Hannu-Pekka Björkman /Välähdyksiä peilissä(2014)

Syksyllä, huomattavasti enemmän kuin uutenavuotena, valtaa mielen tunne jostakin uudesta.
Ikään kuin uuden elämän aloittamisesta. Seistään jonkin kynnyksellä.
Tähyillään eteenpäin ja odotellaan tuulen nousua.

******

Oletko nähnyt vesipisaran putoavan räystäältä maahan?
Se on aika, joka tarvitaan onnen kokemiseen.

******

Taiteen tehtävä on herättää se ihmeenkaltainen tunne, jota elämme unissamme. Osoittaa, miten runollista ajattelumme ja olemassaolomme loppujen lopuksi on. Miten arjen keskellä elää ihme.

När morgonens sol genom rutan smyger,

glad och försiktig,

lik ett barn, som vill överraska

tidigt, tidigt en festlig dag --

då sträcker jag full av växande jubel

öppna famnen mot stundande dag

ty dagen är du,

och ljuset är du,

solen är du,

och våren är du,

och hela det vackra, vackra,

väntande livet är du!

Karin Boye 

Varustaudumme talven 

varalle 

kaikin tavoin, mutta:

pakastitko palan 

poutataivasta

pääskysten lentoratoja,

purkititko koivunlehtien

varjoleikkejä

talon seinustalla, 

rantakivien lämmön,

aaltojen aurinkohopean,

nekö suolasit sisimpääsi?

Laila Venetpalo

Lintujen

hiljaisuuden

kuulee nyt

Lassi Nummi

Se on sumussa, sateessa pieni niitty.

Aamun valossa se on

ruohoaavikko. Pilvet, laumat vaeltavat.

Se on

lapsuuskesän niitty

loputon. Kissankäpälät, sinikellot.

Lassi Nummi