miten kaikki muuttui

mistä ensimmäinen käärme

oliko se

se yksi ilta

väärä ilme

myöhästyminen

mistä ensimmäinen käärme

sano sinä

minä en tiedä

Arno Kotro

 TÄMÄ ILTA

Oksilta varisee kelta,

kuu leviää

kahisten ruoholle,

ilta on tullut

lehmusten kujaa,

tämä ilta

lähempänä kuin eilinen.

Jyri Schreck

 Kynä

Tänään

kyyhkysenharmaana iltana

kaukana sodista ja vankiloista

maanpaosta ja noitavainoista

istun huoneessani ja kirjoitan runoa.

On lohdullista katsoa maansa sinistä taivasta

ja pientä kynää pöydälläni.

Mikä uhka pienessä kynässä

kun tyrannit hallitsevat.

Mikä uhka pienessä luodissa

kun kenraalit päättävät maan asioista.

Kynä ja luoti

lyijyä molemmat

mutta mikä uhka pienessä kynässä.

Lassi Sinkkonen

Ja niin ovat toiset meistä vaivoja, jotka tulevat vastaan ilman ajanvarausta.

Ja niin ovat toiset meistä alipalkattuja, toiset kuin pehmeäanturaisia

alpakoita, eivät jätä jälkiä maastoon, kiirettä pidä.

Ja niin ovat toiset meistä levää, kallioon kiinni kasvanutta partaa, hiljaisia

huljuttelijoita, ja toiset ylityöllistettyjä, kuin yöhyönteisiä, tai käteviä

matkatavaroita, mahtuvat istuimen alle.

Ja niin kuulin monta vuotta, väärin, luulin: ihmisen osa on yksin kolhunsa

kestää, sohjossa talsia, illoin haikailla aurinkorantoja, salsaa, litsejä,

mangoja, vermuttia, lasi valkkaria.

Ja niin kuuluin minäkin joukkoon, väärinkäsittäjät, yksinkärsijät, yskää ja

särkyä, selkä suri, paita ei auttanut, elämäni ompeleet, hiukset hajan,

hengetön pitänyt suortuvia kasassa.

Anja Erämaja

Samat varvut, vähemmän mustikoita.

Anja Erämaja

 Niin lämmin ilta

Aurinko palaa pohjaan,

taivaanrannassa kultainen savuvana.

Niin lämmin ilta.

Hyttyset kiehuvat yli.

Arto Melleri

Ovi ystävän tulla

päiviä valitsematta:

juhlamielellä

ilon kukkia kantaen

pimeänä iltana

kivun sanojen kanssa

harmaana aamuna hymyttömänä

sanoja vailla

vaikenemaan.

Sitä varten ystävä olemassa.

Ovi auki ehdoitta tulla

päiviä valitsematta.

Maaria Leinonen

Sitä, mitä kaipaamme

emme menetä koskaan

Sitä, jota rakastamme

kaipaamme aina

Emme menetä koskaan sitä,

mitä rakastamme

Sitä, jota rakastamme 

rakastamme aina.

Claes Andersson

Ja päivä nytkähti eteenpäin kuin bussi, se lähti pysäkiltä kohti seuraavaa. 

Ihmiset heilahtivat vähän.

Anja Erämaja

AIKA

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä:

Kun aamua odotan, puoless' onpi jo päivä,

kun puolehen odotan, ehtivi kohta jo ilta;

vaan illoin siintävi silmiin aamuinen taivas.

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä.

J. H. Erkko

             ~

Pysäkillä valo helisee

      puitten pihkalehdillä

bussin ikkunasta tuijotamme kaikin

      tienpuolen valkoista päärmettä:

                                  vuokot kukkivat

korkealla korkealla

           liukuvat linnut sinistä mäkeä

Aulikki Oksanen

 

Hiljaisuus, vastasatanut lumi lävitseni

Minä sain, iltataivaan sinisuukon sain.

Leif Färding

Sinisen silmän kultainen katse, aurinko

puunrunkojen takaa

pakkaspäivänä.

Jukka Vieno

Räntää ja pakkasta. Hämärässä

                            hopeametsä.

Jukka Vieno

MYÖHÄÄN

Ilta kahlaa puihin,

tiheiköstä lintu

kiitää kylmän halki,

mustia neulasia varisee

yöntäysi.

TÄMÄ ILTA

Oksilta varisee kelta,

kuu leviää

kahisten ruoholle,

ilta on tullut

lehmusten kujaa,

tämä ilta

lähempää kuin eilinen.

