Miten kannattaa toimia

Jos haluat ilahduttaa, on varminta olla hiljaa

ja odottaa, että muut huomaaat mainion  tekosi.

Jos lahjasi on huono, parhaassa tapauksessa

kukaan ei edes huomaa sitä.

Jos juna on myöhässä, älä mainitse muulle seurueelle.

Kanna itse huoli, anna toisille banaani ja aikataulu.

Jos joku hoippuu, katso muualle ja teeskentele,

ettei hän ole sukua sinulle.

Kun kerrot ilouutisen ja siitä löydetään virhe,

mene pukuhuoneeseen ja tyrehdytä keskustelu

kuivaamalla vimmatusti kehoasi.

Kun syysaamu on kristallisen kaunis,

älä ota kuvaa muille vaan kastaudu järveen

ja kuuntele, mitä kaikkea linnuilla on näin aikaisin meneillään.

Riina Katajavuori

Mutta maailma on niin esittävä

että nuo vuodenajat

ovat tuttavat.

Tässä he istuvat samassa pöydässä.

Meitä on viisi, yksi joka ei asetu

kenenkään kumppaniksi

vaikka istuu tässä nyt kevättä

vastapäätä.

Siitä on syksy

kun he istuivat kahden,

he olivat toisia silloin

ja nyt hän on vieras.

He kattoivat pöydän 

ja siinä on kaikenlaista:

lammasta, ruusukaaleja, marjoja

vaikka on  talvi ja sataa lunta.

Ja hän ojentaa viisi sormeaan,

nostaa lasin ja juo:

tämä on hyvää viiniä, kuule

tämä maistuu mullalta

tässä on kevään ensimmäisten

aamujen maku.

Mirkka Rekola

 Tammikuusta joulukuuhun

Jos olet syntynyt tammikuussa,

niin vilkuta minulle tassulla.

Minäpä silloin sinulle vastaan synttärirunolla hassulla:

Karhun pyöreä, pullea pää

onnenrunoja räpättää.

*

Jos olet syntynyt helmikuussa,

on sinulla varmasti lunta suussa,

Laulava koira näin visersi

ja tuostapa tulikin mieleeni:

Lumesta - kautta karhunkallon -

pyöritän sinulle onnenpallon.

*

Jos olet syntynyt maaliskuussa

olet jo lapsonen kevään.

Minäpä sinulle leiponut olen

maistuvan synttärievään.

Tämä on aivan höppänä juttu:

kakkua kantaa karvainen tuttu.

*

Jos olet syntynyt huhtikuussa

saat nurkkaan heittää rukkaset.

Syntymäpäiväsi kunniaksi 

tuon kevään ensikukkaset.

Lumen alta reunasta pellon

poimin sinulle lumikellon.

*

Jos olet syntynyt toukokuussa

saat varmasti lahjaksi pajupillin.

Sillä kun soitat veisun villin,

niin Uppis nauraa kihertää.

Jo niityt, kunnaat vihertää.

On hurjan, hurjan muhkeaa

kun lehdet puihin puhkeaa.

*

Jos olet syntynyt kesäkuussa

on kesän ihanuus edessä.

Syntymäpäiväsi viettää saatat

polskien rannan vedessä.

On uimisen ilo ehjä ja aito,

sen päälle maistuu mansikkamaito.

*

Jos olet syntynyt heinäkuussa

tule kanssani keinumaan.

Pihakeinussa koivun alla

hurjan hurjasti keinutaan.

Masunpohja kutisee

ja tassut vauhdissa tutisee.

*

Jos olet syntynyt elokuussa

niin käymme sieniretkellä.

Iltapäivällä, sadesäällä,

sopivalla hetkellä.

Sienisäkkiin saalis voita:

rouskuja ja haperoita. 

 *

Jos olet syntynyt syksyn kuussa,

niin killut ja keikut omenapuussa.

Poskillasi on ompun puna,

tuotapa katselen lumottuna.

