Lapseni,

maailmalle minä sinut synnytin,

että hymyilisit hymyn heidän ilmeettömille kasvoilleen,

antaisit kukastasi tuoksun ja värin heidän arkeensa,

laulaisit hiljaisuutta heidän kiireeseensä,

nauraisit iloa heidän tyhjyyteensä,

menisit heidän luokseen sateisina päivinä.

Menisit,

katson kun menet

ja sylini ikävöi sinua,

mutta elämälle minä sinut synnytin, 

elämää rakastamaan,

lapseni,

en itselleni.

Helinä Siikala

Yön pisaroita keräämme

kuin tähtiä sydänten syliin.

Polut ovat mutkaiset, tähdet kaukana

mutta me löydämme ne,

poimimme talteen ilon murutkin,

suojaamme valon aavistukset.

Ja vaikka maa on musta, 

kiitämme kirkkaudesta.

Pia Perkiö