Tammikuusta joulukuuhun

Jos olet syntynyt tammikuussa,

niin vilkuta minulle tassulla.

Minäpä silloin sinulle vastaan synttärirunolla hassulla:

Karhun pyöreä, pullea pää

onnenrunoja räpättää.

*

Jos olet syntynyt helmikuussa,

on sinulla varmasti lunta suussa,

Laulava koira näin visersi

ja tuostapa tulikin mieleeni:

Lumesta - kautta karhunkallon -

pyöritän sinulle onnenpallon.

*

Jos olet syntynyt maaliskuussa

olet jo lapsonen kevään.

Minäpä sinulle leiponut olen

maistuvan synttärievään.

Tämä on aivan höppänä juttu:

kakkua kantaa karvainen tuttu.

*

Jos olet syntynyt huhtikuussa

saat nurkkaan heittää rukkaset.

Syntymäpäiväsi kunniaksi 

tuon kevään ensikukkaset.

Lumen alta reunasta pellon

poimin sinulle lumikellon.

*

Jos olet syntynyt toukokuussa

saat varmasti lahjaksi pajupillin.

Sillä kun soitat veisun villin,

niin Uppis nauraa kihertää.

Jo niityt, kunnaat vihertää.

On hurjan, hurjan muhkeaa

kun lehdet puihin puhkeaa.

*

Jos olet syntynyt kesäkuussa

on kesän ihanuus edessä.

Syntymäpäiväsi viettää saatat

polskien rannan vedessä.

On uimisen ilo ehjä ja aito,

sen päälle maistuu mansikkamaito.

*

Jos olet syntynyt heinäkuussa

tule kanssani keinumaan.

Pihakeinussa koivun alla

hurjan hurjasti keinutaan.

Masunpohja kutisee

ja tassut vauhdissa tutisee.

*

Jos olet syntynyt elokuussa

niin käymme sieniretkellä.

Iltapäivällä, sadesäällä,

sopivalla hetkellä.

Sienisäkkiin saalis voita:

rouskuja ja haperoita. 

 *

Jos olet syntynyt syksyn kuussa,

niin killut ja keikut omenapuussa.

Poskillasi on ompun puna,

tuotapa katselen lumottuna.

Mitä sinä sanot, jos luoksesi laukkaan

ja punaista poskea haukkaan?

*

Jos olet syntynyt lokakuussa,

saat lahjaksi taivaan tähdet.

Saat lahjaksi kirpeän syksyn sään

ja järven pintaa peittävän jään,

kun aamulla ulos lähdet.

Muistathan: on uusi jää

hirmu, hirmu pettävää!

*

Jos olet syntynyt marraskuussa,

olet skorpioni tai jousimies.

Näin nyt tarinoi Uppo-Nalle,

joka kaiken taivaan merkeistä ties.

Eivätkä menneet sen puuhat pommiin,

kun se ryhtyi horoskooppihommiin.

*

Jos olet syntynyt joulukuussa,

niin elämä sinulle onnea tuhlaa,

kun syntymäpäiväsi lisäksi

voit viettää joulun juhlaa,

ja päästäkseen mukaan juhlien lukuun

myös luonto pukeutuuu juhlapukuun.

Elina Karjalainen

Uppo-Nallen ystäväkirja 1982

Tulisit Suomeen!

Tulisit lopultakin ylitse meren ja maan.

Katso minua maatani vasten,

maatani, vilvasta maisemaa.

Katso minua koivuja vasten,

koivuja tuulessa, silmuissaan.

Katso minua metsiä vasten,

raskaita, vihreitä, puhtaita vasten,

katso vesiä vasten,

kallioiden välissä, metsien sylissä,

kaupunkien kyljissä avautuvia.

Katso lumipälviä ja lumikelloja

ja sinivuokkoa varhain huhtikuussa.

Tulisit Suomeen

ennenkuin katselen maata

leposijana, kotina, sylinä.

Ennenkuin väsyn uneksimaan maasta,

josta en saa askelen alaa,

en runoilijalle en kansalle,

en naiselle

joka tahtoo istuttaa kukkia

kylmillä käsillään 

valkoisilla, ikävöivillä käsillään.