Jyri Schreck

 A B

Kissani on ainutlaatuinen ja bisarri kuin 

A ja B

sillä se on ainoastaan aniharvoin ahdasmielinen,

muutoin aina antelias, aurinkoinn,

avoin, ahkera ja avarakatseinen.

Se ei bingoa eikä autoile

vaan käyttää aikansa

astronomian ja biologian arvoitusten aprikoimiseen.

Se ahmii antaumuksella

ankeriaita, ananasta ja artisokkaa,

borssia, blinejä ja banaaneja.

Se muutti aamulla Ahvenaisista Bemböleen

ja sen nimi on Amanda B. Blrenius.

Kaarina Helakisa

C D E

Kissani ovat Chaplinmaisia -

dramaattisia ja eriskummallisia kuin

C, D ja E

sillä ne esiintyvät enimmäkseen elegantisti,

eivät ole ensinkään epähienoja,

vaan tanssivat cancania

ynnä esittävät duettoja erittäin enkelimäisesti.

Niiden nimet ovat Cicero ja Desire Ellonen.

Ne ovat eilisestä elelleet Etelä-Espoossa

Cygnaeuksenkadun ja Döbelninkujan kulmassa.

Eväikseen ne etsivät etenkin

donitseja ja eskimopuikkoja.

Ne juovat colaa, cocktaileja, drinkkejä ja etikkaa.

Erikoisempia eläimiä en tunne.

F G H

Kissani on fiini, galantti ja hurmaava kuin

F, G ja H

sillä se asuu Forssan Grammarintiellä hienoston hoivissa.

Se on fiksu, ja se on gentlemanni.

Harvakseltaan se on hieman haikea ja haaveellinen.

Forelleja, greippejä ja haukia se hotkii halukkaasti,

freesioita, georgiineja ja hyasintteja hoitaa hartaasti.

Filosofiaa ja filateliaa,

gastronomiaa ja hortonomiaa se huvikseen harrastelee.

Se fileoi ja friteeraa,

grillaa ja gratinoi,

halstraa ja hilloaa,

ja sen hupaisa nimi on Figaro G. Hidalgo.

I ja J

Kissani on inhimillinen ja järkevä kuin

I ja J

sillä se on ihastuttavan iloinen, itsenäinen ja jalo.

Ilmiömäisiä ideoita

juolahtaa sen mieleen jokseenkin jatkuvasti,

se on juoheva jutuissaan

ja jorisee vain joskus joutavia.

Sen nimi on Isaskar Jeremias Jantunen,

ja se asuu joko itsekseen Ikaalisissa

tai Joroisissa joidenkuiden joukossa.

Innoissaan se jäystää

janssoninkiusausta, jäätelöä ja juolukoita

ja juo inkiväärijuomaa ja jasmiiniteetä

illalla joka joulukuussa.

K

Kissani ovat korvaamattomia kuin

K

koska ne kunnioittavat kovasti kirjoja,

kuuntelevat kernaasti konsertteja ja katselevat kuvia.

Ne ovat kuin ovatkin

kursailemattoman kiinnostuneita kulttuurista.

Ne ovat kohteliaita ja kavahtavat kataluutta.

Niitä kutsutaan Kalleksi ja Katariinaksi.

Kaiken kukkuraksi ne ovat kotiutuneet Kalajoelta Korsoon.

Kaikkiruokaiset kattini kestitsevät toisiansa

kernaammin korvasienikohokkaalla kuin karamelleilla,

kaviaarilla kernaammin kuin kuumilla koirilla.

Keskinkertaisuus on kahdesta kissastani

kerta kaikkiaan kaukana.

L

Kissani on loistava kuin 

L

vaikka se on lakkaamatta luulosairas,

lauantaisin lähes löylynlyömä.

Se on lisäksi laittamattoman laiska, lihava ja lahjaton,

ja sen nimi on Lyydia.

Sen lempiruokaa ovat lipeäkala ja laskiaispullat,

ja se latkii lautaselta lämmintä lehmänmaitoa.

Tunnen lukkarinrakkautta Lyydiaa kohtaan,

koska se on lupsakka, liikuttava ja liiankin lempeä

eikä laske luikuria lainkaan.

M

Kissani on mainio kuin

M

Miksi? Koska sillä on

maatiaiskissan moitteeton mielenlaatu.

Se ei mielistele, mutta muikistelee,

eikä se marise, milloin miukuu ja maukuu minulle.

