ISIJÄNNITE

Kaikkein kauheinta on olla isä.

Luotettavana kuin soodapussin alimmainen kide.

Uskottavana kuin marsalkka  Mannerheim

mansikkamaan laidassa.

Olla happoa kuin natsi,

viiliä kuin kulttuuriministeri.

Kärsivällisyys viritettynä

kuin kuudesti laukeava slipoveri.

Kauheaa purjehtia maailmaa ympäri 

kylpyammeensa kuohuissa,

kun tulee Titanic vastaan.

Ja naiset! Te vain rakastatte

kun pitäisi lyödä kirveellä!

Tietäkää, ettei mikään järkytä

huoneiston tasapainoa niin arvaamattomasti

kuin aito ja peruuttamaton,

happosateissa ja lapsivesissä huuhtoutunut

miespuolinen isä!

Arjen isiintymä, isikuvallinen  isä.

Varoittava isimerkki!

Isimerkillinen mies. Isimies.

Isisopimuksen tehnyt isinahka.

Isineellistetty isioikeus.

Isisuomalainen isitaistelija.

Itsestään sulkeutuva isite. Isipappi. Isikko.

Vieras isine kurkussa. Tämä tämä

isillä oleva tapaus!

Entä äiti? Te isitätte.

No, äiti, äiti...

aina painonsa verran höyheniä,

selluliittia,

vastuuta ja vakavia pyrkimyksiä.

Mutta isä,

isä painaa aina yhtä paljon kuin vaaka.

Ilpo Tiihonen

Pidän paikoista

joissa saa vain olla

joissa ei tarvitse

näyttää tai näytellä,

ei hyysätä tai hyssytellä.

Pidän paikoista

joissa on lupa huilata

vaikkei olekaan lopen uupunut,

joissa voi puhella hölmöjä

tai väitellä viisaasti.

Voi ajatella samoin

tai nähdä aivan muuta.

Sellaisista paikoista minä pidän

sillä niissä näyttää

viihtyvän hyvin myös armo.

Elina Salminen/Kesken

Koska tahansa

voi tulla mieleen kaunis muisto,

jotakin mitä ei ole ajatellut

moniin aikoihin.

Maalla me kuljemme tietä

ŕiivimme tienvieren heiniä

arvuutellen jäääkö sormien

väliin kukko vai kana.

Risto Rasa

Linnut eivät marraskuussa juuri enää liiku.

Tulee kuivaa ja hiljaista,

paljailla puilla on oranssit reunat.

Uimarannan hiekka on kuin hiillos,

jota pitkin kiipeilytelineet kipittävät.

Juhani Ahvenjärvi

Hymyilet

aivan äkkiä

niin kuin hymyillään

silloin kun oikeasti hymyillään,

ilman syytä,

niin kuin sanotaan.

Yksikään hymy ei synny syyttä.

Hymy on sielun ainoa tapa

olla hetken näkyvillä

niin ettemme menettäisi uskoamme

sen kaikkivoipaisuuteen.

Hymyilet,

jotta minäkin

paljastaisin sinulle

oman sieluni.

Tommy Tabermann

Puut kantavat valoa,

mutta hiljaisuus kevyt lintu

liitää vesiä pitkin.

Puut kantavat valoa,

mutta harmaa siipi jo viistää vettä ja taivasta,

hiljaisuus, kevyt lintu,

asettuu puihin ja sytyttää pesänsä,

tulena valo nousee taivasta kohti

eikä kukaan voi kantaa sydäntänsä

kevyesti, koska kauneus on rakastamista

koska kauneus on tuskallista

niin kuin linnun ainoa laulu.

Kirsi Kunnas

Mieli on edelleen 

kuin kova musta räystäs johon

lyö päänsä aina kun aikoo ajatella,

juuri nyt on huojennus tuntea

ensimmäisen kevätpäivän kevyt

mutta havaittava siivenisku

kohmeisessa sydänalassa.

Ilo kuin komerosta löytyneet

vanhat samettihousut

jotka mahtuvat yhä.

Huojennus huomata:

taskut ovat ehjät, vetoketju ehjä

ja kuosi niin ikuinen

kuin anatomia itse.

