvi ylitsesi rohkea ja

hellä,

luo liitää läntinen -

miten keveästi keinuu pesä

siivellä sen!

Vilua huokuu pohjatuuli, tuskaa,

ikävää -

ohi keinu, sydän, keinu, pian kauas

se jää.

Paha itä puuta ravistaa, lyö

kaakko kohahtain,

mutta oksat eivät murru, ne

keinuvat vain 

Voi myrsky täyttää taivaan, yli

auringon laasta,

mutta lehvää unipuusta ei yhtään

se raasta.

Maan akselissa suoraan kasvaa

ylös unipuu,

kuin  verkko yli avaruuden latva

ojentuu.

Nojata kaikkiin tähtiin voi se oksin

tuhansin.

Pelotta uni keinuu - keinu, sydän,

sinäkkn.

Aale Tynni

Kuka kertoisi minulle, miksi valkeat perhoset

kukittavat yön sametti-ihon?

Kuka kertoisi minulle?

Kun ihmiset kulkevat, mykät ja vieraat

ja heillä on lumiset panssarikasvot,

niin lumiset kasvot!

ja täytetyn linnun silmät.

Kuka kertoisi minulle, miksi aamulla ruohossa

alkavat rastaat salaisen leikin?

Kuka kertoisi minulle?

Kun porteilla seisovat mustat sotilaat

ja heillä on käsissään kuihtuneet ruusut

niin kuihtuneet ruusut!

ja taittuneet ruskoliljat.

Kuka kertoisi minulle, hiljaa auringon varjossa

miten voisin riisua sydämeni?

Kuka kertoisi minulle?

Jos tulisit luokseni niittyjen poikki

ja tulisit lähelle ja varovasti

niin varovasti!

avaisit sydämen vaatteet.

Aulikki Oksanen

 Seimiyö

Seimiyössä pimeässä ovat kuuset enkeleitä

valkeina ne varjelevat, suojelevat meitä.

Olemalla kynttilöitä toisilleen

eivät ihmiset koskaan kulje täällä yksikseen.

Olenalla kynttilöitä toisilleen

ovat ihmiset ainiaan matkalla hyvyyteen.

Seimiyössä pimeässä ovat kuuset enkeleitä

eivät ne petä, eivät ne hylkää meitä

eivät ne hylkää meitä rakkautta vannoneita.

Kaikki te vaivaiset, kaikki te kurjat

kaikki te matkalla haavoittuneet

käikki te nälkäiset, kaikki te nurjat

kaikki te suuntanne kadottaneet.

Olemalla kynttilöitä toisilleen

eivät ihmiset koskaan kulje täällä yksikseen.

Olemalla kynttilöitä toisilleen

ovat ihmiset ainiaan matkalla hyvyyteen.

Seimiyössä pimeässä ovat kuuset enkeleitä

valkeina ne varjelevat, suojelevat meitä.

Tommy Tabermann

https://m.youtube.com/watch?v=nvRqwiUxBzA      Johanna Iivanainen

 Jotakin tapahtuu

Keto nukkui. Unessa kukkanen kuuli

miten ylitse hulmahti yöllinen tuuli

ja kuiskasi: Jotakin tapahtuu.

Vähän kukkanen raotti umppunsa terää:

Sydänyöhän nyt on. Ei, vielä en herää.

Vaan heikosti värähti öljypuu.

Joku lammas kedolla päätään käänsi

ja mättään juuressa sirkka äänsi

ja silmät pienten eläinten

kuin lyhdyt syttyivät siellä ja täällä.

Jokin levottomuus oli nurmikon päällä,

jokin sanaton sanoma, ihmeellinen.

Ja katso: kaikki ne valvovat tässä,

kedon pienet oliot pimeässä

joka ylitse mustana kuin meri lyö.

Ja se uninen  kukkakin toisten laila

oli äkkiä auki, pelkoa vailla.

Ja siinä se on: valo! Jouluyö.

Aila Meriluoto

Tiikeri

Tiikeri, tiikeri, hurjasti

yön metsissä palaa liekkisi;

mikä käsi ikuinen, mikä silmä muovasi

kauhean sopusointusi,

Missä syvyyksissä taivaiden

leiskui liekki silmien!

Mitkä siivet nousivat korkeuksiin.

Millä kädellä tuli temmattiin?

Ja mitkä hartiat, ja mikä taito tarvittiin

kn sydämesi jänteet solmittiin?

Ja mikä käsi? mitkä jalat pelottomat?

Sykkivän sydämen sitoivat.

Mikä vasara? mikä rauta kahlitsi?

Missä ahjosssa hehkuvat aivosi?

Mikä alasin? mikä koura hirmuisin

rohkeni niihen kauhuihin?

Kun tähdet itkullaan taivaan kastelivat

ja tappaakseen keihäänsä sinkosivat;

iloitsiko hän tätä katsoessaan?

Loiko Karitsan Isä Tiikerin maailmaan?

Tiikeri, tiikeri, hurjasti

yön metsissä palaa liekkisi;

mikä käsi ikuinen, mikä silmä muovasi

kauhean sopusointusi.

suom. Risto Ahti/Maailman runosydän 1998

Tiikeri

Tiikeri Tiikeri tulta valaa

metsässä jota yö jo halaa.

Kuolemattomat silmät valaa

kuviot nuo pelottomaan?

Miss´ syvyyksissä tai taivaissa sun

silmäs´sai tuon polttelun?

Mikä siipi sua saattaa koskettaa,

millä kädellä sua tohtii tavoittaa?

