Linnut heräilevät,

tuuli kerää

kukkien tuoksuja.

Airo kolahtaa

rannan hämärissä.

Vene häipyy 

ulapalle.

Yksinäinen ääni

etsiskelee kuulijaa.

Metsien hiljaisuudessa

vakuuttelevat

yö ja päivä

toisilleen

ikuista uskollisuutta.

Einari Vuorela

Puu suhisee,

hiljaisuus säestää.

Ystävykset 

ovat jälleen

tavanneet:

Metsän sini

ja järven

tyven.

◇

Kaukana siintää

väri

vaiko sävel.

Mitään ei maksa

maailman kaunein taulu:

Niittyjen, peltojen,

tähkien täyttämä

elokuun yö.

Einari Vuorela

 

Vesi ei värähdä.

Yö uneksii kauneudesta

hapset silmillään.

Laulut on  kätketty pajuihin

pimeän ajaksi.

Ne nukkuvat ja havahtuvat

ympärillään metsien

siintävät unikuvat.

Einari Vuorela

Ranta nukkuu,

kuu katselee

kuvaistaan

veden kalvossa.

Koivut seisovat

hiiskahtamatta.

Kaikkialla soi

hiljaisuuden sävelmä.

Neulan putoaminen

järkyttäisi kaiken

perustusta.

Kuiskaus häiritsisi

maailman

rauhaa.

Einari Vuorela

Mikä 

sielun lepo

olla hiljaisuuden

vuorella

nukkuvan talvimaiseman

vieraana.

Mikä mielen rauha

kätellä puita

jotka uinuvat

lumessaan.

Himmeät rinteet

ovat herkkiä

ja huurteiset

koivut 

täynnä

unta.

Einari Vuorela