Taivaan kuumentuneen otsan on peittänyt

ilta viileä hunnullansa.

Kimaltavat laivat liukuvat

leikaten timanttien lailla

meren tummuvan peilin.

Lännen taivaan kapea pilvi

kuin näkymättömän soittajan huilu

soi auringon vaimenevaa laulua.

Katri Vala

Sade avaa korvat nukkujalle

sade avaa varjot kulkijalle

sade avaa kuulon, kävelyn sisäänpäin.

Sade avaa hitaat lyhdyt ja himmeät ajatukset,

hauraat lasiset kuoret, puhalletut kellot,

pysähtyneet lyhdyt joilla on sateiset laulut

dilp pilp dop.

Sade avaa räystäät naurulle, musiikille

katuojat, kuviot vilkkaalle preludille

varjon ja tuulen, kulkea kepeästi

tuulisen varjon, kulkea tuulen mukaan.

Sade avaa sateenvarjon kuin keinuvan kukan, kuin siiven

hameen ja menon unohdettuun tahtiin

paperivenheen, meduusan purjeet,

halukkaat laivat.

Eeva-Liisa Manner/Tämä matka