Näytetään tekstit, joissa on tunniste kivi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kivi. Näytä kaikki tekstit

11/02/2024

Näre tässä, leppä tuossa, väpättävät lehdet. Risuja, sammalta joka paikassa,
kauttaaltaan, kivet ripoteltu miten sattuuu, puut sikin sokin, ei asemakaavaa,
järjestystä, menen laskuissa sekaisin. Seison kannolla kuin pylväspyhimys,
koti on jossain tuolla tai tuolla. Muisti tarvitsee paikan, ajatus jalat alleen.
  Enkä minä teiltä neuvoa kysy, te onnekkaat kohtalonne vangit, ymmärrän
liiankin hyvin, että kasvit eivät ota kantaa, ihan sama vaikka ämpärille
puhuisi, ei sano mitään. Ja hyvä niin, onkin jo ehtinyt ärsyttää irvistävät
kurpitsat, laulavat päivänkakkarat, tapa piirtää kasvot, suita puihin, sanoja
niihin suihin, jopa sadetta on ihminen verrannut itseensä, miten sade ylväänä
etenee äänensä sointi märissä korvissaan, kompastuu, menee nokilleen,
näkee lammikossa taivaan.

Anja Erämaja



11/05/2022

 

Suomalaissuku

Suomalaiset syntyvät järvistä ja kivistä,
he astuvat esiin lähteistä ja puroista.
Kivet maassa ovat heidän luittensa sukua.
He viettävät kuutamohäitä järvinaistensa kanssa,
kaislapalmikkoisten, sulkahiuksisten kanssa.
Suomalaiset naiset ovat sinisiä vesiä, järvinaisia,
linnunmunakuori on heidän luittensa sukua,
lumi on heidän ihana ihonsa,
kuutamo heidän silmänsä.
Heidän verensä ei ole ruusu,
heidän verensä ei ole pilvi eikä ruusu.
He synnyttävät kuunvaloa kolme päivää,
kolme päivää he pitävät kuutamoa vankinaan,
synnyttävät kuulle valon.
Heidän miehensä vapauttavat tähdet kun heitä haluttaa,
he omistavat kuun alttarin ja heillä on lintuarmeija.
Heillä on kurkiset pukimet.
He osaavat haukan hiljaisuuden
suomalaiset ja haukat ovat ääneti kylissä.
Haukkoja he lähettävät hakemaan sanoja kuusta,
kurjen he lähettävät hakemaan äänen pilvestä,
kimalaiset taitavat heidän kielensä
ja kyy heidän syntysanansa.
Suomalaiset rakentavat sankarinsa punaisista kivistä,
heidän sankarillaan on kuun tukka ja pilvien iho.
He somistavat jääkatedraaleja ja lumialttareita,
pitävät sormissaan pohjantähteä.
Suomalaisilla on jääyönsä, kolmen kuukauden pituinen,
silloin aurinko makaa heidän sinisilmäisen jäänaisensa 
ja muuttuu valkearuumiiseksi kuin he itse.
Kun järvinaisensa aukaisevat jääluomensa nukuttuaan
kuukausia morsiusuntaan, heillä on viheriansiniset silmät.
Tuhatsilmäiseksi muuttuvat he.
Maailmassa ei ole kansaa, joka olisi heidän sukulaisensa,
he ovat astuneet järvivaimojensa kohdusta kuin raakunkuoresta,
metsiensä miljoonista neulaisista ovat he syntyneet.
Kävyn suomusta voi lukea heidän sukunsa.
Suomalaiset eivät ole kenenkään sukua.

Helvi Hämäläinen