ISIJÄNNITE

Kaikkein kauheinta on olla isä.

Luotettavana kuin soodapussin alimmainen kide.

Uskottavana kuin marsalkka  Mannerheim

mansikkamaan laidassa.

Olla happoa kuin natsi,

viiliä kuin kulttuuriministeri.

Kärsivällisyys viritettynä

kuin kuudesti laukeava slipoveri.

Kauheaa purjehtia maailmaa ympäri 

kylpyammeensa kuohuissa,

kun tulee Titanic vastaan.

Ja naiset! Te vain rakastatte

kun pitäisi lyödä kirveellä!

Tietäkää, ettei mikään järkytä

huoneiston tasapainoa niin arvaamattomasti

kuin aito ja peruuttamaton,

happosateissa ja lapsivesissä huuhtoutunut

miespuolinen isä!

Arjen isiintymä, isikuvallinen  isä.

Varoittava isimerkki!

Isimerkillinen mies. Isimies.

Isisopimuksen tehnyt isinahka.

Isineellistetty isioikeus.

Isisuomalainen isitaistelija.

Itsestään sulkeutuva isite. Isipappi. Isikko.

Vieras isine kurkussa. Tämä tämä

isillä oleva tapaus!

Entä äiti? Te isitätte.

No, äiti, äiti...

aina painonsa verran höyheniä,

selluliittia,

vastuuta ja vakavia pyrkimyksiä.

Mutta isä,

isä painaa aina yhtä paljon kuin vaaka.

Ilpo Tiihonen

OULA, OTA COCA-COLA

Our land is nice and fine too,

very beautiful, can see you.

We have thousands lakes and fishes,

we are clean and we wash dishes.

Welcome, take a coca-cola,

see also a Lappman Oula.

See Järvenpää, Joensuu too,

buy all it you want so to do.

Hills and eggs and Puijontorni,

buy and sell and don´t be korni.

We are Europeans också,

vaikkei sitä kaikki hoksoo.

Ilpo Tiihonen/ Tähtipumppu 1992

Se sataa

Jos mättää märkää rättiä,

ei syytä säätä sättiä,

sää syytön on, vain säädytön

se on kuin sänky päädytön,

ja maahan kun jäät makaamaan

saat nähdä: taivaan siivoojat

tanssivat, säteilevät.

On kevät, kevät kevät.

Ja suotta kesää skagaamaan,

se tulee taas, ja takaamaan

saat mustan kaatosateen

ja hermot jos se näivettää,

voi toinen päivä päivettää

vatsasi paksun pateen.

Kesässä lesoot, mesoot.

Ja syksy sitten, luisevuus,

se puiden luihu puisevuus,

ja platinaa lahoavaa

kuin rakkautes se hyytynyt

ja tyhjyyteensä tyytynyt,

sateelle oven avaa.

Lyö hämäryys, syytön syys.

Ilpo Tiihonen

Lyhyt oodi kaikelle

Olkoon kevyttä, kevyttä

kuin tuhkaa, untuvaa ja balsaa

ja olkoon, olkoon raskasta

kuin jalkapuolen lyijykenkäsalsaa,

tulkoon valkeaa,

niin valkeaa kuin hangen helmiäinen helmikuussa

tai tulkoon, tulkoon sitteen tummaa,

tumminta

kuin korppi yössä surunauhaa suussaan

ja puheta olkoon, olkoon puhetta

kuin viiniä, sen viinin tuuheutta

muhkeutta lauseita rubens-lanteisia,

olkoon aamuja,

olkoot aamut jotkut laiskoja ja löysäranteisia,

hitaita jälkeen öiden paineen

joissa harhat puristuvat painajaisikseen

ja seilatkoon varjo talviunessasi pitkin selkää

jonka untuvissa kevään halu

pisaroitaan kasvattaa

ja lentäköön, lennelköön ajatus kuin ääni

hajamielisestä haitarista sinne tänne

enkelten vanavettä

läpi perkeleitten rikkipilvien

ja peilatkoon päivänkajo kasvojaan

vedestä jonka syvyyksissä upporikkaat 

makaavat upoksissa rautaa taskuissaan

ja kuinka kissankellot, tyhjät kaljapurkit,

muurahaiset, muovikassit!

ja kuinka heinikossa heittää vettä

rakastunut rekkakuski!

ja kuinka käpäläänsä lastenvunun pressun alta

tunkee maanantai!

ja jossain mukanani olkoon olevainen

pisteissä pallon pinnalla,

ja sisällä silloin

kun hänen sisälleen olen lentämään lähtenyt

ja ääni tulvahtelee ihmisen holvistoissa

ja olkoon sunnuntaisin valtio hetken vaiti,

kun pääskyset silpovat sineä

siellä

ne piirtävät kaavaa sun sinistä takkias varten

ja tulkoon valkeaa,

niin valkeaa kuin lunta lakanalla helmikuussa,

tai tulkoon,

juoskoon sitten vastaan

Kultainen Noutaja

musta yön reisiluu helmihampaisessa suussaan.

