Kulttuurijenkka
Kerran kun oltiin me kulttuurisakki
paiskittu töitä ja kiristetty vöitä,
niin silloin me yhdessä päätettiin,
että kulttuuripäiville mentäisiin.
No mitäpäs muuta kuin tuumasta toimeen,
hypättiin vain hattuun ja loikattiin loimeen,
setelit ne lompsahan sullottiin
ja Jyväskylää kohti me marssittiin,
Että kakkula rapsis ja hilipata hoi,
matka se alkoi ja laulu se soi.
Kulttuuri porotteli pintaan
ja uljuutta antoi se rintaan
että joo...
Kaupungissa nähtiin me patsaat ja taulut,
kuultiin me sinfoniat, oopperat ja laulut.
Taide-elämystä siinä ropsahti,
että ihan meiltä sydänjuuret loksahti.
Kulttuuria ymmärtämään kaikki ei yllä,
(eikä moni tosissaan yritäkään kyllä)
mutta sivistyneistö aina eeltä käy,
ja siellä takana ei vielä juuri ketään näy.
Että kakkula rapsis ja hilipata hoi,
aurinko paistaa ja laulu se soi.
Kulttuuri porottelee pintaan
ja uljuutta lykkää se rintaan
että joo...
Arvokaskin ohjelma on aina vihdoin loppu,
ja yleisölle muualle tullut oli hoppu,
oli Sibelius-viikot tiedossa
ja seminaarit luonnon helmassa.
Tämä se on ilo johon kaikki ei yllä,
(seikka joka monen pistää vakavaksi kyllä).
mutta parempi on sanojansa säästellä
eikä turhia ilmoille päästellä.
Että kakkula rapsis ja hilipata hoi,
matka on loppu eikä laulukaan soi.
Pettymys porottelee pintaan
ja väsymystä lykkää jo rintaan
että joo...
