Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävyys. Näytä kaikki tekstit

01/07/2025

Sinä olet minun elämässäni
se luonnollinen
joka tunnut vasta kun puutut,
vesi, aurinko.
Rakkaus ei kaipaa runoa, todistajaa,
se kirjoittaa itse itsensä,
olemassaolon näkymätön käsiala.

Pentti Saaritsa, Yhdeksäs aalto


Lumous

Kuutamo, kuu
mielen lumoaa.
Alkavan ystävyyden lailla
kaikki mahdollista on.
Pehmeä valo,
sanat kuiskataan.
Tuskin puhutaan.
Välimatka
sinusta minuun
olemattomaksi käy. 

Irja Hiironniemi



21/06/2025

Minne matka johtaa?
Mikä lasta kohtaa?
Tämän päivän jaat.
Tänään, nyt ja tässä,
läsnä elämässä
hetken olla saat.

Tulevaisuus avoin
kutsuu monin tavoin.
Lapsi kuulee sen.
Tänään juhlaa vietä.
Unelmille tietä
raivaa iloiten.

Anna-Mari Kaskinen


Yhdessä kuljemme täällä
toistamme tukien,
toistemme silmistä toivon
merkkejä lukien.

Yhdessä kuljemme täällä.
Joskus on pimeää.
Ystävyys valaisee tiemme,
rohkaisu lämmittää.

Yhdessä kuljemme täällä.
Pidäthän kädestä.
Toivo on annettu meille,
yhteinen tehtävä.

Anna-Mari Kaskinen



21/08/2024

Puu suhisee,
hiljaisuus säestää.
Ystävykset 
ovat jälleen
tavanneet:
Metsän sini
ja järven
tyven.


Kaukana siintää
väri
vaiko sävel.
Mitään ei maksa
maailman kaunein taulu:
Niittyjen, peltojen,
tähkien täyttämä
elokuun yö.

Einari Vuorela

 

15/04/2024

Silmät sanoja tulvillaan.
Käsi koskettaa matkan päästä
ilo viipyy tyhjissä huoneissa.
Niin tulee ystävyys.
Laajenee. On.

Kai Nieminen/Tie jota oli kuljettava





14/12/2023

Olet lähellä
ajatusten lämmössä,
unen suojassa
Vaikka matka on pitkä,
etäisyyttä ei ole.

Anna-Mari Kaskinen


Valo on väkevämpi
yötä ja hämärää,
lempeys on kestävämpi
pahuutta pimeimpää.

Rakkaus on loistavampi
synkkyyden keskellä,
ystävyys rohkeampi
kovuuden vierellä.

Heikoin on täynnä voimaa,
vahvin on avuton.
Hyvyyden valtakunta
pienten ja heikkojen on.

Anna-Mari Kaskinen




30/07/2023

R

Kissani on minulle rakas kuin
R
sillä se on rahtusen runollinen,
rajattoman rauhaarakastava,
reilu, rehellinen, rohkea ja railakaskin.
Se ei rohmua rahaa eikä rehentele.
Se onkin ristitty Rauha Frede-Riikaksi.
Se asuu rannikolla, Raumalla.
Se syö rapuja, retikoita, riisipuuroa,
ruutanoita, ruusunmarjoja ja räätikkälootaa.
Se vihaa rettelöitä ja rumuutta.
Se rupattelee rattoisasti
ja sen rinnassa roihuaa rakkaus.

Kaarina Helakisa


ST

Kissani on sangen tavallinen, siis kuin
S ja T
sillä se on silmittömän sävyisä, saamaton ja sovinnainen.
tavattoman totinen, tarkka aj toistaitoinen.
Se on siisti ja siveä, säikky ja silkinhieno,
ei tuhri eikä tunkeile tahi touhota.
S syö soosia, soppaa, silavaa ja siskonmakkaroita,
torjuu tuulihatut ja torvisienet,
timjamit ja tyrnimarjat.
Sen nimi on Seppo Tarvainen
ja se asuu Seinäjoella tai Tampereella.
Se ei suosi taiteita eikä suuremmin tunteita.
Suomalaiseksi tapaukseksi
se taitaa olla sngen tuttu.


 








UV

Kissani on urhea ja verraton kuin 
U ja V
sillä se on uneksija, vaikkakin valoisa.
Uhmakkaasti se vihaa väkivaltaa ja voroja,
ja uhraa voimiaan urkumusiikille ja Vivaldille.
Se muuttaa uuden vuoden vaihteessa
Unajan Vähäkylästä Villikkalaan.
Se syö uutispuuroa ja unelmatorttua,
vihanneksia ja valkosipuliperunoita
saadakseen unia, uutta uskoa, voimaa ja vitamiineja.
Juoko Ulrika Vilhelmina vettä vai viiniä,
onko ujo vai vilkas, unelias vai valpas...?
Voi vain uumoilla...