Ilpo Tiihonen

Biblio

Me synnyimme kirjaimiin,

tämän maailman lauseisiin työnsimme pään

Minä näin: tulit väkisin, verissä päin

meidät sanojen keskelle synnytettiin

ja heti kuuluimme luettaviin,

meidät luettiin tänne

ja meissä soi

oman kielemme korkea jänne

Ja nyt

joku tutkii miksi on väärää,

joku toinen vain kaikkea kaikkea vain

rakastaa,

kolmas tähtien parissa häärää,

neljäs kuvista kiksejä saa

Viides lainasi kauneutta,

kuudes selailee eilistä, elävää

ja seitsemäs

edessään suuri Mutta -

käy sen kimppuun, tahtoisi selättää

ja he kysyvät Mistä voi löytää?

ja heille kaikille vastataan,

ja siihen suurimpaan lainauspöytään

heille maailmaa kannetaan

Ilpo Tiihonen

Suomen Äideille

Oi äidit, helkimmät sielut!

Kuinka lakastaa teitä liittävästi?

Keltovatko punaluusut talpeeksi?

Hella nähköön, palastanne aina

olette ylittäneet! 

Oi velipalttu, kaulavelli

ja mulojen latina linnuksilla!

Oi lievun lentoa menoa,

imulin hulluutusta

ja kilkua, palkua, joka ei tulpaansa tuki!

Helmoissanne loikumme, me aamuvilkut

illottelijat,

oli sitten tolstain sota ja lauha

tai velhoton, valjoton pyhä.

Niin, sulvoa, laastaa, tilistää

ja palsia, paikata, kilistää,

haljata, taljota, koljata kokoon

kun vielä helttaisin halvatulpa

sun haltioilles läkii ylimäälälään!

Mutta sulematta solomnoo ja kivat teille,

kulahousuissaan teitä moljestaa

uninen eskadloona! Tää holjuva ihmiskalja!

Pehmeät tovelit, lakkauden mateliaali!

Ilpo Tiihonen

Graniitti

Rantakallion vanhaan graniittiin

läiskii muovinen mainoskassi.

Ja tuolla ilmassa ikivanhassa

lentää Finnair, Pan Am tai Sassi.

Ja jollain papalla

pyöränrenkaissaan ilmaa

vuodelta -02.

Ja menneet mammutit

ehkä syntyvät nykyisin silakaks.

Ja rantakallion pintaan

on piirtänyt jääkausi merkkejään

ja joku kellonsa kenties on siirtänyt

jo kuudelta yhdeksään.

Ja yli eilisten ajurihevosten

on ajanut huominen.

Niin tänäänkin täällä jatkuu

maailman luominen.

Ilpo Tiihonen

Kesäillan kevyt käsitteellisyys

Oi kesäiltaa, sen illallisuutta

oi sen ihmeiden ilmeistä sillallisuutta,

kun yöhön yhtyy sen laineettomuus

ja ryhtyy ihmiseen paineettomuus.

Oi lehmisyyttä ja ihmisyyttä,

oi värjyvän väreilevyyttä,

viatonten vaarattomuutta

ja laajuuden levollisuutta –

uikun poikasta, viittä, kuutta

ja syvää vettä, sylillisyyttä.

Oi peilitaivaamme sinisen siirtyvyys

ja kuusten latvallisuus, pyhä piirtyvyys,

ja mustan laulajan huiluilevuus.

Sisäkkäisyys, muiluilevuus!

Ja oi joutilaan joutavaa joutavaisuutta

ja oi soutajan sukkulaa soutavaisuutta

lomamatkalla määrättömyyteen

ja oi rannalla onkijan pyyteettömyys,

solvaukseton syyteettömyys,

kun pää on päätynyt jäärättömyyteen.

Suven suuruus, suvi suvi, sen kaikuilevuutta,

saunasauhujen haikuilevuutta, lip lap

laiturillisuus lip, lap kiikuttavuus

ja ihon alaston liikuttavuus

ja korkea kaikujen lokillisuus

ja pihapiirien kokillisuus.

Oi salmisuus, ulappuus, virrallisuus

Oi höyhenenkeveä irrallisuus

ja maan seisminen staatillisuus

ja kesätyvenen paatillisuus.

Oi lehmisyys, ihmisyys, levollisuus,

oi suomenhevosten suopea hevollisuus,

ketunpoikien raikuli revollisuus,

pyiden pyisyys ja kyiden kyisyys,

oi vielä kaukana syys, tyly hyisyys!

Oi mikroskooppinen multava matous,

voikukkien aurinkosatous,

pientarillinen heinyys, sen huojahtavuus

ja juolaheinien mieleenjuolahtavuus

ja suolaheinien suloinen suolaisuus!

Oi kaikki rakkaiden kielellä kuolaisuus,

kuin lemmenvuokkojen tuoksujen vuolaisuus

ja mesiheinien huumaava kiimallisuus.

Ja huulikukkasten melkeinpä liimallisuus

niin, ja onnen laidalla ohdakkeisuus.

