esineet,

ihmiset,

merkityksen:

jokainen

nuotti soi

Lassi Nummi

                         

  ***

    Olen kuin juna

joka jo kauan on törmäillyt

kaupunkiin Kyllä

ja kaupunkiin Ei.

Hermoni on jännitetty

kuin langat

Kyllä-kaupungin 

ja Ei-kaupungin välille.

Kaikki on kuollutta, pelokasta Ei-kaupungissa.

Se on kuin murheella vuorattu huone.

Siellä jokainen esine kyräilee sulkeutuneena.

Siellä jokainen muotokuva tuijottaa epäluuloisesti.

Aamuisin siellä kiillotetaan parketit sapella.

Siellä sohvat ovat petosta, seinät epätoivoa.

Turhaan odotat sieltä hyvää neuvoa

tai kukkakimppua tai vaikka hyvänpäiväntoivotusta.

Kierjoituskoneet takovat monenkertaista vastausta:

Ei-ei-ei...ei-ei-ei...ei-ei-ei...

Ja kun valot sammuvat kokonaan

haamut alkavat synkän balettitanssin.

Ennen pääset, piru vie, hengestäsi

kuin mustasta Ei-kaupungista.

Mutta Kyllä-kaupungissa on elämä kuin rastaanlaulu.

Se kaupunki on seinätön kuin linnunpesä ikään.

Taivaalta hankkivat tähdet tulla käteen.

Häpeilemättä kurottuvat kaikki huulet huulillesi,

kuiskuttavat vain hiljaa:"Kaikki on hölynpölyä".

Härnäten pyytää reseda tulla poimituksi

ja lehmilaumat tyrkyttävät ammuen maitoaan

eikä epäluuloista ole puhettakaan

ja minne ikinä haluat, oitis sinut sinne

kiidättävät junat, laivat, lentokoneet

ja lorisee, solisee vesi kuin vuodet:

Kyllä-kkyllä-kyllä...kyllä-kyllä-kyllä...kyllä...

Mutta joskus, suoraan sanoen, on ikävää

kun saa niin paljon melkein ilman työtä

siinä monihohtoisessa Kyllä-kaupungissa...

Parempi kun minua  heittelee ikäni kaiken välillään

kaupunki Kyllä ja kaupunki Ei!

Olkoot vaan hermoni jännitetty kuin langat

Ei-kaupungista 

Kyllä-kaupunkiin!

Jevgeni Jevtusenko

Omaisuuteni

Mitä voin tehdä palasella sinistä taivasta, jonka omistan.

Yö tietää tehtävänsä: Koristaa sineä tähdin.

Vesi tietää sen,

puut kannattavat sineä latvoillaan,

lumi värjää sillä pukunsa.

Palanen taivaansineä on mimun omaisuuttani,

voinko tehdä siitä hameen niinkuin lumi.

Syyspäivät

Syyspilven puna valmistuu kuin puna puolukan,

syysiltapäivät punaiset on kuin nokkosperhoset,

hämärä syyspäiväin valmistuu kuin harmaa lintu,

vaikka iltaruskon siivet on raa'an ruskeat ja palavat.

Jo tähkä ja kuu ovat keltaiset ja nummen puolukka punertuu,

pesät lintujen tyhjentyvät.

Paras aika vuodesta on kun mansikan raakile vihertyy,

nuput voikukan vasta on vihreät,

pesät täyttyvät lintujen.

Ja he halusivat omistaa täällä kaiken; 

purjehtija meren, ornitologi linnut, 

kalastaja luodot, suntit ja laiturinnokat

ja he puhuivat hartaasti kuin saarnastuolista,

he tiesivät kaiken

veneväylistä, kareista, veden korkeudesta syksyisin,

lintujen latinankielisistä nimistä, lajimäärityksistä

ja vuosittaisista pesimäpaikoista

he tunsivat saariston koko

tieteellisesti syvimmän olemuksen mittoineen

ja määreineen

mutta minä en halunnut omistaa täällä mitään,

opiskella kokijaksi, näkijäksi tai tietäjäksi,

tahdoin osaksi

veneiden kansilta ja kiikarilinssien läpi havainnoitavaa

kokonaisuutta

heittäytyä merelle

yötuulen irti repäisemien kaslojen vanavedessä

Jenni Haukio