Daffodils

I wandered lonely as a cloud

That floats on high o'er vales and hills,

When all at once I saw a crowd,

A host, of golden daffodils;

Beside the lake, beneath the trees,

Fluttering and dancing in the breeze.

Continuous as the stars that shine

And twinkle on the milky way,

They stretched in never-ending line

Along the margin of a bay:

Ten thousand saw I at a glance,

Tossing their heads in sprightly dance.

The waves beside them danced; but they

Out-did the sparkling waves in glee:

A poet could not but be gay,

In such a jocund company:

I gazed - and gazed- but little thought

What wealth the show to me had brought:

For oft, when on my couch I lie 

In vacant or in pensive mood,

They flash upon that inward eye

Which is the bliss of solitude;

And then my heart with pleasure fills,

And dances with the daffodils.

William Wordsworth

Vaelsin halki maisemain

Vaelsin halki maisemain

kuin pilvi yksin kulkien,

silmiini äkkiä kun sain

narsissiryhmän kultaisen.

Juurella puiden tuulisten

ne värisivät tanssien.

Kuin linnunrata helottaa

öin tähtiryhmin tuhansin,

niin reunustivat poukamaa

ne rivein päättymättömin:

vain vilkaisten jo tuhat näin

tanssissa lainehtivin päin.

Vesikin tanssi, kipunoi

iloa, vaikka vähempää:

vain ilon runoilijaan voi

tuo vilkas seura virittää.

Katsoin ja katsoin - mutta en

näyn merkitystä tiennyt sen.

Kun lepään mielin miettivin

tai tyhjin, nyt se leimahtaa

sisäiseen silmään, josta vain 

ilonsa yksinolo saa;

ilolla täyttyy sydänkin

ja tanssii lailla narsissin.

William Wordsworth/Suom. Aale Tynni

Tiikeri

Tiikeri, tiikeri, hurjasti

yön metsissä palaa liekkisi;

mikä käsi ikuinen, mikä silmä muovasi

kauhean sopusointusi,

Missä syvyyksissä taivaiden

leiskui liekki silmien!

Mitkä siivet nousivat korkeuksiin.

Millä kädellä tuli temmattiin?

Ja mitkä hartiat, ja mikä taito tarvittiin

kn sydämesi jänteet solmittiin?

Ja mikä käsi? mitkä jalat pelottomat?

Sykkivän sydämen sitoivat.

Mikä vasara? mikä rauta kahlitsi?

Missä ahjosssa hehkuvat aivosi?

Mikä alasin? mikä koura hirmuisin

rohkeni niihen kauhuihin?

Kun tähdet itkullaan taivaan kastelivat

ja tappaakseen keihäänsä sinkosivat;

iloitsiko hän tätä katsoessaan?

Loiko Karitsan Isä Tiikerin maailmaan?

Tiikeri, tiikeri, hurjasti

yön metsissä palaa liekkisi;

mikä käsi ikuinen, mikä silmä muovasi

kauhean sopusointusi.

suom. Risto Ahti/Maailman runosydän 1998

Tiikeri

Tiikeri Tiikeri tulta valaa

metsässä jota yö jo halaa.

Kuolemattomat silmät valaa

kuviot nuo pelottomaan?

Miss´ syvyyksissä tai taivaissa sun

silmäs´sai tuon polttelun?

Mikä siipi sua saattaa koskettaa,

millä kädellä sua tohtii tavoittaa?

Millä käsillä, millä taidolla

sun sydämes´suonet voi punoa?

Milloin sydämes´sun alkaa takoa,

entä kädet ja jalat kulkea?

Mikä kytkös, mikä vasara,

valmisti aivosi ahjossa?

Mikä alasin? Millä otteellla,

tohdittiin aatokses´kauheat tunkea?

Alas kun tähdet heittivät peitsensä

ja taivas pudotti kyyneleensä:

Hymyskö hän kun hän näki sut?

Hän onko myös Karitsan valmistanut?

Tiikeri Tiikeri tulta valaa

metsässä jota yö jo halaa.

Kuolemattomat silmät valaa

kuviot nuo pelottamaan?

The Tyger

Tyger Tyger, burning bright,

In the forests of the night;

What immortal hand or eye,

Could frame thy fearful symmetry?

In what distant deeps or skies.

Burnt the fire of thine eyes?

On what wings dare he aspire?

What the hand, dare seize the fire?

And what shoulder, & what art,

Could twist the sinews of thy heart?

And when thy heart began to beat.

What dread hand? & what dread feet?

What the hammer? What the chain,

In what furnace was thy brain?

What the anvil? what dread grasp.

Dare its deadly terrors clasp?

When the stars threw down their spears

And water'd heaven with their tears:

Did he smile his work to see?

Did he who made the Lamb make thee?

Tyger Tyger, burning bright,

In the forests of the night:

What immortal hand or eye,

Dare frame thy fearful symmetry?

William Blake

poetryfoundation

Tiikeri

Tiikeri, tiikeri, yöllisen metsän

kirkasliekkinen,

mikä kuolematon käsi tahi silmä

loi kauhistuttavan symmetriasi?

Missä etäisissä syvyyksissä tai taivaissa

liekehti silmiesi palo?

Millaisin siivin hän rohkeni kohota?

Millaisin kämmenin tarrata tulesta kiinni?

Millä hartein & millä taidoin

on punottu sydämesi jänteet,

ja kun se alkoi lyödä

miten valtava käsi, miten valtavat jalat.

Millainen vasara & millainen kahle?

Millaisessa ahjossa kitettiin aivot?

Millainen alasin? Millainen ote, joka

julkeni tarrata niiden kuolettaviin kauhuihin.

Ja kun tähdet heittivät keihäänsä,

kastelivat taivaan kyynelin,

katseliko hän hymyillén työtään?

Loiko hän myös sinut, joka karitsan loi.

Tiikeri, tiikeri, yöllisen metsän

kirkasliekkinen,

mikä kuolematon käsi tahi silmä

loi kauhistuttavan symmetriasi?

William Blake suom Arto Lappi

Leisure - William Henry Davies

What is this life if, full of care,

We have no time to stand and stare.

No time to stand beneath the boughs

And stare as long as sheep or cows.

No time to see, when woods we pass,

Where squirrels hide their nuts in grass.

No time to see, in broad daylight,

Streams full of stars, like skies at night.

No time to turn at Beauty's glance,

And watch her feet, how they can dance.

No time to wait till her mouth can

Enrich that smile her eyes began.

A poor life this is if, full of care,

We have no time to stand and stare. 

William Henry Davies

She had a passionate longing for the garden, the darkness, the pure sky, the stars.

Anton Tsehov/After the Theatre

Wind Is a Cat
Wind is a cat
That prowls at night,
Now in a valley,
Now on a height,

Pouncing on houses
Till folks in their beds
Draw all the covers
Over their heads.

It sings to the moon,
It scratches at doors;
It lashes its tail
Around chimneys and roars.
It claws at the clouds
Till it fringes their silk;
It laps up the dawn
Like a saucer of milk;

Then, chasing the stars
To the tops of the firs,
Curls down for a nap
And purrs and purrs.

Ethel Fuller

I saw a shooting star last night; I made a wish that you would be happy, wherever you are. 

Reblogged from "Grace in her heart and flowers in her hair"

Elämä on arvaamatonta.

Koska tahansa voi tapahtua

jotain hyvää.

Eeva Kilpi

When twilight drops

her curtain down

And pins it with

a star

Remember that you

have a friend

Though she may

wander far.

Unknown