Sen nimi on Maija Meikäläinen,

ja se mutustelee mielellään mansikoita ja makkaraa,

mustekalaa ja mateenmätiä.

Se majailee monossa Merimaskun matkustajakodissa.

Mirrini ei ole mikään moukka.

N

Kissani on nerokas kuin

N

Näet neuvotteluissa se nukkuu,

ja niuhottajille ja napisijoille se naureskelee.

Se on nuhteeton, muttei naisellinen nirppanokka,

nokkela, muttei nenäkäs.

Se nauttii nokkosperhosista niityllä,

se napostelee nahkiaisia, nakkeja ja näkkileipää

ja juo nektaria.

Sen nimi on Nikolai

ja se asuu nykyään Nokialla.

O

Kissani ovat odottamattomia kuin 

O

koska ovat onnistuneet ostamaan

omakotitalon Onkiniemeltä

ja ohittavat oppineisuudessa opettajatkin,

joskin ne ovat omituisen oikukkaita olentoja.

Ounastelen niiden osaavan onkia oivallisesti

ja laulaa oikeaoppisia oodeja.

Niiden nimet ovat Onni, Otto ja Oskari.

Ne ostavat osuuskaupasta ostereita ja omenahilloa

ja syövät ohukaisia ja omeletteja

olematta koskaan oikein onnellisia.

PQ

Kissani on pohjimmiltaan potra ja quuliainen kuin

P ja Q

vaikka josqus peuhaakin quumaverisesti

ja puuhaa pahanqurisia.

Sen nimi on Pontus Quintus Quist

ja se pimputtaa perjantaisin pianoa

parturin vintillä kvintetissä.

Se popsii punakylkirastaita,

puputtaa papuja, pannukakkua ja pippuripihviä,

pappilan hätävaraa ja quuqunanmunia.

Se asuu quulemma

Puutikkalan Quusvaaran puolivälissä.

sen silmät quumottavat Quin akvamariinit

eikä se quuna päivänä quuntele pötypuheita.

R

Kissani on minulle rakas kuin

R

sillä se on rahtusen runollinen,

rajattoman rauhaarakastava,

reilu, rehellinen, rohkea ja railakaskin.

Se ei rohmua rahaa eikä rehentele,

Se onkin ristitty Rauha Frede-Riikaksi.

Se asuu rannikolla, Raumalla.

Se syö rapuja, retikoita, ja riisipuuroa,

ruutanoita, ruusunmarjoja ja räätikkälootaa.

Se vihaa rettelöitä ja rumuutta.

Se rupattelee rattoisesti

ja sen rinnassa roihuaa rakkaus.

Kaarina Helakisa

Keinulaulu

Pesän sydämellesi teen

ilmaan siniseen,

panen unipuuhun kiikkumaan, sen

latvan tummuuteen.

Värisee lehväin ympärillä aina

mieliajo,

pimenee ilta, mustuu yö ja hohtaa

aamun kajo.

On tuulta täynnä ilma, jos se irti

päästetään  -

mutta keinu, sydän, keinu, älä

säiky ensinkään.

Näetkö, hauska kiikku on tuulen

kämmeneĺlä:

humahtaa suvi ylitsesi rohkea ja

hellä,

luo liitää läntinen -

miten keveästi keinuu pesä

siivellä sen!

Vilua huokuu pohjatuuli, tuskaa,

ikävää -

ohi keinu, sydän, keinu, pian kauas

se jää.

Paha itä puuta ravistaa, lyö

kaakko kohahtain,

mutta oksat eivät murru, ne

keinuvat vain 

Voi myrsky täyttää taivaan, yli

auringon laasta,

mutta lehvää unipuusta ei yhtään

se raasta.

Maan akselissa suoraan kasvaa

ylös unipuu,

kuin  verkko yli avaruuden latva

ojentuu.

Nojata kaikkiin tähtiin voi se oksin

tuhansin.

Pelotta uni keinuu - keinu, sydän,

sinäkkn.

Aale Tynni

Veden ilta on viileä jo,

kottarainen viheltää

rannalta päin

voikukan höytyvät

tuuleen

Jyri Schreck

Jos heitä pitäisi luonnehtia

musiikillisin termein

toinen olisi sottiisi

ja toinen polska

kummallakin

saparot

katrillilla.

Kaarina Valoaalto

Mitä on tämä 

iltahämärän hetki?

Hienovaraisen

tuulenvireen hipaisu

lävistää sydämeni.

