Daffodils

I wandered lonely as a cloud

That floats on high o'er vales and hills,

When all at once I saw a crowd,

A host, of golden daffodils;

Beside the lake, beneath the trees,

Fluttering and dancing in the breeze.

Continuous as the stars that shine

And twinkle on the milky way,

They stretched in never-ending line

Along the margin of a bay:

Ten thousand saw I at a glance,

Tossing their heads in sprightly dance.

The waves beside them danced; but they

Out-did the sparkling waves in glee:

A poet could not but be gay,

In such a jocund company:

I gazed - and gazed- but little thought

What wealth the show to me had brought:

For oft, when on my couch I lie 

In vacant or in pensive mood,

They flash upon that inward eye

Which is the bliss of solitude;

And then my heart with pleasure fills,

And dances with the daffodils.

William Wordsworth

Vaelsin halki maisemain

Vaelsin halki maisemain

kuin pilvi yksin kulkien,

silmiini äkkiä kun sain

narsissiryhmän kultaisen.

Juurella puiden tuulisten

ne värisivät tanssien.

Kuin linnunrata helottaa

öin tähtiryhmin tuhansin,

niin reunustivat poukamaa

ne rivein päättymättömin:

vain vilkaisten jo tuhat näin

tanssissa lainehtivin päin.

Vesikin tanssi, kipunoi

iloa, vaikka vähempää:

vain ilon runoilijaan voi

tuo vilkas seura virittää.

Katsoin ja katsoin - mutta en

näyn merkitystä tiennyt sen.

Kun lepään mielin miettivin

tai tyhjin, nyt se leimahtaa

sisäiseen silmään, josta vain 

ilonsa yksinolo saa;

ilolla täyttyy sydänkin

ja tanssii lailla narsissin.

William Wordsworth/Suom. Aale Tynni

Jotkut pitävät runoudesta

Jotkut -

eivät kaikki.

Eli edes enemmistö kaikista vaan vähemmistö.

Jollei laskeeta koulua, missä on pakko,

eikä itse runoilijoita,

on näitä ihmisiä ehkä kaksi tuhannesta.

Pitävät -

mutta pidetäänhän pussikeitostakin,

pidetään kohteliaisuuksista ja sinisestä väristä,

pidetään vanhasta huivista,

pidetään siitä, että saadaan oma tahto perille,

pidetään koiran paijaamisesta.

Runoudesta -

mutta mitä sitten on runous?

Monenlaista hataraa vastausta

kysymykseen on jo tarjottu.

Mutta minä en tiedä enkä tiedä ja otan siitä tukea

kuin pelastavasta kaiteesta.

Some people like poetry

Some people -

that means not everyone.

Not even most of them, only a few.

Not counting school, where you have to,

and poets themselves,

you might end up with something like two per thousand.

Like - 

but then, you can like chicken noodle soup,

or compliments or the color blue,

your old scarf,

your own way,

petting the dog.

Poetry -

but what is poetry anyway?

More than one rickety answer

has tumbled since that question first was raised.

But I just keep on not knowing, and I cling to that

like a redemptive handrail.

Wislawa Szymborska/ Translated by Stanislaw Baranczak and Clare Cavanagh

               ♡

Ihmeellisia sanoja

Kun lausun sanaa Tulevaisuus,

ensimmäinen tavu siirtyy jo menneisyyteen.

Kun lausun sanaa Hiljaisuus,

tuhoan sen.

Kun lausun sanoja Ei Mitään,

luon jotain, joka ei mahdu olemattomuuteen.

Wislawa Szymborska /Ihmisiä sillalla

The Three Oddest Words

When I pronounce the word Future,

the first syllable already belongs to the past.

When I pronounce the word Silence,

I destroy it.

When I pronounce the word Nothing

I make something no non-being can hold.

Translated by Stanislaw Baranczak and Clare Cavanagh