Ei kaikki ole mennyttä,

kaikki on myös tulevaa.

Saman faktan veljeni varis

raakkuen vahvistaa.

Pentti Saaritsa

 Tien selällä

Vanhat naiset ne täällä kukkivat, tanssivat

tien selkärankaa pitkin,

tien mutkittelevaa skolioosirankaa,

naisilla on sukat makkaralla,

hiukset kiharalla,

haaveet hukassa kuin setelit ja muut paperit,

kasvoilla tähtikartta.

He nauravat. Ei heleää

vaan karheaa naurua.

He koristelevat terälehdillään

tiet ja kujat joita pitkin kulkevat.

Vanhan kaupungin kujat,

vanhan rakkauden tuoksu.

Se säilyy heissä, ei härskiinny,

heidän kasvonsa tulevat iän uurteista esiin,

ja he nauravat,
väkevät, tummat sireeninkukat.

Tittamari Marttinen

Rakkausmatkat, 2005

Hyvästi

on tullut tienhaaran

julma hetki

Kuka kulkee kuun tietä

ketä vievät varjot

Kuka kulkee polkua

ja kuka joukon mukana

Hyvästi

Yksi on täynnä odotusta

uudesta ja ihmeellisestä

toinen pyyhkii kyyneltä

joka ei ole helpolla talttuva

Kolmas ei vielä  ymmärrä

miten suuresta puhutaan

kun puhutaan lopullisesta

Hyvästi

tiet erkanevat

äänet kaikkoavat

tuuli ja aika pyyhkii askelten jäljet

Hyvästi liittäkäämme 

kätemme yhďessä yhteen

vielä tämän viimeisen kerran

ennen kuin tähti putoaa.

Tommy Tabermann

Pilvi on levittäytynyt taivaalle kuin

enkelin siipi. Aurinko meni mailleen.

Vain heikko punerrus pilven

reunassa muistuttaa päivästä,

jota ei enää ole.

K. Yrjönheiķki

Levottomasti liikkuu

joulukuusi

parvekkeella

tammikuun tuulessa.

Kiihkeästi pimeys

syleilee valon kantajaa.

☆

Yön tullen syttyvät juhlavalot.

☆

tammikuun viimassa

hetken humisi kevät

Lassi Nummi

ilolla on voima

mitä millään tunnetulla alkuaineella ei ole

se läpäisee kivun sementin ja alkuliman

Kaarina Valoaalto

Me elämme iloisia ja

onnellisia aikoja kohti

näemme vielä kerran

kukkien kujanjuoksun

päivänkakkaroiden paisteeseen

nukahdamme, unikkojen

tuoksuun.

Jukka Vieno

Minä haluaisin

minä haluaisin

veistää menneistä laivan

Minä haluaisin 

tehdä murheista purjeen

ja puhaltaa

ja puhaltaa

Minä haluaisin

haluaisin

Älä pelkää kyyneleitä

sydämellä on harhateitä

Älä pelkää rikkomista

untuva on kuoren alla

Sillä rakkaus on työtä

sillä rakkaus on työtä

Onni ei tule odottamalla

eikä se antaudu ahneudelle

Onni ei pysy pakottamalla

eikä se elä ruokkimatta

Sillä vapaus on meissä

sillä vapaus on meissä

Minä haluaisin

haluaisin

minä haluaisin

veistää menneistä laivan

Minä haluaisin

tehdä murheista purjeen

ja puhaltaa

ja puhaltaa

Tommy Tabermann, Runot 1970 - 2010

Jos voisin jäädä tähän, 

kun kaikkialla soi, 

kun niitty usvan alla 

hiljaa unelmoi. 

Jos voisin jäädä tähän, 

kun laulaa kesäyö, 

kun tuoksuu tuore heinä 

ja uinuu tuulen työ. 

Ja vaikka en voi jäädä, 

se kaikki minuun jää, 

yökehrääjän ääni 

ja kaislan hento pää. 

 Anna-Mari Kaskinen

 Tähdet

Yön tullen

minä seison portailla

kuuntelemassa,

tähdet parveilevat

puutarhassa

ja minä seison pimeässä.

