OULA, OTA COCA-COLA

Our land is nice and fine too,

very beautiful, can see you.

We have thousands lakes and fishes,

we are clean and we wash dishes.

Welcome, take a coca-cola,

see also a Lappman Oula.

See Järvenpää, Joensuu too,

buy all it you want so to do.

Hills and eggs and Puijontorni,

buy and sell and don´t be korni.

We are Europeans också,

vaikkei sitä kaikki hoksoo.

Ilpo Tiihonen/ Tähtipumppu 1992

Tanssi

Päijänne

pilvien kuultava peili.

Härkälintu puskee.

Sirpaleet tietävät onnea:

kaislojen kuvajaiset 

alkavat tanssia.

Brita Polttila

         

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.

Itse taivas lepää järvessä.

Liikkumatta, autuaina pilvet

uneksivat ilman äärillä.

Kaislat välkkyvät kastepisaroista,

metsä hymyy läpi kyynelten.

Kaukaa, helisten ja värähdellen

rastaan huilu jumalallinen.

Saima Harmaja

Lasimaalaus

Te värit nöyrät, odotusta täynnä,

näin käsin varovin ja varmoin sentään

ma teidät lasipintaan levitän.

Maailman suuren meren siihen maalaan,

sen suuren meren, josta vihrein hiuksin

maanosat niinkuin unet nousevat.

Ja niitten halki tummat joet ujuu,

ja kaupunkeja kohoaa ja vaipuu,

ja vuoret kulkee ruskein juovaviitoin,

ne ruskein viitoin mereen vaeltaa.

Linnun maalaan kaikki laulut suussaan

ja kalan kaikki vedet hartioillaan

ja karhun kaikki raivo kämmenessään

ja käärmeen kaikki myrkky kielellään.

Ja vielä aivan pienen kukan maalaan,

kuin uinuis siinä keväät tulevaiset

ja sateen siunaus ja päivän lämpö

ja siemen sataan kukkaspolveen uuteen.

Sitten siveltimeen hienoon tartun,

hopeaväriin viileään sen kastan

ja rantein herkin kaiken yli maalaan

ma verkon olevaista kietovan.

Maan pinnasta sen ytimiin se tunkee

ja karhun kämmenestä kulkee kukkaan,

kalliohuiput laaksoihin se liittää

ja raunioihin nuoret kaupungit.

Ei mikään irrallaan voi mistään olla,

ei mikään milloinkaan voi olla toisin,

ja ikuinen on kaiken yhteys.

Niin viimein auringolle sanon: paista!

Ja leimahtaen herää värit valmiit,

niin että alla joka muodon selvän

näät tuhat merkitystä suunnatonta

ja hetken huiman edessäsi aukee

maailma niinkuin alku-unessas!

Aila Meriluoto

 

Kalliopohja

I

Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,

olkoon se sallittu minulle.

Se on minun lapsuuteni kalliopohja,

joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan

puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät.

Särmistä, kalliosta, hongasta

syntyy ja elää kieli

talven pitkin sanoin,

lumen lyhyin, se on meitä,

se elää taivaan alla.

II

Katson pohjoista taivasta.

Ei se ole vain mustaa samettia,

joka syventää Pohjantähden loiston.

Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien

ja Kalevan miekan nimeen,

mustaan puristuneitten kiteitten

vaaleaa loistoa siellä,

missä on hanki hangen jälkeen,

pakkasen kimaltavaa kovuutta,

metsä metsän jälkeen

ja talojen lämmin, työn ja

rakkauden lämmin ja kielessä

laulavat kauneimmat sanat

sen taivaan alla.

III

Purista lämmintä kättä, kumahtaen kaatuvat

pohjoisten metsien puut, kitisevät

satamien nosturit, laivat laulavat:

me palaamme. Tämä on suuri kauneus.

Mikä on pientä, kysyin ja otin

sormiini muuraimen ja maistoin sen mehua.

Suuret suot levisivät, ja pursujen tuoksu,

olivat vaivaiskoivut ja kasvun niukkuus.

Näin raikas oli sen maku.

IV

Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä,

kova kamara ja ruoho,

raivattu maa ja tähkät.

Elävien mieli saa rauhan

niiden leposijoilla, jotka ovat

työnsä jo tehneet. Graniittia

sielläkin ja elävää, kasvavaa

sen kupeella ja tuulen mahtava laulu

pohjoisen taivaan alla.

Helvi Juvonen

Kun kesäaamuun voisin mennä

hiljaa soutaen

ja jäädä sinne.

Taivaan ja veden väliin.

Lassi Nummi

Yössä

Kuulen - kuinka en kuulisi - 

lintu, lintujen lintu.

Puun ja ruohojen uni on.

Nyt syttyy tähti, nyt herää sydän 

ja laulaa lintujen lintu.

Eila Kivikk'aho

Autumn

Pale amber sunlight falls across

The reddening October trees,

That hardly sway before a breeze

As soft as summer: summer's loss

Seems little, dear! on days like these.

Ernest Dowson

Onni kirjoittaa laulunsa

häipyvään hetkeen

taivaan sinisessä kuvussa

-tuuli pyyhkii sanat pois.

Rauha kirjoittaa laulunsa

viileän iltapilven

punertaviin reunoihin

-yön tullen se häviää.

Syvistä lähteistä kumpuaa

verenhehkuva muste,

tuskan, murheen, rakkauden laulut

kirjoitetaan sillä.

Ne säilyvät sydämissä iäti.

Arvo Turtiainen

Kesän lämpö, aurinkoinen

hiljaa helli, hoivasi.

Elokuinen kuutamoinen

hedelmämme kypsytti

Vaikka viskoo talvi luntaan,

pakastaa ja pyryttää.

Kesän muisto, kesän maku

syötyäsi suuhun jää.

Annukka Tiitinen