Ja päivä nytkähti eteenpäin kuin bussi, se lähti pysäkiltä kohti seuraavaa. 

Ihmiset heilahtivat vähän.

Anja Erämaja

AIKA

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä:

Kun aamua odotan, puoless' onpi jo päivä,

kun puolehen odotan, ehtivi kohta jo ilta;

vaan illoin siintävi silmiin aamuinen taivas.

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä.

J. H. Erkko

             ~

Pysäkillä valo helisee

      puitten pihkalehdillä

bussin ikkunasta tuijotamme kaikin

      tienpuolen valkoista päärmettä:

                                  vuokot kukkivat

korkealla korkealla

           liukuvat linnut sinistä mäkeä

Aulikki Oksanen

 Toinen hetki

Jossain on toinen hetki,

toisenlainen ilmasto,

toinen meri, toinen saaristo,

jotakin, minkä eläessään aavistaa,

kun syvyyksien vesi heijastaa

aaltoihin sukeltaneet poutapilvet.

Jossain on toinen retki,

tuntematon linnusto,

kevyt ruokosilta yli kesien

ja linnunpesien.

Tyyni taivas, leuto  ilta,

maa, jossa laulut nukkuvat

tähtien reunoilla, ihmeitä pelkäämättä.

Aulikki Oksanen

 PÄIJÄNNE

Marraskuussa mustuu Päijänne.

Mutta veden alla kimaltaa

muikkugalaksien tähtitaivas.

Jäkälä nukkuu. Kuisti kylmenee.

Vanamon polku painuu näkymättömiin.

Saunan nurkalla käy säikky maahinen

nuuskimassa kuivaa savunhäivää.

Kokkona, koleana tiuskii Päijänne.

Pimeys pöyhii saaren selkäharjaa.

Ja tuuli yltyy, riippakoivun

helma rispaantuu.

Aamuhämärissä ketun käpäliin

tarttuu talven ensimmäinen kuura.

Marraskuusa mustuu Päijänne.

Mutta veden alla odottaa

sokea, syntymätön kesäyö.

Vapaana, valtavana loiskii Päijänne.

Aulikki Oksanen

Helise taivas! Valitut runot 1964-2014

Kesä tulee käymään

Kesä tulee käymään.

Se viihtyy hyvin,

loikoo rannalla

ja saunoo kunnolla,

ja sammuu laiturille  niin kuin eno.

Ja sitten se jo lähtee,

koska sille

on tullut joku kiireellinen meno.

Aulikki Oksanen

Kiitos on sitä,

että ymmärrät elää

laskelmoimatta

juuri tässä hetkessä,

näiden ihmisten kanssa.

Anna-Mari Kaskinen

Minä kuuntelen ukkosen aikaan

miten linnut visertävät hiljaa

mäntyjen korkeilla oksilla

Jyri Schreck

HEINÄKUU

Hämärän kehto syntyy heinäkuussa,

kun morsiamen mekko hulmahtaa.

Makean veden helmet helähtävät suussa,

ja kuusenkerkät soittaa kitaraa.

Hiilenä hehkuu öinen heinäkuu.

Hauelta maistuu miehen leukaluu.

Tulinen tyttö, palava poika,

lempeät liittolaiset.

Hämärän äiti, surulta suojaa

ihanat rakastavaiset!

Pedoista julmin heltyy heinäkuussa.

ja ihmismieli armahduksen saa.

Himmeä saunan savu liehuu illansuussa,

ja järvenselkä hohtaa hopeaa.

Hiilenä hehkuu öinen heinäkuu.

Hauelta maistuu miehen leukaluu.

Tulinen tyttö, palava poika,

lempeät liittolaiset.

Hämärän äiti, surulta suojaa

ihanat rakastavaiset!

Aulikki Oksanen

Kuka kertoisi minulle, miksi valkeat perhoset

kukittavat yön sametti-ihon?

Kuka kertoisi minulle?

Kun ihmiset kulkevat, mykät ja vieraat

ja heillä on lumiset panssarikasvot,

niin lumiset kasvot!

ja täytetyn linnun silmät.

