Suomalaiset syntyvät järvistä ja kivistä,
he astuvat esiin lähteistä ja puroista.
Kivet maassa ovat heidän luittensa sukua.
He viettävät kuutamohäitä järvinaistensa kanssa,
kaislapalmikkoisten, sulkahiuksisten kanssa.
Suomalaiset naiset ovat sinisiä vesiä, järvinaisia,
linnunmunakuori on heidän luittensa sukua,
lumi on heidän ihana ihonsa,
kuutamo heidän silmänsä.
Heidän verensä ei ole ruusu,
heidän verensä ei ole pilvi eikä ruusu.
He synnyttävät kuunvaloa kolme päivää,
kolme päivää he pitävät kuutamoa vankinaan,
synnyttävät kuulle valon.
Heidän miehensä vapauttavat tähdet kun heitä haluttaa,
he omistavat kuun alttarin ja heillä on lintuarmeija.
Heillä on kurkiset pukimet.
He osaavat haukan hiljaisuuden
suomalaiset ja haukat ovat ääneti kylissä.
Haukkoja he lähettävät hakemaan sanoja kuusta,
kurjen he lähettävät hakemaan äänen pilvestä,
kimalaiset taitavat heidän kielensä
ja kyy heidän syntysanansa.
Suomalaiset rakentavat sankarinsa punaisista kivistä,
heidän sankarillaan on kuun tukka ja pilvien iho.
He somistavat jääkatedraaleja ja lumialttareita,
pitävät sormissaan pohjantähteä.
Suomalaisilla on jääyönsä, kolmen kuukauden pituinen,
silloin aurinko makaa heidän sinisilmäisen jäänaisensa
ja muuttuu valkearuumiiseksi kuin he itse.
Kun järvinaisensa aukaisevat jääluomensa nukuttuaan
kuukausia morsiusuntaan, heillä on viheriansiniset silmät.
Tuhatsilmäiseksi muuttuvat he.
Maailmassa ei ole kansaa, joka olisi heidän sukulaisensa,
he ovat astuneet järvivaimojensa kohdusta kuin raakunkuoresta,
metsiensä miljoonista neulaisista ovat he syntyneet.
Kävyn suomusta voi lukea heidän sukunsa.
Suomalaiset eivät ole kenenkään sukua.
Helvi Hämäläinen