Mitä sinä sanot, jos luoksesi laukkaan

ja punaista poskea haukkaan?

*

Jos olet syntynyt lokakuussa,

saat lahjaksi taivaan tähdet.

Saat lahjaksi kirpeän syksyn sään

ja järven pintaa peittävän jään,

kun aamulla ulos lähdet.

Muistathan: on uusi jää

hirmu, hirmu pettävää!

*

Jos olet syntynyt marraskuussa,

olet skorpioni tai jousimies.

Näin nyt tarinoi Uppo-Nalle,

joka kaiken taivaan merkeistä ties.

Eivätkä menneet sen puuhat pommiin,

kun se ryhtyi horoskooppihommiin.

*

Jos olet syntynyt joulukuussa,

niin elämä sinulle onnea tuhlaa,

kun syntymäpäiväsi lisäksi

voit viettää joulun juhlaa,

ja päästäkseen mukaan juhlien lukuun

myös luonto pukeutuuu juhlapukuun.

Elina Karjalainen

Uppo-Nallen ystäväkirja 1982

Syksyä en pelkää.

Tulkoon ajallaan,

jääköön metsän syliin

vaikka asumaan.

Vieköön taivaan tuuliin

lehdet mennessään.

Joutavat jo mennä

multiin lepäämään.

Tulkoon vaikka myrskyt,

rakeet hallayön.

Syksyä en pelkää.

Tehköön syksyn työn.

Sisälle teen pesän,

takkaan tulen teen.

Esiin kutsun kesän,

muiston kadonneen.

Anna-Mari Kaskinen

Syksylle

Se aika sumujen ja satoisuuden,

uskottu kypsyttävän auringon:

kanssansa liittoutuen lastaat, siunaten,

rypälein räystäskorkeen viiniköynnstön,

omenoin painat oksaa sammaleista.

ydintä myöten kaiken kypsennät,

kurpitsan turvotat, ja kuoret pähkinäin

sydämin makein täytät - lisää yllytät

nuppuja mettisille myöhäiskukinnoista,

ne kunnes loppuvan ei lämmön päiväin muista,

kun Kesä kennonsa sai yli äyrähäin.

Ken sua ei nähnyt oisi, viljavarstolla?

Sut ulos mennen joskus oitis havaitsee:

istuksit huoletonna aitan lattilla,

tukkaasi tuuli varoin sormeilee,

tai kesken korjuun olet käynyt uimaan -

unikon huumaamana kai - ja viikattees

seyraavan lakeen säästää kukkineen,

tai, tähkänpoimijana, liikkumatta pään,

sä puron poikki suuntaat askelees,

tai viininpuristimeen katsees, sees,

tunnista tuntiin osuu, tihkuun viimeiseen.

Nyt missä Kevään laulut? Missä niin?

Sä mitä niistä, on sävel oma sulla

kun riekaleiset pilvet pälviin häipyviin 

ruusuisen hohteen valaa sänkivainiolla,

kun sääsket kuoroon valittavaan yhtyy,

kohoten joenvarren pajuin alta,

vaipuen taas kun viri vaimenee,

ja mäkirinteen pulskat lampaat määkyy,

ja pensas-sirkka laulaa, ja vienon-korkealta

viheltää punarinta tarhanperukalta, ja yllä pääskyt visertäen kaartelee.

John Keats (suom. Leevi Lehto)

Kevättä katsellessa

tulee usein syksy mieleen,

kumpikin on yhtä paljas,

toinen alkaessaan,

toinen päättyessään.

Jyri Schreck

Kaupunginkanslian ikkunoissa

palaa himmeä valo

värähtämättä,

päivä on tuuleton

pölynharmaa,

niin kuin sisältyisimme

johonkin mietintöön

ja edistyisimme hitaasti.

Jyri Schreck/ Myöhäinen kevät, vahrainen syksy

 

Syksyn viluiset vedet

kesää ikävöivät:

lumpeina

kukkivat vaahtopäälaineet.

