Keinulaulu

Pesän sydämellesi teen

ilmaan siniseen,

panen unipuuhun kiikkumaan, sen

latvan tummuuteen.

Värisee lehväin ympärillä aina

mieliajo,

pimenee ilta, mustuu yö ja hohtaa

aamun kajo.

On tuulta täynnä ilma, jos se irti

päästetään  -

mutta keinu, sydän, keinu, älä

säiky ensinkään.

Näetkö, hauska kiikku on tuulen

kämmeneĺlä:

humahtaa suvi ylitsesi rohkea ja

hellä,

luo liitää läntinen -

miten keveästi keinuu pesä

siivellä sen!

Vilua huokuu pohjatuuli, tuskaa,

ikävää -

ohi keinu, sydän, keinu, pian kauas

se jää.

Paha itä puuta ravistaa, lyö

kaakko kohahtain,

mutta oksat eivät murru, ne

keinuvat vain 

Voi myrsky täyttää taivaan, yli

auringon laasta,

mutta lehvää unipuusta ei yhtään

se raasta.

Maan akselissa suoraan kasvaa

ylös unipuu,

kuin  verkko yli avaruuden latva

ojentuu.

Nojata kaikkiin tähtiin voi se oksin

tuhansin.

Pelotta uni keinuu - keinu, sydän,

sinäkkn.

Aale Tynni

Daffodils

I wandered lonely as a cloud

That floats on high o'er vales and hills,

When all at once I saw a crowd,

A host, of golden daffodils;

Beside the lake, beneath the trees,

Fluttering and dancing in the breeze.

Continuous as the stars that shine

And twinkle on the milky way,

They stretched in never-ending line

Along the margin of a bay:

Ten thousand saw I at a glance,

Tossing their heads in sprightly dance.

The waves beside them danced; but they

Out-did the sparkling waves in glee:

A poet could not but be gay,

In such a jocund company:

I gazed - and gazed- but little thought

What wealth the show to me had brought:

For oft, when on my couch I lie 

In vacant or in pensive mood,

They flash upon that inward eye

Which is the bliss of solitude;

And then my heart with pleasure fills,

And dances with the daffodils.

William Wordsworth

Vaelsin halki maisemain

Vaelsin halki maisemain

kuin pilvi yksin kulkien,

silmiini äkkiä kun sain

narsissiryhmän kultaisen.

Juurella puiden tuulisten

ne värisivät tanssien.

Kuin linnunrata helottaa

öin tähtiryhmin tuhansin,

niin reunustivat poukamaa

ne rivein päättymättömin:

vain vilkaisten jo tuhat näin

tanssissa lainehtivin päin.

Vesikin tanssi, kipunoi

iloa, vaikka vähempää:

vain ilon runoilijaan voi

tuo vilkas seura virittää.

Katsoin ja katsoin - mutta en

näyn merkitystä tiennyt sen.

Kun lepään mielin miettivin

tai tyhjin, nyt se leimahtaa

sisäiseen silmään, josta vain 

ilonsa yksinolo saa;

ilolla täyttyy sydänkin

ja tanssii lailla narsissin.

William Wordsworth/Suom. Aale Tynni

Puut: tuhat vihreää siipeä, lentoon pyrähtämässä,

supussa aueten,

jäädäkö vai lähteä? silkinläikkyvä toivo,

levossa levottomuus,

puut, tuhat vihreää siipeä, nousu ja lasku,

uskallus, empiminen,

tuulet tuolta tänne ja täältä sinne,

juurien rauha,

mahlan äänettömyys,

puut, tuhat vihreää siipeä - 

ohi ja yli

parvet tummien lintujen, liitäen taukoamatta,

liitäen lakkaamatta, parvet lintujen valkeain -

Aale Tynni

***

Hilpeä tuuli -

sinne tänne taipuvat

puheliaat puut

Riitta Rossilahti

Kun syksyllä peippo lähtee

ja laulu häviää

ja metsä on aivan tyhjä

niin puilla on ikävää.

Sen vuoksi tulee tuuli

ja oksia kiertelee,

se tekee pesiä puihin

ja niissä ulisee.

Ja kun pieniä peippojansa

puu muistaa suruissaan,

niin tuulen hassu laulu

sen panee nauramaan.

Aale Tynni

Puutarhan pienen ja syrjäisen

sain haltuuni maailmasta,

ja latvojen alla tuulisten

nyt juoksee kaksi lasta.

Oi haapa, sydämeni puu,

sinä kuuntele tuulta ajan!

Sinun laillasi levottomaksi saa

minut ankara tuuli ajan.

Voin lasten suojaksi rakentaa

vain lauluni lehtimajan.

Aale Tynni

Aamukasteinen metsä,

ainoa viserrys:

sirkkunen, aamuvirkku.

Sananjalkain keskellä,

polku, viettävä rantaan.

Haavanrunkojen välissä

värisevä kimallus.

Aurinko, hitaasti kohoten,

viskelee kultatäpliä

vihreyteen,

lempeästi verhoten,

naamioiden

tätä kauneutta

joka jo lakastuu talveen.

Aale Tynni