Kuka kertoisi minulle, miksi aamulla ruohossa

alkavat rastaat salaisen leikin?

Kuka kertoisi minulle?

Kun porteilla seisovat mustat sotilaat

ja heillä on käsissään kuihtuneet ruusut

niin kuihtuneet ruusut!

ja taittuneet ruskoliljat.

Kuka kertoisi minulle, hiljaa auringon varjossa

miten voisin riisua sydämeni?

Kuka kertoisi minulle?

Jos tulisit luokseni niittyjen poikki

ja tulisit lähelle ja varovasti

niin varovasti!

avaisit sydämen vaatteet.

Aulikki Oksanen

ÄITI:

Voi sinä varpusenpoika,

voi sinä puolukanmarja!

Silkkiuikulta pääsi saitko,

töyhtöhyypältä hiusten töyhdön?

Leivon sinulle vaikka mitä,

leivon elämän onnen leivän!

Nukuthan lapsi, nukuthan vähän.

Vielä on maailman mäellä varjo.

Sitä varjoa isä niittää,

äiti huomista päivää neuloo.

Aulikki Oksanen

 Mutta ihmisen poikasella

on ohut iho, ei höyheniä,
ei karvaa
Se tarvitsee suojaa,
suojaa,
suojaa.

Eeva Kilpi

♡

Äiti, olet minulle kaikki keski-ikäiset naiset

punaisissa tuulipuvuissa
kaikki stereolaitteet päässä huhkivat sauvakävelijät
kaikki Liza Marklundia lukevat 160 senttiset pullukat
kaikki naisellinen liha
kaikki jotka haluaisivat minut synnyttää
kaikki salkkarifanaatikot
kalakeiton tuoksu ja Pelle Miljoona
maitoa tihkuvat rinnat
kaikki hiilipiirustuskurssille haluavat, mutta väsyneet
kaikki huulet minun korvaani

Miki Liukkonen/Elisabet

Lapset juoksevat pois.
Mutta äidit
kulkevat vaiti kotipihassa.
Minunkin äitini kantaa ikuisesti
tuhkaämpäriä marjapensaan juurille.
Lapset juoksevat, juoksevat pois.
Mutta äidit
istuvat yhä jossain kuistilla.
Minunkin äitini kuorii ikuisesti
multaisia perunoita kuistin nurkassa.
Maa murtuu, taivas jäätyy.
En löydä tietä avaruuden ääriin.
Mutta äiti, hän on pihalla,
hän kulkee elokuisen illan halki
peittämään kurpitsapääni pyyheliinalla.

Aulikki Oksanen

Koivikko läikkyy aurinkoa

perhonenko lehahti? Vai lehti?

Varjo häivähti ruohikossa.

Brita Polttila

♡

Lumous

sinä, joka lennätät ja nostat,

läikytät sielua

kuin vettä,

älä koskaan katoa.

Aulikki Oksanen

♡

Ja kun kohta linnut

alkavat laulaa,

taivas valkenee,

kuu katoaa

enempää ei voi kukaan

saada,

vähempään ei pidä kenenkään

tyytyä.

Kai Nieminen

♡

Ajatuksissani metsän halki aukean reunaan,

siinä kohotin katseeni

ja läpi sydämen 

kesä.

Lassi Nummi

Helise taivas

Heitä tähtipääsi

kristallikruunut kohti pimeää!

Aulikki Oksanen

Suomi, Suomi

vedenpirstoma synnyinmaani,

miten katselet minua järvisilmilläsi!

Kuulaassa, kuulaassa yössä

yhä vaeltaa lumottu valo

ulapalta ulapalle, ääriään tunnustamatta.

Sydän kulkee vaiti syvän kirkkauden halki,

taivas kahlaa rantavesissä

alasti ja ehdoitta kuin kaunein nuoruus.

Mitä etsit väsymättä, sinä sammumaton valo?

Kansani sieluako, talven kohmettamaa?

Vai tulitko vihittäväksi rantojen tulien kanssa

vannomaan uskollisuutta elämänrohkeudelle?

Suomi, Suomi, veden pirstoma synnyinmaani,

miten katselet minua järvisilmilläsi! ...

.

.

Aulikki Oksanen