Kodit kasvavat kodeiksi
Talo ei ole mitään.
Huone pelkkää tyhjää.
Muuta on koti.
Kodit kasvavat kodeiksi,
aikaa myöten.
Kun pihanurmen ratamonlehdet
tai asfalttipihan arat
kulottuneet korret
ovat tarttuneet sydämesi syrjään,
kun sydän on juurtunut
pohjaveteen saakka,
silloin olet kotona.
Kodit kasvavat kodeiksi
huomaamatta.
Syysillassa lentävien lehtien lävitse.
Nukkuvan maiseman yli
valtavien pilvien lävitse.
Päivästä päivään, vuodesta vuoteen.
Pysyväisen lävitse.
Jonkin katseen,
jonkin kosketuksen lävitse.
Aamusta aamuun
tielle saattajan hyvästelyvilkutusten lävitse.
Oksakäden lävitse joka koputtaa ikkunaan
tyhjänä ja lehdettömänä, huurteessa ja lumisena,
nupuilla, kukassa ja lehtivänä
ja syksyisin omenat kämmenellään.
Myös talot juurtuvat
ja huoneet kasvavat versoja.
Myös talot kukkivat.
Myös talot varistavat siemeniä
kun ovat kasvaneet kodeiksi.
Ellen Niit
suom. Brita Polttila
Maailman pysyvyys, 1994