Tulisit Suomeen

tulisit kaupunkiini

ja näkisit köyhät ja ahdistuneet

valkeassa kaupungissa.

Ja työttömät metsämiehet laajalla

puun, puun, kohisevan puun maassa.

Lainaamme mökkiläisen veneen -

hän vuokraa perunamaansa

silmänkantamattomalta vihreältä yhtiöltä.

Sen sylissä ovat erämaajärvet.

Katso minua lahoavaa rantaa vasten.

Puut kaatuvat veteen,

ja kihokit käpertyvät sammalrungolla.

Katso väsyneitä jalkojani

suopursuvaahtoa vasten.

Väkevänä se tuoksuu ja suo

on jo muuraimentietoa täynnä.

Katso minua maatani vasten

katso silmillä,

jotka etelän vuorilla

minulle loistivat -

minulle tai ohitse -

loistivat!

Minä sen näin ja minua vasten

kaartukoon maani kuin mies,

joka minulle kuuluu.

Vaikka aika ruhjoisi,

naava minun hiuksillani

kuusien vanhuuteen liittyisi.

Anja Vammelvuo

***

Marraskuu heittää harmaan viluvaippansa

kaupungin harteille

Kosken lämmin hengitys nousee jäätävään ilmaan:

tehdaskaupungin yö

ja sen himmeät valot

Linnunradan alla.

Viljo Kajava

T.S. Eliot (1888-1965) Autio maa (1922) 

Lauri Viljasen suomennoksesta alku

Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin.
...


The Waste Land
By T. S. Eliot For Ezra Pound

April is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgetful snow, feeding
A little life with dried tubers.
Summer surprised us, coming over the Starnbergersee
With a shower of rain; we stopped in the colonnade,
And went on in sunlight, into the Hofgarten,
And drank coffee, and talked for an hour.
Bin gar keine Russin, stamm’ aus Litauen, echt deutsch.
And when we were children, staying at the arch-duke’s,
My cousin’s, he took me out on a sled,
And I was frightened. He said, Marie,
Marie, hold on tight. And down we went.
In the mountains, there you feel free.
I read, much of the night, and go south in the winter.

What are the roots that clutch, what branches grow
Out of this stony rubbish? Son of man,
You cannot say, or guess, for you know only
A heap of broken images, where the sun beats,
And the dead tree gives no shelter, the cricket no relief,
And the dry stone no sound of water. Only
There is shadow under this red rock,
(Come in under the shadow of this red rock),
And I will show you something different from either
Your shadow at morning striding behind you
Or your shadow at evening rising to meet you;
I will show you fear in a handful of dust.
Frisch weht der Wind
Der Heimat zu
Mein Irisch Kind,
Wo weilest du?
“You gave me hyacinths first a year ago;
“They called me the hyacinth girl.”
—Yet when we came back, late, from the Hyacinth garden,
Your arms full, and your hair wet, I could not
Speak, and my eyes failed, I was neither
Living nor dead, and I knew nothing,
Looking into the heart of light, the silence.
Oed’ und leer das Meer.

...
https://www.youtube.com/watch?v=JmH8Azjst38&t=97s /Huhtikuu on julmin kuukausi/ Joutomaa

 

Oli huhtikuun ilta

oli kuutamo.

Kevät kampasi hiuksiaan

vihreänvälkkyvällä kammallaan,

kuvaansa kuun peilistä katsellen.

Oli huhtikuun ilta

oli tähti kevään otsalla.

Kevät lauloi laulua

josta ei tiennyt

oliko se iloinen vai surullinen.

Oli hiljaista hiljaisempaa

ja kivet ja kummut

ja nuput puissa

kuuntelivat.

Rakkaani, rakkaani,

sinunko vuoksesi tähti otsallani,

sinunko vuoksesi hiuksani kampaan.

Arvo Turtiainen

 

 Huhtikuun sinisessä illassa,
maan tuoksun avautuessa,
seisoo ruusupensas
kaiken entisensä pudottaneena.
Se on vastaanottamassa uutta.
Se osaa,
mikä ihmisen tulisi oppia.
Odottaa oikeaa hetkeä.
Silmut puhkeavat,
kun niiden aika on.

Riitta Moder