Vaiheet

Kuin kukka lakastuu ja nuoruus kuihtuu,

niin vaihe vaiheelta kukkii elämämme,

myös kaikki viisaus ja hyvyys meissä

kukoistaa aikansa ja haihtuu sitten.

Jokaisen kutsun tullen sydän olkoon

valmiina jäähyväisiin, uuteen lähtöön,

siteisiin uusiin, aina erilaisiin

ilolla, urheasti antautumaan.

Lähdössä piilee aina lumon voima,

se varjelee ja auttaa alkuun meitä.

Tasanne tasanteelta, seestymällä,

mihinkään juurtumatta vaellamme.

Kahleita ei elämänhenki siedä,

se vaiheittain vain avartaa ja nostaa.

Jos yksiin ympyröihin kotiudumme

ja viihdymme, jo nuutuminen uhkaa.

Vain aina antautuen uuteen matkaan

vältämme jähmettävän tottumuksen.

Kuoleman hetkikin voi olla meille

vain lähtökäsky uuteen nuoruuteemme,

elämän kutsut eivät koskaan lakkaa...

Siis terve, sydän, hyvästele, toivu!

Herman Hesse

Kerran elämässään

ihminen on valmis,

peloton ja täynmä luottamusta.

Mykistyen katson häntä,

vasta tänne syntynyttä,

sydän pakahtuen kannan ihmisyyttä

sylissäni. Valoa.

Pia Perkiö

 Muisto

Lehdetön viita

taivasta vasten oksien herkkä verkko

Maahan karisseet lehdet

kasvattavat siipiä

Muiston tuntosarvet

kurkottavat sydämiin

Brita Polttila

Järjen vastakohta ei ole tunne

vaan tyhmyys

lämpöä ei sammuta äly

vaan tylyys

luja ei ole sama

kuin kova

herkän ei tarvitse ola

heikko

voima ei kaipaa

väkivaltaa

myötätunto ei vaadi

alistumista

yksinkertaisuus

ei rumenna

hinta

ei takaa arvoa

ystävän käsi

ei vangitse

harkinta

ei jäädytä sydäntä

pieni

voi olla tärkeä

iso 

vähäpätöinen

suuressa kengässä voi asua

pieni sielu

lapsessa

avara sydän.

Satu Hassi / Magdaleena ei häpeä enää 1984

Muistojen kuvat eivät haalistu,

ne voi nähdä, vaikka niitä ei olisi

enää. Ne ovat tallella 

sydämessä, kasvojen uurteissa,

avoimissa käsissä, joiden vapina

ei pyyhi iloa pois.

Hyvien hetkien hohde, onnelliset ajat

kuin äsken poimitut kukat

säilyvät meissä

nuo vuosien keveät kehykset.

Pia Perkiö

Minä haluaisin

minä haluaisin

veistää menneistä laivan

Minä haluaisin 

tehdä murheista purjeen

ja puhaltaa

ja puhaltaa

Minä haluaisin

haluaisin

Älä pelkää kyyneleitä

sydämellä on harhateitä

Älä pelkää rikkomista

untuva on kuoren alla

Sillä rakkaus on työtä

sillä rakkaus on työtä

Onni ei tule odottamalla

eikä se antaudu ahneudelle

Onni ei pysy pakottamalla

eikä se elä ruokkimatta

Sillä vapaus on meissä

sillä vapaus on meissä

Minä haluaisin

haluaisin

minä haluaisin

veistää menneistä laivan

Minä haluaisin

tehdä murheista purjeen

ja puhaltaa

ja puhaltaa

Tommy Tabermann, Runot 1970 - 2010

Lävitse silmieni lintu lensi,

lävitse sydämeni laulu sen.

Ja tuulen hevoslauma,

vaahtosuinen,

laukkaa yli meren, säkenöi

kavioitten kulta.

Lammaskatras taivaan lakeen kiitää

temmeltää

ja pöllähtää kultapilvi

kukkasiin. Hahtuvat

merenneidot, metsänneidot,

kuun ja pilven neidot

ja havahtuu maan nainen nousten

sokaistunein silmin.

