Näytetään tekstit, joissa on tunniste syyskuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syyskuu. Näytä kaikki tekstit

12/11/2023

 Tammikuusta joulukuuhun

Jos olet syntynyt tammikuussa,
niin vilkuta minulle tassulla.
Minäpä silloin sinulle vastaan synttärirunolla hassulla:
Karhun pyöreä, pullea pää
onnenrunoja räpättää.

*

Jos olet syntynyt helmikuussa,
on sinulla varmasti lunta suussa,
Laulava koira näin visersi
ja tuostapa tulikin mieleeni:
Lumesta - kautta karhunkallon -
pyöritän sinulle onnenpallon.

*

Jos olet syntynyt maaliskuussa
olet jo lapsonen kevään.
Minäpä sinulle leiponut olen
maistuvan synttärievään.
Tämä on aivan höppänä juttu:
kakkua kantaa karvainen tuttu.

*

Jos olet syntynyt huhtikuussa
saat nurkkaan heittää rukkaset.
Syntymäpäiväsi kunniaksi 
tuon kevään ensikukkaset.
Lumen alta reunasta pellon
poimin sinulle lumikellon.

*

Jos olet syntynyt toukokuussa
saat varmasti lahjaksi pajupillin.
Sillä kun soitat veisun villin,
niin Uppis nauraa kihertää.
Jo niityt, kunnaat vihertää.
On hurjan, hurjan muhkeaa
kun lehdet puihin puhkeaa.

*
Jos olet syntynyt kesäkuussa
on kesän ihanuus edessä.
Syntymäpäiväsi viettää saatat
polskien rannan vedessä.
On uimisen ilo ehjä ja aito,
sen päälle maistuu mansikkamaito.

*
Jos olet syntynyt heinäkuussa
tule kanssani keinumaan.
Pihakeinussa koivun alla
hurjan hurjasti keinutaan.
Masunpohja kutisee
ja tassut vauhdissa tutisee.

*
Jos olet syntynyt elokuussa
niin käymme sieniretkellä.
Iltapäivällä, sadesäällä,
sopivalla hetkellä.
Sienisäkkiin saalis voita:
rouskuja ja haperoita. 

 *

Jos olet syntynyt syksyn kuussa,
niin killut ja keikut omenapuussa.
Poskillasi on ompun puna,
tuotapa katselen lumottuna.
Mitä sinä sanot, jos luoksesi laukkaan
ja punaista poskea haukkaan?

*

Jos olet syntynyt lokakuussa,
saat lahjaksi taivaan tähdet.
Saat lahjaksi kirpeän syksyn sään
ja järven pintaa peittävän jään,
kun aamulla ulos lähdet.
Muistathan: on uusi jää
hirmu, hirmu pettävää!

*

Jos olet syntynyt marraskuussa,
olet skorpioni tai jousimies.
Näin nyt tarinoi Uppo-Nalle,
joka kaiken taivaan merkeistä ties.
Eivätkä menneet sen puuhat pommiin,
kun se ryhtyi horoskooppihommiin.

*
Jos olet syntynyt joulukuussa,
niin elämä sinulle onnea tuhlaa,
kun syntymäpäiväsi lisäksi
voit viettää joulun juhlaa,
ja päästäkseen mukaan juhlien lukuun
myös luonto pukeutuuu juhlapukuun.

Elina Karjalainen
Uppo-Nallen ystäväkirja 1982


08/10/2022

Oodi koiralle

Koira kysyy minulta
enkä minä vastaa.
Se hypähtää, juoksee pitkin piennarta ja kysyy
sanattomasti
ja sen silmät
ovat kaksi kosteaa kysymystä, kaksi märkää
liekkiä jotka pyystävät vastausta
enkä minä vastaa,
en vastaa koska
en tiedä, en mahda mitään.

Avarilla vainiomailla  me kuljemme,
mies ja koira.

Lehdet hehkuvat,
kuin joku
olisi suudellut niitä,
jokaista erikseen,
maasta kohoavat
kaikki ilmoille
pienet planetaarionsa,
lehvistöjen yötaivaat,
ymmyrkäiset ja vihreät,
ja me kuljemme, mies ja koira,
nuuhkien maailmaa, apilaa kahistellen
Chilen vainioilla,
syyskuun kirkkaiden sormien lomissa.

Koira pysähtelee,
ajelee mehiläisiä,
hypähtää läikähtävään lätäkköön,
kuuntelee kaukaista kaukaisempia
koiranhaukkuja,
lirauttaa kiven juureen
ja tuo minulle kuononpäänsä,
tuo sen minulle kuin lahjan.
Siinä piilee sen hellä raikkaus,
sen kautta sen hellyys puhuu,
ja noin se kysyy
kahdella silmällään
miksi on päivä, miksi tulee yö,
miksei kevät
tuonut korissaan
mitään
harhaileville koirille
paitsi hyödyttömiä kukkia,
kukkia, kukkia ja kukkia.
Niin kyselee
koira 
enkä minä vastaa.

Vaellamme,
mies ja koira joita yhdistää
vihreä aamu
ja mieltä kiihdyttävä tyhjä yksinäisyys
jossa vain me
olemme olemassa,
tämä kasteisen koiran
ja metsärunoilijan ykseys,
sillä lymyileviä lintuja
ja salaisia kukkia ei ole olemassa

kahdelle kaverukselle,
kahdelle metsästyskumppanille:
on vain viserrystrillejä ja tuoksua,
maailma joka yö
on tislaillut kosteaksi,
vihreä tunneli ja sen päässä
niitty,
appelsiinintuoksuisen ilman humaus,
juuristojen supina,
elämä joka kulkee jalan,
hengittää, kasvaa,
ja yliaikainen ystävyys,
onni
olla koira ja olla ihminen
yhtyneenä
yhdeksi eläimeksi
joka kulkee liikutellen
kuutta jalkaa
ja yhtä kasteenkosteaa
häntää.

Pablo Neruda
suom. Pentti Saaritsa 1972

01/03/2020

Puut luovuttavat syyskuun taakan
ja katsovat etäisyyksiin;
oi selvänäköisyyttä.
Valoa, tumma metsä, autius,
ja kaiken alla pohjaton ikävyys.
Siis unohtakaamme, käykäämme kevyesti
läpi outojen aikojen, vaihtuvan hämärän,
syyspäivien havisevain ja tuntevan metsän
surua moittimatta. Se on meidän, ja yhä lämmin.

Eeva-Liisa Manner
Minne aamut menevät

Vihreä aamu lankeaa alas puista,
puiden lehtien läpi, linnut pudottavat laulunsa
puiden lehtien läpi.
Aamut putoavat, linnut, laulut,
sateet satavat; pilvet, taivaan paimentolaiset
hajoavat tuuleen.
Vauodenajat kääntyvät, syksy
kulkee korjuuvaunulla ohi
läpi hiljaisten laaksojen.
Talvi avaa vaippansa, peittää peltojen ruudut.

Eeva-Liisa Manner