Millä käsillä, millä taidolla

sun sydämes´suonet voi punoa?

Milloin sydämes´sun alkaa takoa,

entä kädet ja jalat kulkea?

Mikä kytkös, mikä vasara,

valmisti aivosi ahjossa?

Mikä alasin? Millä otteellla,

tohdittiin aatokses´kauheat tunkea?

Alas kun tähdet heittivät peitsensä

ja taivas pudotti kyyneleensä:

Hymyskö hän kun hän näki sut?

Hän onko myös Karitsan valmistanut?

Tiikeri Tiikeri tulta valaa

metsässä jota yö jo halaa.

Kuolemattomat silmät valaa

kuviot nuo pelottamaan?

The Tyger

Tyger Tyger, burning bright,

In the forests of the night;

What immortal hand or eye,

Could frame thy fearful symmetry?

In what distant deeps or skies.

Burnt the fire of thine eyes?

On what wings dare he aspire?

What the hand, dare seize the fire?

And what shoulder, & what art,

Could twist the sinews of thy heart?

And when thy heart began to beat.

What dread hand? & what dread feet?

What the hammer? What the chain,

In what furnace was thy brain?

What the anvil? what dread grasp.

Dare its deadly terrors clasp?

When the stars threw down their spears

And water'd heaven with their tears:

Did he smile his work to see?

Did he who made the Lamb make thee?

Tyger Tyger, burning bright,

In the forests of the night:

What immortal hand or eye,

Dare frame thy fearful symmetry?

William Blake

poetryfoundation

Tiikeri

Tiikeri, tiikeri, yöllisen metsän

kirkasliekkinen,

mikä kuolematon käsi tahi silmä

loi kauhistuttavan symmetriasi?

Missä etäisissä syvyyksissä tai taivaissa

liekehti silmiesi palo?

Millaisin siivin hän rohkeni kohota?

Millaisin kämmenin tarrata tulesta kiinni?

Millä hartein & millä taidoin

on punottu sydämesi jänteet,

ja kun se alkoi lyödä

miten valtava käsi, miten valtavat jalat.

Millainen vasara & millainen kahle?

Millaisessa ahjossa kitettiin aivot?

Millainen alasin? Millainen ote, joka

julkeni tarrata niiden kuolettaviin kauhuihin.

Ja kun tähdet heittivät keihäänsä,

kastelivat taivaan kyynelin,

katseliko hän hymyillén työtään?

Loiko hän myös sinut, joka karitsan loi.

Tiikeri, tiikeri, yöllisen metsän

kirkasliekkinen,

mikä kuolematon käsi tahi silmä

loi kauhistuttavan symmetriasi?

William Blake suom Arto Lappi

Kuljin, kuljin kankahilla

kesän kultaisen.

Nukuin metsätaipalilla

alla kuusien.

Pihka tuoksui, kilvan kukki

ruohot, kanervat,

puusta puuhun kutoi lukki

seitit hohtavat.

Luokse tullen, luota mennen

liukuu heinäkuu.

Eilinen lie ollut ennen.

Huomen unohtuu.

Mistä tullen, minne kulki?

- tieskö itsekään?

Luonto sylihinsä sulki,

metsä huumas pään.

Aaro Hellaakoski

***

ennen kuin horsma ehtii kukkaan

alkaa kesän hiljaisuus: yö huokaa

jää sitten henkeään pidättäen odottamaan

että edes yksi lintu sanoisi vielä jotakin.

Kai Nieminen

 

Aamusta iltaan kesä,

illasta aamuun kevät: 

toukokuun yö.

Aamulla palmikkotyttö juoksee vastaan

rantatiellä. Päilyy, päilyy

takana tummat saaret. Siintää

sinisyyttään

ulappa, vesi

loputtomiin, lapsuuteen

- sinne, missä kauneus

on jokapäiväinen asia nimeä vailla.

Lassi Nummi 

Yö. Tyyni. Äänetön.

Perhosen siipi hipaisi

lumpeen kukkaa.

Rannasta rantaan

vavahti lammen pinta.

Ja kaislat

ja kaislat.

Maaria Leinonen

♡

Hengähtää koivu.

Sataa.

Lempeästi, pehmeästi. Suoraan

puiden tummaan syliin.

Hengähtää

jotakin aavistellen

koivu.

Unta

avosilmin

kevätkesän yö.

Lassi Nummi

♡

Suuren onnen hetkenä

kun katsoo peiliin

näkee veden pinnalla

täysikuun, tähdet

ja veneen varjon

kun se lipuu

peilin poikkki, airot

koholla: pisaroita tippuu

aironlavoista

kuuhun, tähtiin, silmiin, suuhun.

Tommy Tabermann

En vain tiennyt mikä lintu

illan viidan viileässä -

laulu niin kuin mustarastaan,

kaipaavampi, kantavampi:

monet on ääneni, kuule,

yhteen yhdeksi helävät,

nousevat kuin päivän nousu,

painuvat kuin painuu päivä,

yhdeksi yö, valo, metsä,

lahden peili, rannan tumma,

hiljaisuus laulua ennen

yhteen yhdeksi helävät

illan viidan viileässä. 

En vain tiennyt mikä lintu.

Bo Carpelan

Elämä jota elät, Valitut runot 1946-1983

suom.Tuomas Anhava

Sytytän kynttilän pöydälle
illan tullen,
kun valo laskee.
Se palaa yli yön
aamun ensi säteisiin asti.
Valossa hengitän yhteyttä
ja kosketan sitä. 

Niilo Rauhala