Lävitse silmieni lintu lensi,

lävitse sydämeni laulu sen.

Kirsi Kunnas

Myrskyn silmässä kevyt untuva

Myrskyn silmässä kevyt untuva,

utua pilven seinä

keinut korsi

huojut heinä,

irtoaa hauras tuokio

rauhalta tuntuva.

Kirsi Kunnas

Keinulaulu

Pesän sydämellesi teen

ilmaan siniseen,

panen unipuuhun kiikkumaan, sen

latvan tummuuteen.

Värisee lehväin ympärillä aina

mieliajo,

pimenee ilta, mustuu yö ja hohtaa

aamun kajo.

On tuulta täynnä ilma, jos se irti

päästetään  -

mutta keinu, sydän, keinu, älä

säiky ensinkään.

Näetkö, hauska kiikku on tuulen

kämmeneĺlä:

humahtaa suvi ylitsesi rohkea ja

hellä,

luo liitää läntinen -

miten keveästi keinuu pesä

siivellä sen!

Vilua huokuu pohjatuuli, tuskaa,

ikävää -

ohi keinu, sydän, keinu, pian kauas

se jää.

Paha itä puuta ravistaa, lyö

kaakko kohahtain,

mutta oksat eivät murru, ne

keinuvat vain 

Voi myrsky täyttää taivaan, yli

auringon laasta,

mutta lehvää unipuusta ei yhtään

se raasta.

Maan akselissa suoraan kasvaa

ylös unipuu,

kuin  verkko yli avaruuden latva

ojentuu.

Nojata kaikkiin tähtiin voi se oksin

tuhansin.

Pelotta uni keinuu - keinu, sydän,

sinäkkn.

Aale Tynni

Kuka kertoisi minulle, miksi valkeat perhoset

kukittavat yön sametti-ihon?

Kuka kertoisi minulle?

Kun ihmiset kulkevat, mykät ja vieraat

ja heillä on lumiset panssarikasvot,

niin lumiset kasvot!

ja täytetyn linnun silmät.

Kuka kertoisi minulle, miksi aamulla ruohossa

alkavat rastaat salaisen leikin?

Kuka kertoisi minulle?

Kun porteilla seisovat mustat sotilaat

ja heillä on käsissään kuihtuneet ruusut

niin kuihtuneet ruusut!

ja taittuneet ruskoliljat.

Kuka kertoisi minulle, hiljaa auringon varjossa

miten voisin riisua sydämeni?

Kuka kertoisi minulle?

Jos tulisit luokseni niittyjen poikki

ja tulisit lähelle ja varovasti

niin varovasti!

avaisit sydämen vaatteet.

Aulikki Oksanen

Mitä on tämä 

iltahämärän hetki?

Hienovaraisen

tuulenvireen hipaisu

lävistää sydämeni.

Eija Aromaa

 Pietarin laulu toivosta

Toivo on tähdissä,

toivo on maassa,

vanamon maljassa varjokkaassa.

Toivo on unissa kuultavissa,

niittyvillassa, 

hiutaleillassa,

toivo on siementen uumenissa.

Toivo on alkukodissa, meressä,

toivo on lempeiden eläinten saatossa,

toivo on sydänten kuumassa veressä,

toivo on huomisen kirkkaassa aatossa.

Toivo on hopeakylkikalassa,

toivo on vastaisen rakkauden valassa.

Kerätkää toivoa, kylväkää sitä.

Itäinen länteen, ja länteen itä!

Älkää pitäkö toivoa salassa.

Toivo on tummassa silkkijoessa

maiseman lävitse matavassa,

mustien lintujen  höyhenten noessa,

sumuhunnussa satavassa.

Toivo on alkukodissa, meressä,

toivo on sydänten kuumassa veressä.

Toivo on lempeiden eläinten saatossa,

toivo on huomisen kirkkaassa aatossa.

Toivo on hopeakylkikalassa,

toivo on vastaisen rakkauden valassa.