 Syyspilven alta kullanvaalean

lehahtaa jälleen kirkas päivä esiin,

ja kylmän-tuulisiin ja tummiin vesiin

taas taivas lainaa sinen loistavan.

Vie auringosta polku pimeään.

Mut värit hohtaa hajuhernemaassa

levossa, hellyydessä autuaassa,

ja kaikki kukkaniityt niissä nään.

Saima Harmaja/Suven mentyä

 Kuusi. Koivu.
Kuuset ja koivut. Mitä mahtuu siihen väliin, kun
on syksy
ja talvi ja kevät ja kesä ja syksy.

Pentti Saarikoski

Kevään kukkien

aikaan toivomme ettei

olisi yötä,

syksyllä kuutamossa, 

ettei päivä koittaisi.

Saigyo

Arvostelma

Kesällä minusta on mukavaa.

Talvella minusta on mukavaa.

Syksyllä minusta on mukavaa.

Toukokuussa minusta on mukavaa.

Helsingissä minusta on mukavaa.

Lähderannassa minusta on mukavaa.

Jollaksessa minusta on mukavaa.

Ruijassa minusta on mukavaa.

Tukholmassa minusta on mukavaa.

Pariisissa minusta on mukavaa.

Yöllä minusta on mukavaa.

Kylpyammeessa minusta on mukavaa.

Portailla minusta on mukavaa.

Lattialla minusta on mukavaa.

Ruohikossa minusta on mukavaa.

Tuolilla minusta on mukavaa.

Ruusu

Maailmaan on puhjennut

ruusu,

hyvää juurta.

Se ruusupuu on äiti puhdas

ja siitä on kasvanut kukkanen.

Vauvan kasvot kirkkaat

kuin peili roihua vasten.

Hän tuo rauhan, sydämellisyyden.

Tätä vaunua, jossa pienokainen on

täytyy keinuttaa rauhallisesti

ja katsoa yksinkertaisin silmin.

Pikku vauva

me keinutamme, keinutamme.

Tässä on sinulle 

taivaan ja yön korut.

Väinö Kirstinä/ Kuinka kirkkaasti säteilee aamun tähti

Se sataa

Jos mättää märkää rättiä,

ei syytä säätä sättiä,

sää syytön on, vain säädytön

se on kuin sänky päädytön,

ja maahan kun jäät makaamaan

saat nähdä: taivaan siivoojat

tanssivat, säteilevät.

On kevät, kevät kevät.

Ja suotta kesää skagaamaan,

se tulee taas, ja takaamaan

saat mustan kaatosateen

ja hermot jos se näivettää,

voi toinen päivä päivettää

vatsasi paksun pateen.

Kesässä lesoot, mesoot.

Ja syksy sitten, luisevuus,

se puiden luihu puisevuus,

ja platinaa lahoavaa

kuin rakkautes se hyytynyt

ja tyhjyyteensä tyytynyt,

sateelle oven avaa.

Lyö hämäryys, syytön syys.

Ilpo Tiihonen

Aika on syödä

ja aika on juoda,

aika on astiat tiskata.

Aika on kiviä kerätä

ja aika ne menemään viskata.

Aika on ottaa löysin rantein

ja aika olla sitkeä,

aika on nauraa kippurassa

 aika on myöskin itkeä.

Aika on olla pitkällään,

aika on nousta jaloilleen,

aika on kiertää maailmalla

ja aika on jäädä aloilleen.

Aika on tulla vanhemmaksi,

aika on olla nuoria,

aika on olla hiekanmuru,

aika on siirrellä vuoria.

Aika on lausua hyvää päivää,

aika on sanoa hyvästi,

aika on liitää pintaa pitkin,

aika on kokea syvästi.

Aika on olla erämaa,

aika on olla katuna,

aika on olla aikataulu,

aika on olla satuna.

Aika on laittaa reppu selkään,

aika on päättää retkensä.

Kaikella yhteisen auringon alla

on omat määrähetkensä.

