Kesäillan kevyt käsitteellisyys
Oi kesäiltaa, sen illallisuutta
oi sen ihmeiden ilmeistä sillallisuutta,
kun yöhön yhtyy sen laineettomuus
ja ryhtyy ihmiseen paineettomuus.
Oi lehmisyyttä ja ihmisyyttä,
oi värjyvän väreilevyyttä,
viatonten vaarattomuutta
ja laajuuden levollisuutta –
uikun poikasta, viittä, kuutta
ja syvää vettä, sylillisyyttä.
Oi peilitaivaamme sinisen siirtyvyys
ja kuusten latvallisuus, pyhä piirtyvyys,
ja mustan laulajan huiluilevuus.
Sisäkkäisyys, muiluilevuus!
Ja oi joutilaan joutavaa joutavaisuutta
ja oi soutajan sukkulaa soutavaisuutta
lomamatkalla määrättömyyteen
ja oi rannalla onkijan pyyteettömyys,
solvaukseton syyteettömyys,
kun pää on päätynyt jäärättömyyteen.
Suven suuruus, suvi suvi, sen kaikuilevuutta,
saunasauhujen haikuilevuutta, lip lap
laiturillisuus lip, lap kiikuttavuus
ja ihon alaston liikuttavuus
ja korkea kaikujen lokillisuus
ja pihapiirien kokillisuus.
Oi salmisuus, ulappuus, virrallisuus
Oi höyhenenkeveä irrallisuus
ja maan seisminen staatillisuus
ja kesätyvenen paatillisuus.
Oi lehmisyys, ihmisyys, levollisuus,
oi suomenhevosten suopea hevollisuus,
ketunpoikien raikuli revollisuus,
pyiden pyisyys ja kyiden kyisyys,
oi vielä kaukana syys, tyly hyisyys!
Oi mikroskooppinen multava matous,
voikukkien aurinkosatous,
pientarillinen heinyys, sen huojahtavuus
ja juolaheinien mieleenjuolahtavuus
ja suolaheinien suloinen suolaisuus!
Oi kaikki rakkaiden kielellä kuolaisuus,
kuin lemmenvuokkojen tuoksujen vuolaisuus
ja mesiheinien huumaava kiimallisuus.
Ja huulikukkasten melkeinpä liimallisuus
niin, ja onnen laidalla ohdakkeisuus.
Vaan kohta kohdalta kaikkeuden kohdakkeisuus
ja viite viitteeltä vihreä viitteellisyys
soi ihmislaulujen liitteellisyys!
Oi kaikki lehmisyys, ihmisyys, leijallisuus
ja pilvikorkeus, korkeuden laulullisuus
kuin taivashuoneemme huoneentaulullisuus,
oi kesän heijallerii, kaikki heijallisuus!
Ilpo Tiihonen