Vaan kohta kohdalta kaikkeuden kohdakkeisuus

ja viite viitteeltä vihreä viitteellisyys

soi ihmislaulujen liitteellisyys!

Oi kaikki lehmisyys, ihmisyys, leijallisuus

ja pilvikorkeus, korkeuden laulullisuus

kuin taivashuoneemme huoneentaulullisuus,

oi kesän heijallerii, kaikki heijallisuus!

Ilpo Tiihonen

Alea rea est!

Alennusmyynti alkaa!

Tämä pöksy on täällä

BEST!

Kaksi lahjetta samaan jalkaan!

Älä ohita nyt: TEE PYSÄYS!

Lasikaupassa

hintarysäys!

Nyt romahti kaupungin hinnat ja hyllyt

ja äijiä muijia pitkänään pyllyt

kauhoo kuin hullut ne neppejä nappeja

kaktuksenkeppejä kylppärintappeja

terveysmyssyjä pilleripyssyjä

yhteen syssyyn

ja ympäri ämpäri

Kaikkeuden karttaa ja naskalin vartta

ja nuppia kuppia nauhaa ja kauhaa

ja ämyrin täydeltä kauppias pauhaa:

”Kerrastokerroksen

KALSARIROMAHDUS!

Hattujen HILLITÖN halvennus-sota!

Höyhentyynyjen HULVATON

pölläys!

Henkselinhintojen

ankara HÖLLÄYS!

Kakssataa kampaa!

KAAMEA SÄÄSTÖ!

Puuteritiskillä POSKETON

päästö!

Sukkien hinnoissa

SILMITÖN pako!

Irtojalkojen jakomielijako!

TAUTISEN HALPAA

takapuolisalpaa

luotolla tuotolla tilille kortilla

enkelinhelmoja liikkeemme portilla

KAHVIA KAHVIA KAHVIA KAHVIA

ostakaa rontissa piimää ja pahvia

säntikää ryntikää

muistakaa nousta

ylimpään nauttimaan

ALENNUS-SHOWSTA

kun soittaa

THE LIMBO JA LUUPÄÄT

Arvotaan Vuoden Säät!”

No joo, kun sitten lähdin veks

sain pussiin puoli-ilmaiseks

lonkkarin ja hempsan…

mut ryysiksessä hukkasin

mun henkkarin ja lompsan.

Ilpo Tiihonen /Jees,ketsuppia! WSOY 1999

Kauniita kysymyksiä

Tunnetteko tyhjän joka kolkuttaa ovelle?

Olitteko lounaistuulelle velkaa?

Tai jos käytitte Vivaldia väärin?

Painoitteko päänne pimeään ikkunaan silloin,

kun lepakko huusi nimeänne?

Entä oliko eilen syytä istua rappusilla?

Ja kuunnella mistä kantavat haukut?

Anteeksi jos häiritsen, mutta oletteko

menossa jonnekin?

Sallitteko että sytytän kaupungin valot?

Kiinnostaako teitä ihmisten suunnaton määrä?

Entä lauseet yhden miehen suusta

tuulisella seisakkeella?

Missä olisi parasta odottaa?

Näettekö kuinka illan punerrus osuu

vastapäisen kirkon pyöreään torniin?

Välitättekö vähästä?

Tai edes jostakin siinä?

Arvostatteko maailman lunta?

Oletteko herännyt joen solinaan?

Mitä jos kaivaisimme sieniä hiekasta?

Tai jos pyytäisimme jotakin sumulta?

Onko tullut vastaan lapsikatras näkinkenkiä käsissään?

Vaivaako ilo?

Kuuletteko kuinka pienet sydämet hakkaavat

pimeässä metsässä!

Osaisitteko nimetä ihania ääniä

joita kukaan ei kuule?

Oletteko kannatellut turhaa kämmenellä?

Oletteko seissyt syysmyrskyssä kallioisella niemellä

silloin kun majakan valokeila viiden sekunnin välein

lyö päänne läpi,

ja samalla hetkellä aika on yhtä lyhyt?

Olenko ennen tätä antanut teille ohjeita?

Se mikä kannattaa, on ihan ohut rima.

Ilpo Tiihonen

Lue minulle nuoruus, lue haava ja suola

ja muuriseinien

tuskainen spray

kun kaikelle sanotaan ei

lue silloin se ei

lue etteivät hennoimmat sulat

hiertyisi betoniin,

ja että uhmatessaan untuvatakit

kantais syksystä pakkasiin.

Ja taas keväästä lue,

lue arvaamaton, iän läike, se lue

ja ajan sumea temperatuuri

kun niin tuskaisen pieni ja suuri

olen minäkin,

yhtä aikaa

iltasatu ja postilla

yhtä aikaa ne lue,

lue unta ja kuolemaa

Nalle Puhia, Poe´ta

ja sattuman suurta showta,

Lucky Lukea lue

ja lakia

ja lue miksi, minkä takia

vain suuri määrä on suurta

ja vain voima voimassa on

ja miksi maailman lapsissa

se pulssi, uneton.

Ilpo Tiihonen/ Largo (2004)