Kuule,

tähti putosi

helähtäen!

Älä astu ruohikolle paljain

jaloin:

puutarhani on sirpaleita

täynnä.

Edith Södergran

Ja vaikka se oli vain pieni tuikku,

huokui sen lempeä, punainen hehku koko metsän läpi.

Tove Jansson/Taikatalvi

 

Hiljaisuus, vastasatanut lumi lävitseni

Minä sain, iltataivaan sinisuukon sain.

Leif Färding

Sinisen silmän kultainen katse, aurinko

puunrunkojen takaa

pakkaspäivänä.

Jukka Vieno

Räntää ja pakkasta. Hämärässä

                            hopeametsä.

Jukka Vieno

Maailman tuulet 

eivät meitä kaada,

myrskyssä emme murru!

Tuuli tyyntyy

myrsky menee ohitse

ja me tulemme vahvemmiksi,

kestämme yhdessä

seuraavankin myrskyn 

ja paahteen.

Pia Perkiö

 VIESTINTÄVÄLINEVIISU

Mikä maailmassa on totta, mikä mielikuvitusta?

Ei maailma ole valkoinen, ei, eikä ole musta.

Siis nyt tiedotusvälineitä pohdimme,

niin paljon me kerromme kuin tohdimme.

Siitä koituu ihmiselle hyötyä ja huvia,

kun radiota kuuntelee ja katsoo tv-kuvia,

ja uutiskatsaus saattaa olla mainio

tietojen ja tosiseikkain vainio.

Näytelmät ja kuunnelmat on keksittyjä aivan,

ja tekijät on usein nähneet aika suuren vaivan.

Jotkut näytelmät ne ainoastaan viihtyttää,

monet hyvätkin taas joitakuita kiihdyttää.

Joku ohjelma voi olla ihan selvä dokumentti,

voi siitä olla totta vaikka ihan joka sentti.

Joskus jutuissa on totisia sotia

ja ihmisiä, joilla ei oo kotia.

Näihin pitää suhtautua sangen vakavasti

ja katsella ne tarkkaavasti ihan loppuun asti.

Onhan typerää jos telkkari soi yhtaikaa

kun radiosta tangon taikaa raikaa.

On kirjat sekä sadut aikamoista huvitusta,

ja monet hauskan kirjailijan mielikuvitusta.

Ei siis sadut ole pikkulasten puijausta,

mutta moni lehti on pelkkää huijausta.

Ihmiset ne itsellensä jymylehden ostaa,

jos kansikuvan missi voittaa, sankari se kostaa.

ja nuo mainospalat - kas kummaa vaan! -

meidät painostaa rahat hummaammaan.

On lehdissä myös uutisia sekä pakinoita,

monta hyvää tiedonjyvää saa kun lukee noita

sekä lukiessaan itsekseen tuumailee,

mikä totta on ja mikä vain nyt huumailee.

Jännäreissä heiluu usein pyssy sekä puukko,

lemmenleffan kohokohta halaus on ja suukko,

mutta totta se ei ole, ei!

Meitä narrattiin taas kai, helei!

Mikä maailmassa on totta, mikä mielikuvitust?

Ei maailma ole valkoinen, ei, eikä ole musta.

Näin siis tiedotusvälineitä pohdimme.

Niiin paljon me kerroimme kuin tohdimme.

Kaarina Helakisa

Lävitse silmieni lintu lensi,

lävitse sydämeni laulu sen.

Ja tuulen hevoslauma,

vaahtosuinen,

laukkaa yli meren, säkenöi

kavioitten kulta.

Lammaskatras taivaan lakeen kiitää

temmeltää

ja pöllähtää kultapilvi

kukkasiin. Hahtuvat

merenneidot, metsänneidot,

kuun ja pilven neidot

ja havahtuu maan nainen nousten

sokaistunein silmin.

Lävitse silmieni lintu lensi,

lävitse sydämeni laulu sen.

Kirsi Kunnas

Myrskyn silmässä kevyt untuva

Myrskyn silmässä kevyt untuva,

utua pilven seinä

keinut korsi

huojut heinä,

irtoaa hauras tuokio

rauhalta tuntuva.

Kirsi Kunnas