Kuljin, kuljin kankahilla

kesän kultaisen.

Nukuin metsätaipalilla

alla kuusien.

Pihka tuoksui, kilvan kukki

ruohot, kanervat,

puusta puuhun kutoi lukki

seitit hohtavat.

Luokse tullen, luota mennen

liukuu heinäkuu.

Eilinen lie ollut ennen.

Huomen unohtuu.

Mistä tullen, minne kulki?

- tieskö itsekään?

Luonto sylihinsä sulki,

metsä huumas pään.

Aaro Hellaakoski

***

ennen kuin horsma ehtii kukkaan

alkaa kesän hiljaisuus: yö huokaa

jää sitten henkeään pidättäen odottamaan

että edes yksi lintu sanoisi vielä jotakin.

Kai Nieminen