Älkää pitäkö toivoa salassa.

Kaarina Helakisa 

Ilo kuin auringonsäde pilvien raosta

monien harmaiden päivien jälkeen,

ilo kuin räystäsvesien laulu

talvipakkasten jälkeen,

ilo kuin muuttolinnun hullaantunut 

lento 

tulvaniittyjen yllä,

ilo kuin tuulen leikki

hiirenkorvakoivikossa,

ilo kuin ystävän askeleet porraspuulla

pitkän ikävän jälkeen.

Ehjä, kirkas, puhdas ilo.

Odottamatta ja ilman aihetta!

Mistä tämä lahja

kun olin jo ehtinyt unohtaa

että se on olemassa?

Jaksan taas taivaltaa

velvollisuuksien takkuisessa viidakossa

tämän lahjan kanssa.

Pitkään. Kevyemmin.

Maaria Leinonen

Ensimmäiset lokit

kirkuvat kalarannassa;

terva tuoksuu.

Joka kevät

tiaisen kolmirauta

ilahduttaa sydäntäni,

kirjoittaa insinööri

postikorttiin.

Joka päivä

Maanmittauskonttorin seinustalla

kasvaa pälvi.

Risto Rasa

Kodit kasvavat kodeiksi

Talo ei ole mitään.

Huone pelkkää tyhjää.

Muuta on koti.

Kodit kasvavat kodeiksi,

aikaa myöten.

Kun pihanurmen ratamonlehdet

tai asfalttipihan arat

kulottuneet korret

ovat tarttuneet sydämesi syrjään,

kun sydän on juurtunut

pohjaveteen saakka,

silloin olet kotona.

Kodit kasvavat kodeiksi 

huomaamatta.

Syysillassa lentävien lehtien lävitse.

Nukkuvan maiseman yli

valtavien pilvien lävitse.

Päivästä päivään, vuodesta vuoteen.

Pysyväisen lävitse.

Jonkin katseen,

jonkin kosketuksen lävitse.

Aamusta aamuun

tielle saattajan hyvästelyvilkutusten lävitse.

Oksakäden lävitse joka koputtaa ikkunaan

tyhjänä ja lehdettömänä, huurteessa ja lumisena,

nupuilla, kukassa ja lehtivänä

ja syksyisin omenat kämmenellään.

Myös talot juurtuvat

ja huoneet kasvavat versoja.

Myös talot kukkivat.

Myös talot varistavat siemeniä

kun ovat kasvaneet kodeiksi.

Ellen Niit

suom. Brita Polttila

Maailman pysyvyys, 1994

 Kevättä

Aallot solisevat. Tahtomattaan 

sydämeni myötä hyräilee.

Niinkuin puro pienen vesirattaan,

niin tuo laulu minut villitsee.

Kuplaa, poreilua, kaikkialla.

Vettä. Tuulta. Kiepun villinä.

- Järki harhaa puron rantamalla

soiden kevään pajupillinä.

Eila Kivikk'aho

Linnut ja pilvet

Lentävät, lentävät

maan yli, pään yli

linnut ja pilvet, laulut ja kuvat.

Ah, kenpä sais nuo

vapaat, kirkkaat

sävelet kiinni ja tuulentuvat!

Lentävät, lentävät

yön yli, työn yli

haaveiden hohtava saatto ja soitto,

lähellä, kaukana,

kuin sydänhelke,

kuin sinihanhien havina loitto.

Maan yli, pään yli...

Eivätkä kuule

kuinka jos kutsun: helmaani tulkaa!

Saan vain kaivata,

kaukaa katsoa

purppuranpilveä, hohtavaa sulkaa.