XYZ

Kissani on ylivoimainen kuin
X, Y ja Z
koska se yleissivistyksellään
ylittää yhteiskuntatieteiden ylioppilaat,
on yritteliäs ja ylistää ystävyyttä
ynnä yhteishengellään yllättää yhdistykset.
Se asuu ypöyksin kylmässä pytingissä
Yölinnun kylässä, yli yhdeksän kilometriä Ylemmäisiltä.
Se ylenkatsoo ylettömästi ylellisyyttä
ja on yksinomaan ylevä.
Sen nimi on Zoraida Yvonne Zilliacus,
Se ynisee ja juo yrttiteetä yöllä
eikä syö yleensä yhtään mitään.


Ä Ö

Kissani on ällistyttävä kuin
Ä ja Ö
sillä se on vähän väliä äärettömän äreä ja äksy,
tämän tästä ällikällä lyöty ja pöllämystynyt,
mutta tänään täysin äidillinen.
Se syö yöllä lämmintä mämmiä
ja mässää päivällä äitelillä ässillä.
Se kävelee milloin Äkäslompolosta Östersundomiin,
milloin Äetsästä Öllölään.
Äskettäin se väänsi jälkimmäisen nimensä
Äijälästä Ämmäläksi, mutta se on päättänyt
järjestää lähiaikoina häät
erään nöpönenäisen Östermanin kanssa.


Kaarina Helakisa

08/10/2022

Oodi koiralle

Koira kysyy minulta
enkä minä vastaa.
Se hypähtää, juoksee pitkin piennarta ja kysyy
sanattomasti
ja sen silmät
ovat kaksi kosteaa kysymystä, kaksi märkää
liekkiä jotka pyystävät vastausta
enkä minä vastaa,
en vastaa koska
en tiedä, en mahda mitään.

Avarilla vainiomailla  me kuljemme,
mies ja koira.

Lehdet hehkuvat,
kuin joku
olisi suudellut niitä,
jokaista erikseen,
maasta kohoavat
kaikki ilmoille
pienet planetaarionsa,
lehvistöjen yötaivaat,
ymmyrkäiset ja vihreät,
ja me kuljemme, mies ja koira,
nuuhkien maailmaa, apilaa kahistellen
Chilen vainioilla,
syyskuun kirkkaiden sormien lomissa.

Koira pysähtelee,
ajelee mehiläisiä,
hypähtää läikähtävään lätäkköön,
kuuntelee kaukaista kaukaisempia
koiranhaukkuja,
lirauttaa kiven juureen
ja tuo minulle kuononpäänsä,
tuo sen minulle kuin lahjan.
Siinä piilee sen hellä raikkaus,
sen kautta sen hellyys puhuu,
ja noin se kysyy
kahdella silmällään
miksi on päivä, miksi tulee yö,
miksei kevät
tuonut korissaan
mitään
harhaileville koirille
paitsi hyödyttömiä kukkia,
kukkia, kukkia ja kukkia.
Niin kyselee
koira 
enkä minä vastaa.

Vaellamme,
mies ja koira joita yhdistää
vihreä aamu
ja mieltä kiihdyttävä tyhjä yksinäisyys
jossa vain me
olemme olemassa,
tämä kasteisen koiran
ja metsärunoilijan ykseys,
sillä lymyileviä lintuja
ja salaisia kukkia ei ole olemassa

kahdelle kaverukselle,
kahdelle metsästyskumppanille:
on vain viserrystrillejä ja tuoksua,
maailma joka yö
on tislaillut kosteaksi,
vihreä tunneli ja sen päässä
niitty,
appelsiinintuoksuisen ilman humaus,
juuristojen supina,
elämä joka kulkee jalan,
hengittää, kasvaa,
ja yliaikainen ystävyys,
onni
olla koira ja olla ihminen
yhtyneenä
yhdeksi eläimeksi
joka kulkee liikutellen
kuutta jalkaa
ja yhtä kasteenkosteaa
häntää.

Pablo Neruda
suom. Pentti Saaritsa 1972

23/12/2021

 

Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.

Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.

Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?

Anna-Mari Kaskinen

01/06/2020

Annetaan lapsille päiväksi maapallo,
kuin kirjava ilmapallo,
että he saisivat leikkiä,
leikkiä ja laulaa tähtien seassa.
Annetaan lapsille maapallo,
kuin jättiläisomena tai lämmin leipä,
että he olisivat kylläisiä edes yhden päivän.
Annetaan heille koko pallo,
että maailma edes yhden päivän saisi tuntea,
mitä on ystävyys.
Meidän käsistämme lapset ottavat maan
ja istuttavat siihen kuolemattomia puita.

Nazim Hikmet, suom. Brita Polttila


Meristä kaunein
on vielä purjehtimatta.
Lapsista kaunein
on vielä kehdossaan.
Päivistä kauneimmat
ovat vieä elämättä.
Sanoista kaunein
jonka haluan sinulle sanoa,
se on vielä sanomatta.

Nazim Hikmet   suom, Brita 
Polttila