Jukka Itkonen

Anna-Mari Kaskinen

Hetken

syksyn marjapensaan lehti

uneksuu olevansa auringonlasku

Ja veteen

putoaa punainen lehti

veden kuvajaisten

äidin käsivarsille.

Heidi Liehu

Ei ole kevät

eikä syksy.

On viides vuodenaika.

Teemu Hirvilammi

Kesäillan kevyt käsitteellisyys

Oi kesäiltaa, sen illallisuutta

oi sen ihmeiden ilmeistä sillallisuutta,

kun yöhön yhtyy sen laineettomuus

ja ryhtyy ihmiseen paineettomuus.

Oi lehmisyyttä ja ihmisyyttä,

oi värjyvän väreilevyyttä,

viatonten vaarattomuutta

ja laajuuden levollisuutta –

uikun poikasta, viittä, kuutta

ja syvää vettä, sylillisyyttä.

Oi peilitaivaamme sinisen siirtyvyys

ja kuusten latvallisuus, pyhä piirtyvyys,

ja mustan laulajan huiluilevuus.

Sisäkkäisyys, muiluilevuus!

Ja oi joutilaan joutavaa joutavaisuutta

ja oi soutajan sukkulaa soutavaisuutta

lomamatkalla määrättömyyteen

ja oi rannalla onkijan pyyteettömyys,

solvaukseton syyteettömyys,

kun pää on päätynyt jäärättömyyteen.

Suven suuruus, suvi suvi, sen kaikuilevuutta,

saunasauhujen haikuilevuutta, lip lap

laiturillisuus lip, lap kiikuttavuus

ja ihon alaston liikuttavuus

ja korkea kaikujen lokillisuus

ja pihapiirien kokillisuus.

Oi salmisuus, ulappuus, virrallisuus

Oi höyhenenkeveä irrallisuus

ja maan seisminen staatillisuus

ja kesätyvenen paatillisuus.

Oi lehmisyys, ihmisyys, levollisuus,

oi suomenhevosten suopea hevollisuus,

ketunpoikien raikuli revollisuus,

pyiden pyisyys ja kyiden kyisyys,

oi vielä kaukana syys, tyly hyisyys!

Oi mikroskooppinen multava matous,

voikukkien aurinkosatous,

pientarillinen heinyys, sen huojahtavuus

ja juolaheinien mieleenjuolahtavuus

ja suolaheinien suloinen suolaisuus!

Oi kaikki rakkaiden kielellä kuolaisuus,

kuin lemmenvuokkojen tuoksujen vuolaisuus

ja mesiheinien huumaava kiimallisuus.

Ja huulikukkasten melkeinpä liimallisuus

niin, ja onnen laidalla ohdakkeisuus.

Vaan kohta kohdalta kaikkeuden kohdakkeisuus

ja viite viitteeltä vihreä viitteellisyys

soi ihmislaulujen liitteellisyys!

Oi kaikki lehmisyys, ihmisyys, leijallisuus

ja pilvikorkeus, korkeuden laulullisuus

kuin taivashuoneemme huoneentaulullisuus,

oi kesän heijallerii, kaikki heijallisuus!

Ilpo Tiihonen

Kun syksyllä peippo lähtee

ja laulu häviää

ja metsä on aivan tyhjä

niin puilla on ikävää.

Sen vuoksi tulee tuuli

ja oksia kiertelee,

se tekee pesiä puihin

ja niissä ulisee.

Ja kun pieniä peippojansa

puu muistaa suruissaan,

niin tuulen hassu laulu

sen panee nauramaan.

Aale Tynni

Just living is not enough, said the butterfly. One must have sunshine, freedom and little flowers.

Hans-Christian Andersen

Kun syksyllä

on oikein hiljaa metsässä

voi kuulla ensi kevään käen kukkuvan.

Helena Anhava

Yellow leaves

bright in the afternoon

by the pond.

Tanaka, Kimiyo