Eija Aromaa

 Taivas läikähti tänne, sen kulta.

Kesä, he sanoivat.

Täytyyhän ilolla olla nimi.

 

Eeva Takala

***

Heinäkuun puoliväli. Tyven ilta. Valo.

Puut, pilvet,

koko maa

kuunteĺee.

Lassi Nummi

Runo uudelle lukijalle

Laulu oravasta

Onnellisesti orava

makaa kodin sammaleissa.

Koira ei pure siellä,

eikä metsästäjä löydä

sieltä koskaan.

Korkeasta kodista 

hän katselee maailmaa.

Alapuolella on monta taistelua.

Hänen yläpuolella heiluu

kuusen oksa kuin rauhanlippu.

Mikä onnellinen elämä

keinua kodissa!

Siellä heiluu orava

rakkaan kuusen sylissä.

Metsän soitin soi.

Orava melkein nukkuu siellä,

pienellä ikkunalla.

Linnut laulavat taivaan alla.

Ne saattavat hänet illalla

unien Kultamaahan.

Aleksis Kivi

***

Pajupilli

En ole lipunkantaja,

en kotkansydäminen tiennäyttäjä

matkallanne aamun maahan.

Olen virran partaalla paju,

jonka lävitse tuulet puhaltavat,

josta maailman kapinallinen henki

taittaa yksinkertaisen pillin

soittaaksensa sävelmän,

jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta,

ja hiukan aamunsarastusta.

Katri Vala

Oli huhtikuun ilta

oli kuutamo.

Kevät kampasi hiuksiaan

vihreänvälkkyvällä kammallaan,

kuvaansa kuun peilistä katsellen.

Oli huhtikuun ilta

oli tähti kevään otsalla.

Kevät lauloi laulua

josta ei tiennyt

oliko se iloinen vai surullinen.

Oli hiljaista hiljaisempaa

ja kivet ja kummut

ja nuput puissa

kuuntelivat.

Rakkaani, rakkaani,

sinunko vuoksesi tähti otsallani,

sinunko vuoksesi hiuksani kampaan.

Arvo Turtiainen

 

Hopeankuulas illan kuu,

yön aalto sininen,

välkelaineet loputtomiin

toisiansa seuraten.

Varjoja kaatuu poikki tien,

rantapensaiden itku on vaimeaa,

mustat jätit vartioivat vetten hopeaa.

Syvä hiljaisuus kesän sydämessä

uni ja unelma -

kuu lipuu meren yllä

hellä ja valkea.

Edith Södergran

Sateentulon kuvaus

Tämä on veden ja ruohon dialogi myöhään illalla ennen sadetta,

kun vesi kuiskaa airoille salaisuuksiaan

ja puun ja ruohon ja veden tuoksu on solminut liiton

eri aineiden kanssa, se on kolmisointu tutussa tuoksussa,

äänen kolmisointu: pääskysen karhea kimeä huuto

on solmittu pääskysen ilosta, jossa yhtyy keveys, kiihkeys ja ilkkuva kutsu,

leikkivät innokkaat huudahdukset putoilevat taivaalta,

valo on muuttunut ääneksi ja riemuksi,

mutta siipi viistää vettä ja kutsuu sadetta,

rannalla lehdet ja napsahtelevat, dit, dat,

ja aurinko on väsynyt ja kastaa värinsä veteen,

tulee yö, hiljaisuus kohoaa kaislikosta,

pilvi kiitää ääneti, metsä kohahtaa,

sade kiertää nummen, virittää pehmeät rummut.

Eeva-Liisa Manner

Kadehdin metsän puita,

juuret syvällä maassa.

Niiden ei tarvitse ehtiä 

minnekään.

Onko olemassa mitään

arvokkaampaa

kuin tämä viilenevä hetki...

Illan lempeät valonsäteet

ovat ystäviäni.

Niiden katselu on kuin

saisi lohdutusta jollekin,

jollekin jonka olemassaoloa 

ei edes tiedä...

Tuuli nousee,

hyväilee ohimennessään niskaani.

Sama tuulenhenki

tanssittaa lempeästi

nuorta koivua.

Kaksi elävää olentoa

kesäillassa

tuulen yhdistäminä.

Dokumentti "Kotona kylässä" - Kiti Luostarinen

Syreenit ovat paikallaan

Ei tuule, on rauhallista

Laskeutuu hämärä ilta

Näen suoraan lapsuuteen

Jyrki Pellinen