Kun laine

Kun laine koskettaa rantakiveä,

kun poutapääskyn siipi

piirtyy taivaansineen

tai käsi pysähtyy

arkipäiväin uurtamaan otsaan,

jotakin näkymätöntä tapahtuu.

Tutut näkymät

ovat jälleen avautuneet,

jotakin sulkeutunutta

on pyyhkäisty ihmisestä.

Vijo Kajava

Linnun kirkkaan laulun kuulen

jostain, etäältä aamuvarhain, kuulen,

vaikka en näe laulajaa,

mutta sävel

minussa jotain etäistä

joka hetki tavoittaa.

Lintu laulaa

siitä huolimatta että tiedän

jossain etäällä laulaa

minusta kauas jäänyt

toive,

entistä kirkkaammin,

entistä varmemmin:

etäinen toive, 

linnun laulu

nyt hetken yhdessä,

laulavat minussa.

Viljo Kajava

Minttumaria Ukkonen

♡

Onnen lintu

lentää lentämistään 

ja tekee 

pesänsä ilmaan

Tommy Tabermann/ Ihme nimeltä me

♡

Kun olin hyvin pieni niin järvi oli sininen,

ja rannan kivet lämpöiset.

Kun olin hyvin pieni

äidin käsìvarsi tuoksui aamulta,

kun olin hyvin pieni

unesta uneen kävelin,

nelijalkainen.

Viljo Kajava

"Leveäharteinen kaupunki hengittää aamun keuhkoihinsa ja aloittaa uuden aikakauden"

Tampereen Kivikirjasto/Viljo Kajava

***

Kaupunki meren äärellä

Kaupunki meren äärellä.

Kaupunki vuorten välissä.

Aurinkoinen kaupunki

jonka virrat lävistävät,

kuin monikärkinen atrain

- jonka virrat virvoittavat eloon

kuin hyväilevät sormet.

Sisämeren poukamaan saapuu laiva.

Ohitsemme liukuvat saaret

mäntyihoiset, kallioraajaiset.

Kukkulan laelta avautuu näkymä:

talojen meri, taustalla 

vuoria, joissakin sivulla

horisontin taipuisa melodia.

Miten sijoittaisin tähän aamuun,

tähän lauluun

tämän kaupungin nimen.

Yritän sanoa sen hiljaa.

Yritän olla

kuin en kuulisi. Hiroshima.

Lassi Nummi 

Kevätsade pisaroi läpi savupilven

tehdaskaupungin puistoon.

Lehmuksenlehtien piemet kitarat virittyivät tässä sateessa

helistäkseen

tämän sateisen aamun sävelmän

jonakin toisena aamuna

puiston käytävää kulkevan

raskaitten hartioitten painamaan ihmisen korvaan

ja hänen lävitseen.

Sirkatko sirittivät näin varhain keväällä ruohikossa

vai oliko sateessa luomisaamun ensi hetkien musiikin alkutapailua?

Viljo Kajava/Tampereen runot

Aikamme saxofonilaulu on 

pyhä.

♡

Jazz - aikamme ruman 

romantiikkaa.

♡

Motoksi sopii:

Voidaan sovittaa saksofonille,

pianolle ja hyvälle tenorille.

♡

MATKALLA

Tehtaita, taloja,

tolppia, latoja,

aita ja oja

seuraavat junaa.

Se kun kulkevi lujaa

Suomen Manchesteriin.

Tulisit Suomeen!

Tulisit lopultakin ylitse meren ja maan.

Katso minua maatani vasten,

maatani, vilvasta maisemaa.

Katso minua koivuja vasten,

koivuja tuulessa, silmuissaan.

Katso minua metsiä vasten,

raskaita, vihreitä, puhtaita vasten,

katso vesiä vasten,

kallioiden välissä, metsien sylissä,

kaupunkien kyljissä avautuvia.

Katso lumipälviä ja lumikelloja

ja sinivuokkoa varhain huhtikuussa.

Tulisit Suomeen

ennenkuin katselen maata

leposijana, kotina, sylinä.