L. Onerva

Lumimaisema

Kun pilvet laahaavat raskasvatsaisina täynnä lunta, räntää,
mustiin koivunlatvoihin, keltaisille pelloille,
putoavaa harmautta,
silloin hyvin väkevää suomalaista punaista rakastan.
Rakastan talvikuuta,
korkealla keskellä taivasta valkoinen suuri talvikuu
leimahtelee pakkasessa kuin ukkonen
ja lainehtii hangilla.
Hankia rakastan, joissa syttyy sininen tuli ,
lumisalamia, hankien valkeita pakkas-salamia rakastan,
harmaata taivasta koko suomalaisella
lumenrakastaja-sydämelläni,
pakkasenrakastaja-järjelläni,
pimeän yön ja valkean kuun sydämelläni.
Rakastan lumimaisemia, joissa kaikki askeleeet ovat sinisiä,
sinisiä ketun ja harakan ja kansani jalanjäljet.

Helvi Hämäläinen  (1957)

Pantteri

Taukoamatta se kulkee ohitse tankojen

silmät niin väsyneinä - katse häilyen

kuin olisi olemassa vain tuhat kankoa

ja takaa tangon tuhannen puuttuisi maailma.

Askeleet, vahvat, notkeat 

- käyntinsä pehmeää

kuin pienimmistä pienintä 

se kiertää ympyrää.

Kuin tanssisi voimaa antain 

ympäri keskiön sen,

jonka sisällä puudutettuna 

viruu Tahto tahtojen.

Joskus avautuu äänettömästi 

verho pupillin

tuon tuokion aikana 

kuva sisäänpäin pääseekin.

Kiirii jäsenten läpi aavistus 

valppaudesta, eloisasta,

kunnes se - sydämen kohdalla

 - lakkaa olemasta.

Rainer Maria Rilke / Tahto tahtojen -valikoima runoja

suom. Eve Rehn 2001

Rantapolku

kesäsade

suomuina käsivarsilla

valo, ilo 

pisaroissa

♡

Ne kukkivat,

vaaleanpunaiset tulppaanit,

yöntumma sydän, meren tuoksu.

♡

Tänään varis lensi vaakkuen 

pilvettömällä taivaalla 

suuren männyn yli.

Mänty

heilutti oksiaan

ja savupiippu tuijotti

naama noessa

maailmankaikkeuden kirkkautta.

     Brita Polttila/ Ajan seinä on tuuli

Koivikko läikkyy aurinkoa

perhonenko lehahti? Vai lehti?

Varjo häivähti ruohikossa.

Brita Polttila

♡

Lumous

sinä, joka lennätät ja nostat,

läikytät sielua

kuin vettä,

älä koskaan katoa.

Aulikki Oksanen

♡

Ja kun kohta linnut

alkavat laulaa,

taivas valkenee,

kuu katoaa

enempää ei voi kukaan

saada,

vähempään ei pidä kenenkään

tyytyä.

Kai Nieminen

♡

Ajatuksissani metsän halki aukean reunaan,

siinä kohotin katseeni

ja läpi sydämen 

kesä.

Lassi Nummi

Niinkuin aalto uittaa aallon

yli valtameren,

niin selviydymme mekin 

toinen toistamme tukien.

Risto Rasa

Pitkä kuin tähtien välit

matka sydämestä sydämeen.

Kuitenkin 

kädenmitta riittäisi sillaksi. 

Anni Korpela

                                                                                

Minä rakastan tätä maata, 

se on karu ja kaunis niin.

Minä rakastan tätä maata

meren saarilta tunturiin.

Minä rakastan pohjoista maata,

kesän loistoa häikäisevää.

Sanoin kuvata en sitä saata,

sitä sydän vain ymmärtää.

Minä rakastan tätä maata,

syksyn hehkua kirpeää.

Minä rakastan tätä maata,

kun on sielussa routa ja jää.

Ja kun puhkeaa sinisiin tähtiin

kevään huumassa hohtava maa,

sitä unohda en mitä nähtiin,

tahdon kiitoksen kohottaa.

Minä rakastan tätä maata,

kädenjälkiä ihmisten.

Minä rakastan tätä maata,

ikiaikojen lauluja sen.

Minä rakastan hiljaista maata,

jossa soi metsän yksinäisyys,

ikihongissa laulava tuuli,

suven kirkkaus, yön hämäryys.

Anna-Mari Kaskinen