Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesäyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesäyö. Näytä kaikki tekstit

12/06/2026

Haarapääskynen!
Viserrys, syöksy ja liito,
pojat ja koti.


Louhoskohdasta
kiven mennyttä aikaa
käsin kosketat.


Kesäyön valo
on täysikuun roolina
yöteatterissa.


Taivaan sinestä 
lyö yllättäen lieska
valaisten kaiken.


Ellen Niit, suom. Kirsi Kunnas/ Maailman pysyvyys 1994, WSOY













Graafinen suunnittelu M-L Muukka

28/10/2023

 PÄIJÄNNE

Marraskuussa mustuu Päijänne.
Mutta veden alla kimaltaa
muikkugalaksien tähtitaivas.

Jäkälä nukkuu. Kuisti kylmenee.
Vanamon polku painuu näkymättömiin.
Saunan nurkalla käy säikky maahinen
nuuskimassa kuivaa savunhäivää.

Kokkona, koleana tiuskii Päijänne.
Pimeys pöyhii saaren selkäharjaa.
Ja tuuli yltyy, riippakoivun
helma rispaantuu.
Aamuhämärissä ketun käpäliin
tarttuu talven ensimmäinen kuura.

Marraskuusa mustuu Päijänne.
Mutta veden alla odottaa
sokea, syntymätön kesäyö.
Vapaana, valtavana loiskii Päijänne.

Aulikki Oksanen
Helise taivas! Valitut runot 1964-2014




16/09/2023

Tänään jo tiedän,
täydellistä on vähän:
nukkuva lapsi,
kesäyön syvä rauha,
kuunsilta meren yllä.

Anna-Mari Kaskinen




24/06/2016

Kuuletko yöttömässä yössä,
kuinka tuuli soittaa havisevaa kanneltaan,
säestäen aaltojen laulua.
Kesäyön parfymoitu lempeys,
kirjottuna kastehelmin niittyjen neitoihin.
Eteeni avauttuu,
suviyön suuruus,
Minä olen kunniavieraana,
tässä yön tuvassa.

Maarit Virtanen (2012)

Ajatusteni perhoset,
kirjoitettuina lauseina
lehahtavat maailmalle,

Jättävät minut,
palatakseen takaisin
tullakseen
luoduksi uudelleen. 

Maarit Virtanen