Ennenkuin väsyn uneksimaan maasta,

josta en saa askelen alaa,

en runoilijalle en kansalle,

en naiselle

joka tahtoo istuttaa kukkia

kylmillä käsillään 

valkoisilla, ikävöivillä käsillään.

Tulisit Suomeen

tulisit kaupunkiini

ja näkisit köyhät ja ahdistuneet

valkeassa kaupungissa.

Ja työttömät metsämiehet laajalla

puun, puun, kohisevan puun maassa.

Lainaamme mökkiläisen veneen -

hän vuokraa perunamaansa

silmänkantamattomalta vihreältä yhtiöltä.

Sen sylissä ovat erämaajärvet.

Katso minua lahoavaa rantaa vasten.

Puut kaatuvat veteen,

ja kihokit käpertyvät sammalrungolla.

Katso väsyneitä jalkojani

suopursuvaahtoa vasten.

Väkevänä se tuoksuu ja suo

on jo muuraimentietoa täynnä.

Katso minua maatani vasten

katso silmillä,

jotka etelän vuorilla

minulle loistivat -

minulle tai ohitse -

loistivat!

Minä sen näin ja minua vasten

kaartukoon maani kuin mies,

joka minulle kuuluu.

Vaikka aika ruhjoisi,

naava minun hiuksillani

kuusien vanhuuteen liittyisi.

Anja Vammelvuo

***

Marraskuu heittää harmaan viluvaippansa

kaupungin harteille

Kosken lämmin hengitys nousee jäätävään ilmaan:

tehdaskaupungin yö

ja sen himmeät valot

Linnunradan alla.

Viljo Kajava

Kuura ruohikossa

niin kireän kirkas 

että soi.

Viljo Kajava

Kun aurinko painui

metsän rosoisten latvojen taa

kotilahden kaidasta

hopeisesta soittimesta

kuultiin

pienten laineitten hiljainen

sonatiini.

Viljo Kajava

On valkoisia pisaroita

ilma tulvillaan.

Kimaltava lumimatto

peittää koko maan.

Tuhansina pisteinä

lumi säkenöi.

Pehmeästi punatulkku

lumirumpuun löi.

Hiljaisina sävelinä

lumi laskeutuu.

Piiloon lumipeiton alle

kesä unohtuu.

Pienet kirkkaat ajatukset

lumilintusina

ihmisiä koskettavat

salaa, hiljaisina.

Hiljaa, hiljaa lumilaulut

sydämissä soivat,

kun nuo pienet hiutaleet

taivaan maahan toivat. 

Pia Perkiö

♡

Joulukuun maisema: 

lintuja lyhteissä, 

lumisissa puissa. 

Joulukuun sanoma : 

valo, rauha, 

rakkaus. 

Maria Alstedt

*

Saapui jälleen joulu jokavuotinen, 

pantiin jalkaan kuusi vanhamuotinen, 

ripustettiin omenat ja tähdet oksiin kiikkumaan, 

pantiin parhaat tunteet sydämessä liikkumaan. 

Toivotettiin "hyvät joulut" joulukorteilla, 

varustettiin pöytä juhlasorteilla, 

lahjat laitettiin ja kääröt lakkapäiset annettiin, 

joulu-ukon alle vanha palli kannettiin. 

Saapui joulu, tuli hyvä tahto niin kuin tilaten, 

hyvä tahto, jota arki käsittelee pilaten. 

Siispä: arkenakin joskus vanhaa Aatamia puistakaa, 

"ihminen on sisällänsä aivan hyvä", muistakaa! 

Enemmän vain ylimalkaa ymmärrystä aivoihin, 

enemmän laastaria lähimmäisen vaivoihin! 

Enemmän totuutta ja seurusteluun - rauhantahtoa, 

vähemmän: juhlatyyliin, runouden vahtoa! 

Siinä on taas joulu, meille koittanut, 

siinä ihminenkin, arjen voittanut. 

Vielä rakennetaan juhla kesken pimeyttä Valolle, 

"Hyvät joulut" meiltä teille, naapurinkin talolle. 

Viljo Kajava