Koska tahansa

voi tulla mieleen kaunis muisto,

jotakin mitä ei ole ajatellut

moniin aikoihin.

Maalla me kuljemme tietä

ŕiivimme tienvieren heiniä

arvuutellen jäääkö sormien

väliin kukko vai kana.

Risto Rasa

Ketäpä

pieni koiranpentu

ei saisi hymyilemään.

Risto Rasa

Ensi lumi, kinostumaton.

Risto Rasa

Meren takana on

perätön maa.

Risto Rasa

Omenan kuoressa on reikä.

Jos siihen painaa korvansa kiinni

ja kuuntelee tarkasti,

voi veden ja tuulen ääniltä erottaa

astioiden helinää.

Toukka tiskaa.

Risto Rasa

Onko ihanampaa paikkaa

kuin oma sänky?

Minä kääriydyn peittoon

ja hymyilen.

Tämä on minun turvallinen

linnani.

Risto Rasa

Ojassa vehka.

Ole oma lamppusi,

minulle kuiskaa.

Risto Rasa

♡

Kuka tietää

Käenrieskaa, ketunleipää

rinteet tulvillaan.

Mistä kummasta ne saivat 

jauhot taikinaan?

Ester Ahokainen

♡

Kuule!

Kuuluu iloisten kesäpäivien sorina.

Niin monet muistot, jotka olet

unohtanut.

Lapset huutavat unessa:

Kesä on tullut!

Bo Carpelan/Elämä jota elät

Ilo kuin auringonsäde pilvien raosta

monien harmaiden päivien jälkeen,

ilo kuin räystäsvesien laulu

talvipakkasten jälkeen,

ilo kuin muuttolinnun hullaantunut 

lento 

tulvaniittyjen yllä,

ilo kuin tuulen leikki

hiirenkorvakoivikossa,

ilo kuin ystävän askeleet porraspuulla

pitkän ikävän jälkeen.

Ehjä, kirkas, puhdas ilo.

Odottamatta ja ilman aihetta!

Mistä tämä lahja

kun olin jo ehtinyt unohtaa

että se on olemassa?

Jaksan taas taivaltaa

velvollisuuksien takkuisessa viidakossa

tämän lahjan kanssa.

Pitkään. Kevyemmin.

Maaria Leinonen

Ensimmäiset lokit

kirkuvat kalarannassa;

terva tuoksuu.

Joka kevät

tiaisen kolmirauta

ilahduttaa sydäntäni,

kirjoittaa insinööri

postikorttiin.

Joka päivä

Maanmittauskonttorin seinustalla

kasvaa pälvi.

Risto Rasa

Niinkuin aalto uittaa aallon

yli valtameren,

niin selviydymme mekin 

toinen toistamme tukien.

Risto Rasa

Pitkä kuin tähtien välit

matka sydämestä sydämeen.

Kuitenkin 

kädenmitta riittäisi sillaksi. 

Anni Korpela

                                                                                

Olen rikas,

rahani tallessa

pimeällä taivaalla.

Risto Rasa

Lehdet putoilevat ja lumi yhtaikaa

Älä sure mennyttä kesää:

se on edessäpäin.

Risto Rasa

Tuulisella oksalla 

perhonen lukee kymenen sivua,

kääntää kaksi takaisin,

selaa villisti aivan loppuun

katsoakseen 

esiintyykö sen nimi

vielä viimeiesellä sivulla,

jolla kerrotaan keväästä.

Risto Rasa

Talvinen silta

pakkasta, pimeää.

Tuntuu kuin

sillankaiteeseen loppuisi

maailma.

Risto Rasa

Portin yllä

palaa lamppu.

Pimeällä pihalla

koivujen varjot kahisuttavat

pudonneita lehtiä.

Risto Rasa

Katson penkiltä, kun

varpusenpoika kylpee.

En ajattele ikäviä.

Älä sinäkään. 

Risto Rasa

Kesä on lyhyt.

Ja mitä jos ruohonkin

huomaa vasta

kun käytävillä on jo lunta.

Risto Rasa

Maamies tasoittaa

haravalla multaa.

Sipulit ovat jo riveissä,

ruskeankeltaiset kupolit.

Vielä kylvetään lontoolainen porkkana,

Egyptin punajuuri,

vedetään vaot tarkkaan kuin ryhdyttäisiin

rakentamaan pyramidia.

Hänet huudetaan syömään.

Mäellä hän pysähtyy, katselee työtään.

Maanvärit ja tuore vihreä ovat

haikea yhdistelmä,

kuin punavarpusen ääni.

 Hm.Täällä van Gogh

olisi maalannut voikukkia.

Risto Rasa

It's happiness for me to hear

A songbird's sweet refrain

Or smell the lilac's fragrant blooms

After a soft spring rain.

Carice Williams 

Lapsuudesta muistan kirjaston

lastenosaston hyvän hajun.

Kuljin sinne polkupyörällä

joka lauantai koulun jälkeen.

Jos löysin aivan tuoreen kirjan,

olin erityisen iloinen.

Silloin oli käytössä sellainen menetelmä,

että lainaaja kirjoitti

kirjan taskussa olevaan korttiin

oman lainakorttinsa numeron,

Siitä näin, olinko kirjan ensimmäinen lukija.

Risto Rasa